Gjaffar: Millainen oli syyskuu?

Heips!

Mitäs teille kuuluu? Minulla menee mitä parhaiten. Huomenna alkaa nimittäin se kauan odotettu syysleiri! Siitä tulee niin kivaa. :) Näin vielä alkuun täytynee minun sanoa, että meidät löytää nyt myös Instagramista. Ihmiset laittavat sinne meistä mitä suloisempia kuvia. Käykäähän katsomassa, jos kiinnostaa! Sinne pääset tästä.

Tänään aihe, josta ajattelin teille kirjoittaa, on syyskuu. Tuntuu oudolta, että syyskuukin on nyt jo ohi ja ollaan jo lokakuussa ja pimenevissä illoissa.

Kun ajattelen syyskuuta, tulee minulle ensimmäisenä mieleen ruska. Syyskuussa ruska on kauneimmillaan. Tai oikeastaan koko kylä tuntureineen on kauneimmillaan, kiitos värikkään ruskan. Toisaalta talvella on kyllä myös niin kaunista, että huhhuh! Toivottavasti pian sataa pysyvä lumi maahan.

Minä

Ruskavaelluksella...

Syyskuussa myös tuo kaksijalkaisten pukuhuone valmistui, ja näin talli laajeni. Vaikka se ei tavallaan mitenkään minun elämääni vaikuta, olen siitä tavattoman iloinen. On ihanaa, kun koti näyttää laajemmalta. Tällä voi myös kehuskella muille hevosille. Voin kertoa, kuinka hurjan laaja kotimme nykyään on. ;)

Gjaffar, eli minä

Minä

Viime kuussa myös joka vuosi yhtä tärkeä ensilumi sateli maahan. Olimme ystävieni kanssa niin iloisia ja mietimme, että jes, tästä se talvi nyt alkaa. Valitettavasti lumi ei tullut jäädäkseen. Tällä hetkellä täällä ei ole yhtään lunta. Jos nyt sataisi, tulisi varmaan lunta. Aamulla oli nimittäin kymmenen astetta pakkasta. Muistakaa minun, Gjaffar Fra Sokkaporan sanoneeni, että syysleirin aikana sataa lumi maahan. Näin minä uskon ja toivon tapahtuvan. :)

Minä viime talvena!

Voi, kuinka kaipaankaan näitä lumisia talvimaisemia!

Kohtasin viime kuussa tuon mustan möykyn (jota myös Alluksi puhutellaan) takia kamalasti asioita, joista egoni ja itsevarmuuteni kärsi. Tuo musta, kirahvin kokoinen, joten kuten hevoselta näyttävä otus nimeltä Allu saapui Alahärmästä tänne. Olisittepa nähneet, kuinka kaikki tammat olivat hänen kimpussaan vannoen rakkauttaan häntä kohtaan. Entäs minä sitten? Minut tietysti unohdettiin heti Allun tultua. Voi, kuinka nämä tammat romuttivatkaan itsetuntoani.

"Moi tammat! Oliko teillä jo minua ikävä?"

Musta möykky matkustamassa Leviä kohti!

Allu

Varsinkin kesäihottumahevoset ovat onnellisia siitä, että nyt syyskuussa viimeisetkin ötökät katosivat. Minun ystäviänihän ei saa kiusata. Sen tajusivat lopulta polttiaisetkin, ja näin he jättivät minut ja kamuni rauhaan. Kaikki on siis minun ansiotani. ;)

Trana

Hrifla

No, mitäs blogille on tapahtunut syyskuussa?

Banneri vaihtui syksyisemmäksi, saimme pari uutta lukijaa blogiimme, blogin katselumäärät lisääntyivät, ja monet ihanat ihmiset kommentoivat postauksiimme. Kiitos kaikille!

Nykyinen bannerimme!

Luetuin postaus viime kuussa oli Tranan kirjoittama postaus "Tällainen on pussaileva talliporukka!". Se on minunkin suosikkipostaukseni blogistamme. Tässä linkki postaukseen
Suosikkikuvani tältä kuulta ovat alhaalla. Niissä esiintyy - kuka muukaan kuin minä, Gjaffar. Minullahan on tunnetusti laumastamme eniten lahjoja kameran edessä poseeraamiseen. ;)

Minä

Minä

Minä

Mitäs tykkäsitte tällaisesta postauksesta, jossa pohdin viime kuukautta?
Haluatteko lukea tällaisia lisää?
Mistä postauksestamme sinä olet tykännyt eniten viime kuussa?

♥: Gjaffar