maanantai 28. huhtikuuta 2014

Hetta: Elämää sesongin jälkeen!

Heipparallaa!

Täällä olen minä, Hetta. Arvatkaas mitä, täällä on nyt viimeinenkin sesonki ohi. Enää ei ole monia vaelluksia päivässä. Toisaalta se on ihan kivaa vaihtelua, kun nyt saa nukkua pitkään ja kerkiää leikkiä enemmän kavereiden kanssa. Toisaalta taas asiakkaita on kova ikävä! Onneksi kaikki asiakkaat eivät ole kadonneet. Kyllä niitä vieläkin käy meillä ratsastelemassa. Ei vain enää yhtä paljon. Siksi käytänkin suurimman osan vapaa-ajastani nukkumiseen ja haaveilemiseen.

Minä, Hetta :)
Näen makoisia unia...
Ajattelin hieman muistella teille tämän työvuoden kohokohtia. Syksyllä, kun saavuimme tänne PowerParkista, oli lauma saanut uusia jäseniä: Pikku Rossin, Tranan, Hriflan, Golan ja jättiläishevosen Allun. No, työt käynnistyivät uusista tulokkaista huolimatta aivan normaalisti. Toimin tämänkin talven suurimmaksi osakseni oppaan ratsuna. Joulusesongin aikana pääsin myös asiakkaiden käyttöön, kun asiakashevosia tarvittiin. Olen niin kiltti hevonen, että asiakkaatkin rakastuivat minuun. Niinpä sain kantaa useamminkin asiakkaita selässäni.

Tässä minä, Hetta!
Kaamoksen jälkeen alkoi aurinko antaa meille pienen pieniä päivänsäteitä. Päivä päivältä enemmän ja enemmän. Sen myötä myös fiilikseni nousivat pihaton kattoon saakka. Olemme jo sen verran hyviä ystäviä lauman kanssa, kun yhdessä vietettyjä vuosia kertyy vain koko ajan lisää. Siksi yhdessä vietetyt hetket ovat vain muuttuneet hauskemmiksi ja ikimuistoisemmiksi. Joka päivä saamme nauraa höröttää toistemme vitseille. Ei ole päivää, jolloin minua ei kavereideni kanssa naurattaisi.

"Hahhahhaa, kun naurattaa!"

Unissanikin minä vain nauran! Mutta sehän onkin vain hyvä asia. Nimittäin, mitä enemmän nauraa, sitä vanhemmaksi elää!
Reittikin on vaihtunut parisen kertaa. Kun tulimme tänne Leville, menimme Kätkällä. Jään tultua kestävämmäksi, menimme jään yli Poikkijärvelle. Nyt kevään muutosten ohella jään yli menevä reittimme piti sulkea, joten menemme taas Kätkällä. Talvikausi sesonkeineen alkaa olla viimeisillä metreillään. Lähtö PowerParkkiin häämöttää jo kulman takana. 

Baron, Selja, Keila ja Irmeli :)
Täytyy levätä, jotta jaksaa syödä. Katsokaas, syöminenkin on sinänsä aika raskas projekti. Täytyy purra hampailla ruokaa ja ojentaa päätään heinän nostamiseen. Ei siihen voimat riitä, jos ei lepää kunnolla! Me hevosethan voimme ottaa päivätorkkuja myös ilman, että pyllähdämme makuulle. Minä kylläkin yleensä nukun maaten, mutta nuo toiset karvakorvat nukkuvat myös seisoen neljällä jalallaan.

Baron, Selja ja Keila, nukkumassa kolmestaan ♥
Aikaa kuluu myös kameran edessä poseeraamiseen. Minä toimin tänään kuvaajana. Katsokaas, millaisia otoksia sain aikaan ystävistäni.

Selja, Keila ja Irmeli ♥
Ylhäällä näette poseerauksen, joka on täysin suunniteltu. Ohjaistin mallejani kääntämään päänsä juuri sentilleen tiettyyn kohtaan. Irmeli kyllästyi siihen, kun neuvoin, miten hänen tuli poseerata. Irmeli selitti, kuinka hän kyllä tietää kunnon poseeraukset, eikä hän tarvitse ohjeita siihen. No, kuvassa Irmeli on jo kyllästyneen näköinen ja hänen päänsäkin on kääntynyt muutaman sentin väärään suuntaan. Olisinpa ottanut kuvan aikaisemmin!

Stjarni ♥

Gjaffar ♥

Ida ♥
Olisittepas nähneet, kuinka me hevoset nautimme siitä, kun meitä rapsuteltiin tänään oikein kunnolla. Alhaalla muutama kuvaesimerkki Rossin nautinnollisista ilmeistä. Tulkaa siis ihmeessä rapsuttelemaan meitä! Niin kivalta se tuntuu. :)

Rossi nauttii rapsutuksista ♥

"Ihanaa!"

Rossi ilmeilee palkinnoksi mallina työskentelystä ;)
Tässäpä taisi olla kaikki, mitä sanottavaa minulla oli. Toivottavasti piditte postauksestani, sillä tuhlasin tähän monia arvokkaita minuutteja, jotka olisin voinut käyttää iltanokosiini. Toisaalta rakastan kyllä kirjoittaa ja kuvata tänne blogiin. Hohhoijaa, taidan ottaa pienet alkulämmittelynokoset ennen kunnon yöunia. 



♥: Hetta






torstai 24. huhtikuuta 2014

Jöra: Näin kaikki sai alkunsa!

Hellurei! Täällä olen tänään minä, Jöra. Tulin ajatelleeksi, että ehkäpä teitä kiinnostaisi kuulla siitä, miten tämä talli sai alkunsa. Kuinka kaikki lähti liikenteeseen...

Asustimme silloin vuonna 2000 Sahalan Kartanossa. Monia hevosia oli myynnissä. Myös minä ja Irpa kuuluimme niihin hevosiin. Tiesimme sen itsekin ja jännitimme, millainen uusi kotimme tulisi olemaan. Varsinkin Irpaa se jännitti. Hän oli asunut niin monissa eri talleissa, eikä niihin kaikkiin liittynyt kovin hyviä muistoja.

Samaan aikaan oli muuan perhe lähdössä kaukaa Lapista, Sirkka-nimisestä kylästä kohti tätä tallia, jossa silloin asuimme. Perheellä oli tarkoituksena tulla ostamaan Sahalasta issikka perheen lapsukaiselle. He olivat perehtyneet eri hevosrotuihin, ja tulleet lopulta tulokseen, että islanninhevonen olisi heidän perheelleen sopiva ratsu, niin kokonsa kuin luonteensakin puolesta.

Pitkän monta tuntia kestävän automatkan jälkeen perhe saapui Sahalaan. Heidän eteensä aukeni todellinen satumaa, paikka, josta he olivat jo pitkään vain haaveilleet. Pellot olivat täynnä kymmeniä erivärisiä islanninhevosia.




Silloin kohtasimme ensimmäisen kerran nykyisten omistajiemme kanssa. He silittelivät issikoita, joita koko laidun oli täynnä. Mietin, että ehkäpä nämä ihmiset tarjoaisivat minulle hyvän kodin. Seuraavana aamuna tämä sama perhe saapui luoksemme. Oli vuorossa koeratsastus. Tiesin, että sen perusteella he tekisivät kauppansa. Siinä selviäisi, kuka olisi tälle perheelle sopivin hevonen.

Irpa vasemmalla, minä Jöra oikealla.
Perheen lapsi rakastui minussa rauhallisuuteeni ja lempeään katseeseeni. Olin hänelle sopiva hevonen. Tunne oli molemminpuoleista. Minäkin pidin heti tytöstä! Niinpä perhe päätti ostaa minut. Heille kuitenkin kerrottiin, että islanninhevonen tarvitsee kaverikseen toisen hevosen. Perhe halusi, etten olisi onneton yksinäisyyteni vuoksi. Siksi he alkoivat miettiä, kuka olisi toinen hevonen, jonka he ostaisivat.

Minä :)
Katselin vierestä, kun perhe pohti, kenestä tulisi toinen hevonen perheelle. He miettivät erästä ystävääni Pökköä, joka oli todellinen sydäntenmurskaaja. Sitten he hoksasivat Irpan pelokkaat silmät ja aran olemuksen. Se veti heitä puoleensa. Salaa mielessäni toivoin, että perhe ostaisi Irpan eikä Pökköä, vaikka pidin hänestäkin. Irpa oli ollut vuokrahevosena ja joutunut kokemaan vaikka mitä. Häntä oli entisissä paikoissa kohdeltu kaltoin. Toivoin, että perhe valitsisi hänet, niin Irpakin saisi pysyvän ja turvallisen kodin.

Irpa ja minä
Huomasin ihmisten silmistä, miten he epäröivät Irpan ostamista. He miettivät, pärjäisivätkö he säikyn hevosen kanssa. Lopulta he kuitenkin ostivat Irpan. Niinpä lähdimme Irpan kanssa hevoskuljetusauton kyydissä kohti tuntemattomia seutuja.

Pahoittelen kuvan laatua!
Kun saavuimme uuteen kotiimme, siellä oli aitaus ja pihatto valmiina meitä odottamassa. Aitauksen vieressä oli ruskea hirsitalo ja mahtavat kukka-asettelut. Kaikki vaikutti täydelliseltä!




Irpa oli ensimmäiset kuukaudet todella arka ja säikky. Hän säikkyi esimerkiksi talikkoa kovasti peläten, että häntä lyötäisiin sillä. Perheen monien hänen kanssaan vietettyjen tuntien, rapsutusten ja luottamusharjoitusten jälkeen alkoi Irpa uskoa, etteivät nämä ihmiset haluaisi hänelle pahaa. He olivat kilttejä, eivätkä löisi meitä hevosia. Irpa tajusi. että hän voisi ensimmäistä kertaa elämässään luottaa ihmiseen.

Irpa ♥
Vietimme mahtavia ja ikimuistoisia hetkiä kulkien maastossa perheen ratsuina. Kuljimme samoja polkuja silloinkin, joita tallaamme nyt, 14 vuotta myöhemmin. ♥

Silloinkin laukkailimme kilpaa Kätkätunturin syleilyssä...

Ja talvisin nautimme pöllyävästä lumesta ylittäessämme jäätä...

Monien ratsastushetkien jälkeen Irpasta ja tallin isännästä muodostui todella tiivis ja läheinen pari. He molemmat luottivat toisiinsa. Irpa ei ole sen jälkeen milloinkaan poistunut kotoaan. Hän saa elää elämänsä loppuun asti tällä tallilla, kunnioitettuna ja rakastettuna perheenjäsenenä.

Irpa ♥



Minä taas tulin todella läheiseksi perheen lapsen, Susannan kanssa. Muistan ne monet laukka- ja tölttihetket, joita koimme yhdessä. 

Minä, Jöra :)
Näin talli nimeltä Lapin Saaga sai alkunsa. Minusta ja Irpasta lauma alkoi laajentua. Monina vuosina lauma on vain kasvanut ja kasvanut. Uusien hevosten myötä aloimme toimia myös asiakkaiden käytössä. Se, miten Hrimnir, Irmeli, Veera ym. tulivat, onkin aivan toinen tarina. Ehkäpä saatte kuulla siitä joskus toiste...

Nyt voimme Irpan kanssa mainiosti ja olemme todella onnellisia tästä asuinpaikasta, joka meille suotiin. ♥ Myös omistajamme ovat kuulemma meihin todella tyytyväisiä, eivätkä vaihtaisi meitä mistään hinnasta pois. Viemme asiakkaita vaelluksille, kuten nuorempinakin. Saamme vain enemmän vapaapäiviä kuin muut hevoset.

Irpa piehtaroimassa ♥

Siitä se kaikki alkoi, ensimmäisistä hevoskaupoista... 

Irpa ♥

♥: Jöra

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Vastailuja kysymyksiin osa 2

Heipä hei!

Nyt on taas aika vastailla teidän lähettämiinne kysymyksiin. Vuorossa on siis vastauspostauksen toinen osa. Kiitoksia teille vielä kerran kaikista kysymyksistä! :)


          Syökö kukaan hevosistanne banaaneja?

Ida vastaa: En ole kyllä sellaisista banaaneista koskaan kuullutkaan ennen tätä kysymystä. Selvitin, miltä ne näyttävät ja tutkiskelin vähän oppaiden eväitä. Löysin sieltä banaanin ja katselin sitä. En siis ole koskaan maistanut banaania, eikä kukaan muistakaan hevosista. Nytkään en tohtinut maistaa, jotta oppaat eivät suuttuisi minulle.

Banaanit eivät ole meidän hevosten ruokaa!


       Osaavatko kaikki hevosenne töltin ja passin, jos          Allua ei lasketa mukaan?

Selja vastaa: Kaikilta muilta tallimme hevosilta paitsi Irpalta on joskus saatu töltti. Tietysti joiltakin hevosilta se on paljon vaativampaa saada. Osa meistä on ravipohjaisia, kun taas osa tölttää melkeinpä automaattisesti. Minulta töltti löytyy helposti. :)

Irpa, Veera ja Irmeli vauhdin huumassa...


       Koska powerparkin issikat lähtevät takaisin        ja lähteekö muita tallin hevosia sinne kesäksi?

Rossi vastaa: Osa noista eteläsuomalaisista ystävistäni lähtee täältä jo ensi viikon alussa. Jää kyllä ikävä heitä! ♥ Lähtee täältä tallin omiakin hevosia jossain vaiheessa PowerParkkiin. Esimerkiksi Fjödur, Jöra ja Ida. Kaikki PowerParkkiin lähtevät hevoset eivät kuitenkaan lähde nyt ensimmäisessä kuljetuksessa. Minulle jää siis tänne vielä monia leikkikavereita! :)

PowerParkin hevosia :)


                    Paljonko tunnit maksavat?


Baron vastaa: Minulla ei kyllä valitettavasti ole tietoa tuntien hinnasta. Olen kuullut, että omistajamme päivittää tallimme sivuille tuntien hinnan toukokuussa (Linkki tallimme sivuille) ja ilmoittaa siitä myös facebookissa... :) Jos olet nyt tulossa tunnille, suosittelen sinua soittamaan omistajamme Hannelen puhelinnumeroon ja neuvoittelemaan hänen kanssaan hinnasta. Katsos, kun me hevoset emme tällaisiin asioihin osaa vastata, kun emme tajua rahoista oikein mitään. :(





                Kuka on suurin issikkanne?

Veera vastaa: Meillä on muutama suuri issikka, ja he ovat aika lailla samankokoisia. Esimerkiksi Trana, Irmeli, Irpa, Toukka, Stjarni ja Baron ovat isokokoisia issikoita. Kyllä heistä kuitenkin suurimman erottaa, nimittäin Tranan. Välillä katson häntä Alluksi, kun Trana on sen verran suurikokoinen.

Trana ♥


                    Entä pienin issikka?

Hrimnir vastaa: Pienimmät issikat talliltamme olemme minä ja Keila. Meitä luullaan usein poneiksi, vaikka islanninhevosia olemmekin. Jos meillä ratsastaa pidempi ratsastaja, saattavat ratsastajan jalat laahata lumikinoksissa. Onhan se kivaakin olla tällainen pikkuinen, kun myös pienet ratsastajat uskaltavat mennä minulla. Eikä selästäni ole kyllä pitkä matka alas, jos sattuu tippumaan!

Minä, Hrimir :)



Onko jollakin hevosista kesäihottumaa, kenellä/keillä?

Fjödur vastaa: Löytyyhän meitä kesäihottumahevosia. Ainakin minulla, Jöralla ja Seljalla on kesäihottumaa. Joillakin muillakin PowerParkin hevosista esiintyy sitä myös, mutta lievempänä. Onneksi saamme viettää kesät Jöran kanssa PowerParkissa, kun siellä ei ole niin paljoa sääskiä. Suojaudun silti hyttysiltä ja muilta ötököiltä hyönteisloimituksella. Alhaalla näkyy kuva, jossa osalla meistä on päällä kyseinen "suojapuku".

Kuva on PowerParkista, jossa vietän kesät. :)


Onko jollakin issikoista ollut vakavia sairauksia esim. kaviokuumetta tai ähkyä?

Ida vastaa: Minulla on ollut kaviokuume. :( Tällä hetkellä se ei onneksi ole päällä, ja olen terve ja elämäniloinen. Onneksi kaviokuumeeni on ollut aika lievä. Olisin todella onnellinen, jos kaviokuume ei puhkeaisi minulle enää uudestaan, vaikka eihän siitä koskaan voi täysin parantua. Tällä hetkellä voin kuitenkin hyvin, eivätkä jalkani ole kipeät. Muita sairauksia tallillamme ei ole ollut kaviokuumeeni lisäksi.

Minä Ida ;)


              Onko jollakin hevosella varsaa?

Irpa vastaa: Minulla on varsa. Vaikka tämä hieman hupsulta kuulostaakin, Irmeli on minun lapseni. Eihän Irmeli enää mikään varsa ole. Ikää alkaa hänelläkin olla mittarissa jo 17 vuotta, mutta Irmeli on ikinuori, kuten minäkin. Myös Golalla on varsa. Hänen varsansa ei kuitenkaan asu tallillamme. Gjaffar taas on Idan isä. Heidän lisäkseen meillä on yksi aito ja oikea varsa, joka on kolmen vuoden ikäinen. Hänen nimensä on Rossi. Rossin emä ei kuitenkaan asu tallillamme.

Äiti ja tytär, minä ja Irmeli ♥


          Kuka on usein asiakkaiden suosikki?

Veera vastaa: Se vaihtelee jonkin verran, riippuen millaisista hevosista asiakkaat pitävät. Yleensä suosituimpia olemme minä ja Hrimnir. Meillä on suurimmat fanijoukot. ;)

Ratsastusta minulla, Veeralla.
Kiitos kaikille, jotka lukivat postauksemme loppuun saakka. Hyvää pääsiäistä täältä Lapista, lumen keskeltä! ♥

♥: Saagan Issikat







keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Vastailuja kysymyksiin osa 1

Heips!

Nyt on vuorossa siis tämä meidän kaikkien hevosten yhdessä toteuttama vastauspostaus kysymyksiinne. Haluamme vielä kiittää kaikkia, jotka ovat vaivautuneet lähettämään meille kysymyksen tai pari ♥. Kysymyksiä on tullut juuri sopiva määrä. Päätimme kuitenkin meidän hevosten kesken tehdä postauksen kahdessa osassa, jottei tekstiä tulisi liikaa yhdellä kerralla. Eli kysymyksiä saa edelleen laittaa. Niihin vastaamme sitten toisessa osassa. No niin, ei muuta kuin aloitetaan!

         Onko Saagalle tulossa kesällä kenttä?

Irmeli vastaa: Talliltamme löytyy jo kenttä. Se tuli syksyllä. Joten kesällä ei ole tulossa kenttää, sillä meillä sellainen jo on. :) 

Minä poseeraten kentällämme.


           Kuinka monta issikkaa otetaan mukaan                   yhdelle vaellukselle?

Jöra vastaa: Yhden oppaan vastuulla max. 6 asiakasta. Jos asiakkaita tulee enemmän kuin kuusi, on myös oppaita mukana suurempi määrä. Näin varmistetaan vaellusten turvallisuus. :)



          Kuka on Hriflan paras kaveri?

Hriflan vastaus: Minulla ei ole sellaista ykkösystävää, joka olisi reilusti yli muiden. Omistan vain monta todella hyvää kaveria. Oikeastaan olen koko laumamme kanssa hyvissä väleissä ja jokaisen kanssa kaveri. Parasta kaveria minulla ei kuitenkaan ole. :)

Kuvassa minä (vas.) ja Irmeli, yksi hyvistä ystävistäni. ♥


         Kuka on issikoista vaativin ratsastaa?

Hetan vastaus: Kiistelimme hetken hevoskavereideni kanssa, mitä tähän vastaisimme. Tallilla, jossa asumme ei nimittäin ole ketään sellaista hevosta, joka erottuisi muista hevosista helposti vaativana ratsuna. Kaverini sanoivat, että minä olisin vaativin ratsu. Itse en ole aivan samaa mieltä. Minähän olen niin kiltti! No, kai se on kavereita uskottava. Yksi vaativimmista hevosista ratsastaa olen siis minä, Hetta. 

Minä!


                    Entä helpoin?

Gjaffar vastaa: Helpoin issikka talliltamme ratsastaa on Jöra. Hän on niin varma ja kokenut ratsu. Myös kaksoisolennoltani näyttävä Hrimnir on helpoimpia. Ja en minäkään mikään vaikea ratsu ole! Oikeastaan me kaikki hevoset olemme aika helppoja ratsastettavia. Jöra on kuitenkin meistä kaikista varmin ja helpoin ratsastaa. :)

Vasemmalla Jöra ja oikealla Hrimnir pienet ratsastajat selässään. ♥


           Kuka on tallin ensimmäinen hevonen?

Irpa vastaa: Minä ja Jöra olemme tallin ensimmäiset hevoset. Tulimme tänne jo joskus vuonna 1996. Meitä oli aluksi vain me kaksi isossa tyhjässä aitauksessa. Nyt, kun alkaa muistella, niin tulee kyllä hymy huulille. Silloin mekin olimme vielä niin nuoria ja leikimme kaiket päivät, kuten Rossi nyt. Voisin kertoa niistä ajoista vaikka kuinka paljon! ♥ No, ehkä tuosta tulee joskus postauskin. ;)


Minä ja Jöra, parhaat ystävykset ♥


       Annetaanko pihattoon muuta ruokaa kuin                heinää?

Keila vastaa: Annetaan. Meillä on pihaton ulkopuolella kaukalot, joihin laitetaan esimerkiksi kauraa, kivennäisaineita yms. Nam!

Minä syömässä kaukalostamme. :)


                    Onko Gola ollut kiltti?

Gola vastaa: Tähän on hieman vaikeaa vastata itse. Ainakin olen kaikkeni yrittänyt, jotta minusta pidettäisiin. Omasta mielestäni olen käyttäytynyt todella kiltisti. Kaipa myös ihmiset niin ajattelevat, sillä monet ovat alkaneet pitää minua suosikkinaan. :)

Minä :)


              Onko tallissanne karsinoita?

Toukka vastaa: Tallissamme on kaksi pihattoa, jotka toimivat esimerkiksi sateensuojina. Lisäksi meillä on yksi karsina, joka on toisen pihattomme sisällä. 

Minä menossa pihattoomme :)


               Minkä kokoinen Allu on?

Allu vastaa: En tiedä tarkalleen säkäkorkeuttani. En edes tajua mitään luvuista, joten tähän en osaa vastata. Sen voin kuitenkin sanoa, että olen aikamoinen jättiläinen pienikokoisiin issikoihimme verrattuna. Katsokaa nyt alhaalla olevaa kuvaakin, jossa olemme Hrimnir- issikan kanssa... Aikamoinen kokoero ;)!





               Kuka on tallin reippain hevonen?

Fjödurin vastaus: Tallimme reippain hevonen on varmaan Keila, rakas ystäväni. Keila on aina valmis lähtemään reissuun, enkä osaa edes kuvitella häntä laiskalla päällä. Keila pysyy jopa Allun perässä, vaikka onkin pienimpiä issikoita Hrimnirin kanssa. 

Keila, aina menossa! ;)


           Kuka on tallin hitain/laiskin hevonen?

Stjarnin vastaus: Eiköhän se ole tuo Gjaffar kuomaseni. Gjaffar kun saattaa usein jäädä nautiskelemaan kevätauringosta tai haaveilemaan ruohotupsuista. En sanoisi, että ystäväni Gjaffar olisi laiska. Hän on vain todellinen nautiskelija ja hieman mukavuudenhaluinen. ;)

Gjaffar ♥


               Kuka on tallin uusin hevonen?

Trana: Viimeisikkäät tulokkaat olemme minä ja Rossi. Tulimme tänne syksyllä PowerParkin heppojen mukana. Pysyttelimme silloin tiiviisti yhdessä Rossin kanssa. Minä olin aika varuillani uudessa laumassa enkä yrittänyt hyppiä kenenkään silmille. Rossi taas toimi päinvastoin. :D

Minä ja Rossi, ystävykset nyt ja aina ♥

Tässä oli ensimmäinen osa. Muistakaahan, että kysymyksiä saa edelleen laittaa! Vastaamme niihin sitten seuraavassa osassa. :) Näkemisiin!

♥: Saagan Issikat