Hrimnir: Satua vaiko totta?

Lämpöinen tervehdys ystäväiseni! ♥

Tänään olisi hieman erilaisen postauksen aika. On tapahtunut nimittäin jotain uskomattoman fantastista. Minä Hrimnir, pienestä Sirkan kylästä, pääsin keskelle taianomaista satua. 

Oli tavallinen torstaiaamu. Olin viettämässä yhteistä ruokailuhetkeämme muun hevoslauman kanssa. Aavistin, että nyt olisi tapahtumassa jotain ihmeellistä. Tunsin sen jotenkin sisälläni, mutta en silti osannut arvata, mitä olisi tapahtumassa. Epäilyksiäni vahvisti sekin, kun minua harjattiin ja puunattiin niin huolella.

Sitten yhtäkkiä näin aivan silmieni edessä valkoiseen pitkään mekkoon pukeutuneen nuoren naisen. Kaikki muu ympäriltäni oli kadonnut. Olin keskellä valkoista upeaa metsää. En ollut enää kotonani. Tunsin olevani sadussa. Tyttö käveli luokseni ja tervehti minua silitellen poskeani.

Kuva: Pauli Riikonen/ White Clouds Productions

Tämä sadun tyttö kertoi minulle, kuinka hän oli yksinäinen ja eksynyt kotoaan. Minulla kävi häntä sääliksi. Ei varmasti ollut kivaa eksyä outoon paikkaan yksin. Lupasin yrittää parhaani, että löytäisimme yhdessä tien hänen kotiinsa. Hän hyppäsi selkääni, ja seikkailu sai alkaa! 

Kuva: Pauli Riikonen/ White Clouds Productions

Tarvoin mennä lumihangessa. Minun ja tämän salaperäisen tytön välillä oli selvä yhteys.

Kuva: Pauli Riikonen/ White Clouds Productions

Kuva: Pauli Riikonen/ White Clouds Productions

Olimme minulle tuntemattomassa paikassa, mutta silti jokin johdatti minua tiettyyn suuntaan. Pitkän ja raskaan tarpomisen jälkeen oli ihanaa, kun ratsastajani sanoi tunnistavansa tämän polun. Lähdimme laukkaamaan lumen pöllytessä takanamme.

Kuva: Pauli Riikonen/ White Clouds Productions

Kuva: Pauli Riikonen/ White Clouds Productions

Kuva: Pauli Riikonen/ White Clouds Productions

Laukkaamalla pääsimme etenemään lyhyessä ajassa paljon. Puiden takana alkoi häämöttää mahtava luminen linna. Tyttö hihkaisi innoissaan. Päättelin tämän olevan hänen kotinsa.

Kuva: Pauli Riikonen/ White Clouds Productions

Kuva: Pauli Riikonen/ White Clouds Productions

Katselin silmät pyöreinä tätä näkymää, joka avautui edessämme. Ajattelin kaikkea, mitä olin kokenut tämän päivän aikana. Kaikki oli tytön ansiota! Ja mikä tärkeintä, olin pelastanut hänen päivänsä. ♥

Kuva: Pauli Riikonen/ White Clouds Productions

Meinasi minullakin silmä kostua, kun hyvästelimme. Tytöstä oli tullut minulle niin lyhyessä ajassa todella tärkeä. Nyt hän oli löytänyt kotinsa ja oli todella onnellinen.

Kuva: Pauli Riikonen/ White Clouds Productions

Sitten hän vain katosi. Tajusin taas olevani tutuissa maisemissa. Aivan tallin vieressä olevalla polulla. Minua vastaan käveli Gjaffar- hevonen. Hän kysyi, missä ihmeessä olin ollut. He muut hevoset olivat olleet huolissaan minusta, kun olin vain yhtäkkiä kadonnut. Sanoin Gjaffarille, että kertoisin kyllä kotona hänelle tämän maagisen tarinan, joka minulle oli tapahtunut. Lähdimme yhdessä kävelemään kotiin. On ihanaa, kun on tuollainen ystävä niin kuin Gjaffar. :)

       

Matkalla kotiin pohdin, oliko tämä oikeasti totta, mitä minulle oli tapahtunut. Koenkohan enää tällaista satua elämässäni, vai jääkö tämä ainoaksi kerraksi? Joka tapauksessa, en vaihtaisi tätä ainutlaatuista muistoani mihinkään. En ikinä! ♥

Hyvää hevosen vuotta koko maailmalle! :)

♥: Hrimnir

P.S Jos haluat, voit käydä katsomassa tarinamme myös videolta. Siihen pääset tästä .