Baron: Pakkasta ja lunta toukokuussa!

Hei vain!

Tänään saatte lukea minun, Baron- hevosen ajatuksia!

Tässä näin minä olen!

Niin kuin varmasti tiedättekin, huhtikuu on vaihtunut toukokuuksi. Taas ollaan yksi kuukausi lähempänä kesää. Meillä täällä Levillä maisemat eivät kuitenkaan kauhean kesäisiltä näytä.

Tällaista meillä täällä!

Vasta viime viikolla ajattelin, että meillähän on täällä Lapissakin melkein jo kesä. Nimittäin viime syksyn mustikanvarvut alkoivat pilkistää lumen alta.

Alkuviikosta kuitenkin heräsimme taas lumen keskeltä. Yöllä oli satanut kunnon lumipeite maahan! Maisemat näyttivät samalta kuin tammikuussa. Ihmettelimme sitä kavereideni kanssa tovin. Nimittäin, hevosystävämme Etelä-Suomesta ovat kertoneet, kuinka siellä herkullisen mehevä nurmikin jo vihertää. Meille taas lunta satoi entisenkin päälle 20 cm.

Sitä lumen tuloa saikin ihmetellä pitkään, ennen kuin tulimme tulokseen, että lumi oli aitoa. Ei mitään tekolunta siis. ;)

Minä, Baron!

Gjaffar!

Minä ja Stjarni!

Gjaffar, Irmeli ja minä!

Hevosystävämme etelässä ovat jo vaihtaneet talviturkkinsa kesäisimpiin hepeneisiin. Me täällä pohjoisessa kuljemme vielä paksu ja lämmin turkki päällä. Muuten saattaisi tulla hieman kylmä. 

Jään yli emme kuitenkaan enää pääse. Sen verran sula se on. Nyt kuljemme sillan yli. Jään usein katselemaan järveen vasta saapuneita sorsia. Ne ovat niin kauniita. Muutenkin reittimme varrella tulee nähtyä paljon erilaisia eläimiä. Esimerkiksi poroja, jäniksiä, oravia, kettuja ja peuroja erilaisten lintujen lisäksi.

Tämä yhtäkkinen lumen tulo kesken toukokuun sekoitti hieman pientä päätäni. Ensin ajattelin, että onko nyt sittenkin tulossa joulu. Nimittäin aina ennen joulua sataa ensilumi, ja se näyttää aivan samalta kuin lumi, joka nyt oli satanut. Sain vahvistusta ajatukseeni joulusta, kun näin ihmisen pukeutuneen joulunpunaiseen takkiin. Niinpä hain varastostani joulunkellot ja aloin soittaa niitä hoilottaen samalla Kulkuset- joululaulua.

"Kulkuset, kulkuset, riemuin helkkäilee..."

"Talven valkohiutaleet ne kilvain leijailee..."

Muut hevoset katsoivat minua kummastuneina, kun toivottelin heille hyvät joulut. He sanoivat minulle, että eihän nyt ole joulu, kun aurinkokin paistaa, kuten keväällä. Menin hieman noloksi ja vein joulunkelloni takaisin varastoon.

Katselin ympärilleni ja ajattelin, että kyllä nyt oli vain tullut talvi takaisin. Asiakkaatkin olivat pukeutuneet lämpimiin kelkkahaalareihin. Niinpä minäkin hain naulakosta kaulahuivin ja kiedoin sen kaulalleni.

Irmeli katseli minua huolestuneen näköisenä. Hän kiskaisi kaulahuivini pois kaulaltani selittäen minulle, kuinka nyt oli kevät. Muutenkin hän ihmetteli, miksi olin kaulahuivin päälleni tunkenut, emmehän me hevoset sellaisia käytä, eivätkä ne lämmitä meitä yhtään.

"Pois tällaiset turhakkeet!!!"

Joten myönnän itsekin, että yllättävällä lumen tulolla on suurikin vaikutus aivojeni toimintaan. Tällaista tällä kertaa! Päätän postaukseni kuvaan ystävästäni Idasta tämän päiväisellä vaelluksella.

Ida lenkkeilemässä lumisissa maastoissa.

♥: Baron