Irpa: Upea lenkki Levin keskustaan!

Moi!

Kuten Irmeli teille jo viime postauksessa kertoikin, pääsimme lauantaina Levin keskustaan katselemaan maailman menoa. Se oli kyllä oikeasti todella avartava kokemus tällaiselle paljon elämää nähneelle mummelillekin. Onhan se aika suuri ero siirtyä tuonne ihmisvilinään meidän rauhallisesta aitauksestamme. Asumme siis rauhallisessa metsässä, jossa ei ole mitään meteliä (talliväen kikatteluita lukuunottamatta).

Lenkillä kylän sydämessä!

Lähdimme tosiaan matkaamaan keskustaan tuttua reittiä pitkin, jossa maastoilemme useammankin kerran viikossa. Minä, Trana, Irmeli, Hrimnir ja Gjaffar olimme niitä onnekkaita heposia, jotka pääsivät ihmisten ihailtaviksi. Ensin kylläkin ajattelin, että olisimme menossa perusmaastolenkille, mutta onneksi ratsastajamme käänsivätkin turpamme kohti laskettelurinteitä, kauppoja ja ihmisiä.

Pysähdyimme Eturinteen juureen ihastelemaan paikkoja!

Gjaffar

Olihan se tosiaan aikamoinen muutos lähteä luonnon hiljaisuudeta eli talliltamme keskustaan. Ei täällä Levillä normaalisti keskustassakaan mikään meteli ole, mutta lauantaina vietettiin Levikauden avajaisia. Silloin kuului aika kuuluvalla äänellä, kun juontaja puhui mikrofoniin. Moni polle olisi saattanut hyvinkin pillastua kovista äänistä, vilkkaasta liikenteestä, alikulkutunneleista ja muista vieraista asioista, mutta me pollethan emme mitään välittäneet. Minullekin tuollaiset tapahtumat ovat melkein kuin arkipäivää. ;) On sitä tässä iässä päässyt jo muutaman kerran keskustaan pyörimään.

Irmeli!

Trana ja hänen ratsastajansa Pia!

Oli niin siistiä, kun ihmiset tulivat luoksemme ja kysyivät ratsastajilta, saisivatkos he rapsuttaa hevosia. Sitten saimme tietysti suuret kasat rapsutuksia. Olimme niin fiksuina siitäkin puolesta, että emme kakanneet keskustassa, vaan säästimme tarpeidemme tekemiset metsään. Olemme me kyllä upeita otuksia. Palvokaa meitä ihmiset, palvokaa ja tuokaa porkkanaa! ;)

Äiti ja tytär, eli minä ja Irmeli

 

Gjaffar

Parasta siellä oli kuitenkin ehdottomasti se, kun kylältä löytyi jokin paikka nimeltä Hölmölä. Siellä oli nimittäin jotain lehmiä, joita luulin aluksi eläviksi. Ne olivat todella söpöjä ja saivat tällaisen tomeran mummonkin sydämen sulaamaan. :)

Trana ja Pia

Hrimnir ja taustalla Gjaffar ja Irmeli

Ihmisiä kulki meidän kanssamme samoja katuja pitkin. Oli kiva löytää myös sellainen tie, joka oli tarkoitettu vain ja ainoastaan meille hevosille ja ratsastajillemme. Sillä tiellä oli nimittäin kyltti, jossa luki Ratsastajankuja. Niinpä tölttäsimme sitä kujaa pitkin aivan kuin maailmanomistajat.

Maailmanomistajat Ratsastajankujalla! 

Siellä oli upeita kauppoja, joiden ikkunoista näkyi oman peilikuvan lisäksi muitakin upeita asioita, kuten kaikki siellä olevat pinkit vaatteet. Ravintoloitakin sieltä löytyi, ja niistä tuli mitä upeammat tuoksut. Siksi ajattelinkin, että voisin yllättää ihmiset ja karata jonain kauniina päivänä keskustaan mummoilemaan. Juoksisin ravintoloiden seinien läpi ja söisin kaikki siellä olevat ruoat. Kävisin kaupoissa shoppailemassa itselleni kaikkea pinkkiä.

Gjaffar!

Kun tulimme reissusta kotiin, halusimme tietysti jatkaa ihmisille hyvän mielen tuottoa, joten poseerasimme kuvissa hyvin. Kamera räpsähtikin edessämme aika monta kertaa, joten kuvia tuli aika paljon. Emme siksi laita niitä tähän postaukseen, vaan julkaisemme ne erillisessä postauksessa. Reissun jälkeen tunnelmat olivat kuitenkin kutakuinkin tällaiset:

Hrimnir

Minä ja monet muutkin heposet halusimme heti piehtaroimaan!

Toivottavasti tykkäsitte postauksesta! :) Tuo päivä oli kyllä kiva ja ikimuistoinen! ♥

♥: Irpa