Olen Stjarni. Jos haluat tietää hieman lisää luonteestani, ennen kuin aloitat tämän postaukseni lukemisen, voit katsoa Me Hevoset- sivuston. Pääset sinne tästä. Tuli vain mieleeni muistuttaa tuosta blogissamme olevasta sivusta. Sieltä löytyy siis tietoa meistä jokaisesta hevosesta. Eli jos olet uusi lukija tai et tunne meitä kaikkia heposia, pääset varmasti jyvälle lukemalla esittelyn meistä. :)
Mutta sitten asiaan! Ajattelin hevosena kertoa teille ihmisille, millaisina asioina minä koen perusaskareet ratsastukseen liittyen. Kävin tänään lenkillä ratsastajani kanssa, ja napsimme jonkin verran kuvia tähän aiheeseen liittyen.
Harjaaminen. Sillähän sitä aina aloitetaan! Vähän niin kuin ihmisillä on pukeutuminen, ennen lenkille lähtöä. Harjaaminen tuntuu meistä hevosista mukavalta. Varsinkin, jos on jokin kutiava paikka. Muistathan harjata meitä karvojemme suuntaisesti. ;)
Kavioiden otto. Se on hyvä tapa kiukutella, jos on huono päivä. ;) Mutta silti, vaikka joku joskus siinä kiukuttelisikin, se ei satu meille yhtään. Ellei sitten osu säteeseen...Se on se kohta, joka on kavion keskellä. Siihen ei mielellään saa koskea. Yleensä me Issikat kavioita ottaessa nostamme heti kavion, kun täytyy ja pidämme sitä kiltisti ylhäällä. Näin on kummallekin osapuolelle mukavampaa, kun ei tarvitse taistella!
Kavio ennen puhdistamista. |
Suitsien, eli kuolaimien laitto on meille itsestäänselvyys. Kuvailisin sitä samana asiana, kuin ihmisillä hampaiden pesu, Ihmiset voivat ajatella, että hevosesta ei varmaankaan tunnu kivalta, kun sen suuhun laitetaan kuolaimet. Samaa me hevoset ajattelemme ihmisten hampaiden pesusta. Tuntuisi oudolta, jos meidänkin suuhumme työnnettäisiin keppi ja sillä hinkattaisiin hampaitamme. :D
Sitten siirrytään ratsastuksen pariin. Meiltä hevosilta ei voi salata mitään. Aistimme heti, jos ihminen on pelokas, vihainen, surullinen tai iloinen. Esimerkiksi maastossa, jos ihminen huomaa poron ja alkaa jännittää sitä. Silloin me ajattelemme, että pian tapahtuu jotain pelottavaa, kun johtajanikin on pelokas. Tämä yleensä johtaa säikähtämiseen. Tänään aistin ratsastajani onnellisuuden reissun jälkeen. Menin todella kiltisti ja kuulinkin tallilla ratsastajani kehuvan minua muille ihmisille. Se teki minut todella onnelliseksi ♥.
Issikan oma askellaji töltti on joillekin islanninhevosille automaattista, kun taas toisille helpompaa on ravi. Minä olen enemmän ravipohjainen. Ravi on meille raskaampaa kuin laukka. Itse pidän askellajeissa eniten laukasta, jota tänäänkin menimme näissä ihanissa maastoissa. :)
Menimme siis tänään sekalaista reittiä, jolle ei ole nimitystä. Eniten tämän päiväisessä reitissämme oli tiepätkiä, joilla pääsee laukkaamaan ja tölttäämään. Kävimme lopuksi myös pienen metsäpätkän.
Rakastan näitä molempia osioita reitillä. Tiepätkillä pääsee vauhdin huumaan ja metsäpolulla voi rauhoittua. Tänään emme hurjastelleet, vaikka laukkaa ja tölttiä menimmekin.
Nyt, kun meillä on tämä blogi, pysähdymme usein kuvailemaan kesken reissun. Se on mukavaa!
Kun koti, alkaa häämöttää kulman takaa, tulee heti nälkä. Silloin onkin ihanaa päästä heinäpaalin äärelle ystävien luokse.
Terveisin: Stjarni ♥
Voi Stjarni! Tulee niin hirveä ikävä, kun katselee näitä kuvia!♥ Kesä saisi tulla mahdollisimman pian että nähdään taas nämä ihanat karvapallot! ♥
VastaaPoista-Roosa
No pianhan se kesä taas tulla tupsahtaa ;)!
Poista♥: Stjarni