sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Trana: Tapahtumarikas päiväni!

Heipparallaa!

Eilen minulla, Tranalla oli oikein mukava lauantaipäivä. Aurinko paistoi, linnut lauloivat ja ensimmäiset ruohotupsut alkoivat vihertää. Se oli kiva päivä se. Aivan muistelemisen arvoinen.

Heräsin suht aikaisin aamusta ja käynnistin päiväni auringonotolla. Etsin paikan, johon paistoi kaikista lämpimimmin aurinko ja jäin siihen seisoskelemaan. Saattoi siinä pari, kolmekin tuntia hurahtaa auringon lämmöstä nauttiessa.

Minä, Trana!
Huh, siinä hommassa tuli kyllä jano. Siksi kävinkin juomassa. Nimittäin muuten olisin voinut saada nestehukan, ja se ei olisi ollut kiva juttu!


Kävin herättämässä Veeran noin yhden aikaan päivällä. Se unikeko oli nukkunut pihatossa jo ainakin 14 tuntia! Eikä ollut hänen ulkonäössäänkään kehumista. Veera oli täysin purujen peitossa... Pysyttelin kaukana hänestä, jottei hän sotkisi minun upean puhdasta turkkiani.

Katsokaa nyt, kuinka likainen hän oli! Yäk!
Oli minulla tarkoituskin, miksi Veeran herätin. Nimittäin kutisin kamalasti selkäni päältä, mutta en itse yltänyt sinne rapsuttamaan kutiavaa kohtaani. Niinpä sain apua Veeralta ja vieläpä ilmaiseksi, vaikka täytyi minunkin häntä hieman rapsuttaa, jotta Veera suostui pyyntööni. Ensin piti tietysti passittaa Veera pesulle, jottei hän sotkisi kiiltävää turkkiani likaisuudellaan.

Vasemmalla tuo pikkuinen on Veera ja oikealla tuo uljas jättiläinen olen minä :)
Veera oli ihmeellisen kiltillä päällä. Hän suostui myös ottamaan minusta kuvia, joita voisin sitten julkaista täällä internetissä. Mutta älkää luulkokaan, että olisin päästänyt häntä kamerani ääreen, ennen kuin hänen kavionsa oltiin pesty huolellisesti saippualla.

Kokeilin tällaista keskijakausta otsahiuksilleni, mutta se ei sitten ollutkaan se minun juttuni.

Minä poseeraan katsoen jonnekin kauas haikeana. 

Veera alkoi taiteelliseksi ja kuvasi silmääni...Mitäköhän hänen päässään on liikkunut, kun piti tuollaisesta silmämöllökästä kuva napsaista?!
Kolmen aikaan minä, Veera ja Hrimnir pääsimme lenkille tunturiin. Minä sain mennä suurimman ajan matkasta edessä. Se oli siistiä! Olen varma, että vielä joskus minusta tulee vetohevonen!

Minä ja ratsastajani!





Nyt, kun lumet ovat vähitellen alkaneet sulaa, reitiltämme löytyi pari lätäkköä. Minä innostuin niistä ja aloin kuopsuttaa jalallani vettä. Nauroin kuollakseni, kun pari pisaraa lensi Veeraan ja hän alkoi kiljua typerä ilme naamallaan, että kuinka kylmää vesi oli. Veera on sellainen hienohelma!

Minä juuttuneena leikkimään lätäkköön!
Koska tykkäsin niin paljon leikkiä vedellä, ihmiset alkoivat miettiä,  tykkäisinkö käydä tulvavedessä kahlaamassa. Niinpä pääsin uudestaan vesileikkieni pariin. Seuralaisikseni lähti Hrimnir, joka on niin kokenut vesileikkiexpertti. Lisäksi mukaamme lähti Rossi-varsa. En ole koskaan nähnyt, mitä Rossi pitää vedestä. Siksi odotinkin mielenkiinnolla Rossin suhtautumista veteen.

Matkalla kahluupaikalle!

Hrimnir :)


Rossi

Minä :)
Tottatai sielläkin piti aloittaa veden räiskyttäminen, kun oli niin paljon vettä! Olipas kyllä hauskaa, kun vesi vain räiskyi kuopsuttaessa jalallani.



Rossi otti heti mallia minusta vanhemmasta ja viisaammasta.

Rossi oppi parhaimmat leikit heti ;).

Ihana pieni ystäväni ♥
Olin kuullut Hrimniriltä, miten hauskaa on päästä juoksemaan vedessä. Nyt, kun sen itsekin koki, niin oli se kyllä mahtavaa puuhaa!

Minä, Trana :)

Vesi vain räiskyi Rossin päälle, kun minä juoksin! ;)

Minä ja Rossi ♥
Tämän jälkeen pääsimme nauttimaan kesän ensimmäisistä vihreistä ruohotupsoista Hrimnirin ja Rossin kanssa ♥!

Minä

Hrimnir

Rossi
Tällainen eilinen päiväni oli! Loppuillasta ei olekaan kuvia, sillä se meni vain syödessä ja nukkuessa. :)



♥: Trana







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoithan, sillä jokainen positiivinen kommentti piristää päivää! ♥ Myös postaustoiveita saa antaa sekä kysymyksiä lähettää. :)