Hetta: Elämää sesongin jälkeen!

Heipparallaa!

Täällä olen minä, Hetta. Arvatkaas mitä, täällä on nyt viimeinenkin sesonki ohi. Enää ei ole monia vaelluksia päivässä. Toisaalta se on ihan kivaa vaihtelua, kun nyt saa nukkua pitkään ja kerkiää leikkiä enemmän kavereiden kanssa. Toisaalta taas asiakkaita on kova ikävä! Onneksi kaikki asiakkaat eivät ole kadonneet. Kyllä niitä vieläkin käy meillä ratsastelemassa. Ei vain enää yhtä paljon. Siksi käytänkin suurimman osan vapaa-ajastani nukkumiseen ja haaveilemiseen.

Minä, Hetta :)

Näen makoisia unia...

Ajattelin hieman muistella teille tämän työvuoden kohokohtia. Syksyllä, kun saavuimme tänne PowerParkista, oli lauma saanut uusia jäseniä: Pikku Rossin, Tranan, Hriflan, Golan ja jättiläishevosen Allun. No, työt käynnistyivät uusista tulokkaista huolimatta aivan normaalisti. Toimin tämänkin talven suurimmaksi osakseni oppaan ratsuna. Joulusesongin aikana pääsin myös asiakkaiden käyttöön, kun asiakashevosia tarvittiin. Olen niin kiltti hevonen, että asiakkaatkin rakastuivat minuun. Niinpä sain kantaa useamminkin asiakkaita selässäni.

Tässä minä, Hetta!

Kaamoksen jälkeen alkoi aurinko antaa meille pienen pieniä päivänsäteitä. Päivä päivältä enemmän ja enemmän. Sen myötä myös fiilikseni nousivat pihaton kattoon saakka. Olemme jo sen verran hyviä ystäviä lauman kanssa, kun yhdessä vietettyjä vuosia kertyy vain koko ajan lisää. Siksi yhdessä vietetyt hetket ovat vain muuttuneet hauskemmiksi ja ikimuistoisemmiksi. Joka päivä saamme nauraa höröttää toistemme vitseille. Ei ole päivää, jolloin minua ei kavereideni kanssa naurattaisi.

"Hahhahhaa, kun naurattaa!"

Unissanikin minä vain nauran! Mutta sehän onkin vain hyvä asia. Nimittäin, mitä enemmän nauraa, sitä vanhemmaksi elää!

Reittikin on vaihtunut parisen kertaa. Kun tulimme tänne Leville, menimme Kätkällä. Jään tultua kestävämmäksi, menimme jään yli Poikkijärvelle. Nyt kevään muutosten ohella jään yli menevä reittimme piti sulkea, joten menemme taas Kätkällä. Talvikausi sesonkeineen alkaa olla viimeisillä metreillään. Lähtö PowerParkkiin häämöttää jo kulman takana. 

Baron, Selja, Keila ja Irmeli :)

Täytyy levätä, jotta jaksaa syödä. Katsokaas, syöminenkin on sinänsä aika raskas projekti. Täytyy purra hampailla ruokaa ja ojentaa päätään heinän nostamiseen. Ei siihen voimat riitä, jos ei lepää kunnolla! Me hevosethan voimme ottaa päivätorkkuja myös ilman, että pyllähdämme makuulle. Minä kylläkin yleensä nukun maaten, mutta nuo toiset karvakorvat nukkuvat myös seisoen neljällä jalallaan.

Baron, Selja ja Keila, nukkumassa kolmestaan ♥

Aikaa kuluu myös kameran edessä poseeraamiseen. Minä toimin tänään kuvaajana. Katsokaas, millaisia otoksia sain aikaan ystävistäni.

Selja, Keila ja Irmeli ♥

Ylhäällä näette poseerauksen, joka on täysin suunniteltu. Ohjaistin mallejani kääntämään päänsä juuri sentilleen tiettyyn kohtaan. Irmeli kyllästyi siihen, kun neuvoin, miten hänen tuli poseerata. Irmeli selitti, kuinka hän kyllä tietää kunnon poseeraukset, eikä hän tarvitse ohjeita siihen. No, kuvassa Irmeli on jo kyllästyneen näköinen ja hänen päänsäkin on kääntynyt muutaman sentin väärään suuntaan. Olisinpa ottanut kuvan aikaisemmin!

Stjarni ♥

Gjaffar ♥

Ida ♥

Olisittepas nähneet, kuinka me hevoset nautimme siitä, kun meitä rapsuteltiin tänään oikein kunnolla. Alhaalla muutama kuvaesimerkki Rossin nautinnollisista ilmeistä. Tulkaa siis ihmeessä rapsuttelemaan meitä! Niin kivalta se tuntuu. :)

Rossi nauttii rapsutuksista ♥

"Ihanaa!"

Rossi ilmeilee palkinnoksi mallina työskentelystä ;)

Tässäpä taisi olla kaikki, mitä sanottavaa minulla oli. Toivottavasti piditte postauksestani, sillä tuhlasin tähän monia arvokkaita minuutteja, jotka olisin voinut käyttää iltanokosiini. Toisaalta rakastan kyllä kirjoittaa ja kuvata tänne blogiin. Hohhoijaa, taidan ottaa pienet alkulämmittelynokoset ennen kunnon yöunia. 

♥: Hetta