Irmeli: Nyt tuli heitettyä talviturkki pois!

Terve kaverit! :)

Voi että, mikä päivä minulla on takana. Ette ikinä usko, mitä olen päässyt kokemaan! Hmm, mistäs aloittaisin... Lähdimme siis perusratsastusretkelle tunturiin tällaisella kokoonpanolla...

Minä, Irmeli

Trana

Hrimnir

Kiertelimme ja kaartelimme erilaisia polkuja pitkin ympärillämme aivan mahtavat tunturimaisemat. Menimme reittiä nimeltä puroreitti, joka onkin yksi lempireiteistäni. Siellä nimittäin virtaa ihana puro aivan ratsastuspolun vieressä. Kaunista siellä on, todella kaunista! Puroreittipätkän jälkeen laukkasimme laukkamäki- nimisen mäen ylös, ja ylhäällä meitä odottivatkin tutut, mutta silti aina niin kauniit tunturimaisemat. Tässä vaiheessa olin todella onnellinen, kun sain laukkailla rakkaiden ystävieni kanssa. En osannut aavistaa, minne pääsisin seuraavaksi.

Menimme nimittäin mäkeen nimeltä tykkimäki. Se on sellainen paikka, jonne ei aivan joka päivä pääse. Me hevoset innostumme aina, kun huomaamme olevamme matkalla tykkimäkeen. Siellä pääsee laukkaamaan aivan täysillä, ja niin me tänäänkin teimme. Oli kyllä ihanaa päästä päästelemään energioita!

Valitettavasti kuvia meistä hepoista tunturimaisemissa en tänään kerinnyt ottamaan. Nautin nimittäin täysin hikilenkistä, jonne pääsin, enkä halunnut odotuttaa Hrimniriä ja Tranaa pitämällä kameraa jatkuvasti kädessäni. Veeran viime postauksessa niitä tunturikuvia sitten on, jos haluatte sellaisia nähdä. :)

Irmeli, eli minä :)

En ole vielä paljastunut teille, mikä teki tästä reissusta niin erityisen. Nimittäin ainahan me pääsemme nauttimaan tunturissa lenkkeilystä. Niin onnekkaita olemme! Mutta tosiaan täällä Levillä on nyt tapahtunut jotakin todella outoa. Nimittäin yhtäkkiä vesi on alkanut vallata metsiä, peltoja ja teitä. En ymmärrä, mistä se johtuu. Tätä tapahtuu AINA tähän aikaan vuodesta, kun lumet sulavat. Olen kuullut, että ihmiset ovat puhuneet jotain tulvasta, tulasta, tai jostakin vastaavasta.

Kotimme viereinen metsäkin on tämän näköinen... Hyvin merkillistä, eikö totta?

Supattelimme Hrimnirin kanssa hetken. Pidimme pienen kokouksen. Nimittäin meitä molempia kiinnosti lähteä tuonne merkillisesti ilmestyneeseen veteen kahlaamaan.

Irmeli, eli minä ja Hrimnir

Niinpä pilke silmäkulmassa lähdimme viemään ratsastajiamme tielle, jolle oli ilmestynyt lähiaikoina vettä. Trana kieltäytyi lähtemästä mukaan. Hänellä oli jo niin kova nälkä, joten Trana kääntyi tallille, ja minä ja Hrimnir lähdimme kohti salaperäistä veden peittämää tietä.

Hrimnir

Voitte varmaankin arvata, mitä sitten tapahtui. Menimme Hrimnirin kanssa kahlailemaan. Oli kyllä todella mukavaa päästä hikisenä hieman vilvoittelemaan. Suurimman osan ajasta minä toimin kuvaajana Hrimnirin nauttiessa vedessä. Minusta siellä oli mukavaa käydä pulahtamassa, mutta enhän minä nyt sinne koko päiväksi jaksanut jäädä lillumaan. Hrimnir taas on sellainen kunnon vesipeto. Hän aivan innoissaan laukkaili vedessä. 

♥

Hrimnir nauttii ♥

Tämä on suosikkikuvani!

Vesi vain räiskyi Hrimnirin juostessa lujempaa ja lujempaa ;)

Arvatkaas mitä minä puuhailin samalla, kun kuvailin. No, söin tietysti! Löysin aika makeita ruohotupsuja, nam.

Välillä piti myös pitää tuota Hrimnir- poikaa silmällä. Hän on sellainen höpönassu, että koetti pari kertaa laittaa päätänsäkin veden alle, vaikka sehän on vaarallista. Siihen voi hukkua. Siksi vahdinkin häntä silmä tarkkana. ;)

Ja lisää kuvia tuosta Hrimnir hurmurista!

Kävimme myös pellolla laukkailemassa. Siitäkin minulla on kuvia. Oletatte varmaankin näkevänne kuvia, joissa Hrimnir laukkailee ruohojen ja heinätupsujen keskellä. Ehei, meidän peltomme täällä Lapissa näyttää tältä...

Veden peitossa peltokin.

Kaiken lisäksi, kun tuolla ravaili tai laukkaili, sai todella hyvää liikuntaakin. Lisäksi se oli supermukava virkistys peruspäivääni.

Pahoittelen, ettette saa kuvia minusta laukkailemassa veden keskellä. Tuo Hrimnir oli niin innoissaan, ettei malttanut tulla sekunniksikaan pois vedestä kuvailemaan minua. Hän otti vain pari kuvaa minusta ennen kuin pääsi itse veteen tallustelemaan. Voi sitä vesipetoa! ;)

Minä :)

Hoksasin, että veden alta pilkisti meheviä ruohotupsuja...Sinne siis!

Tallilla meidät harjattiin puhtaiksi, joten oli pakko päästä piehtaroimaan ja sotkemaan itsensä. Minä en ole sellaista hevostyyppiä, että tykkäisin olla puhdas. Vain likaisena tunnen oloni kotoisaksi. ;)

♥: Irmeli