Allu: Satuhahmo, satumetsä ja sottapytty!

Iltaa!

Muistatteko sen postauksen, jossa Hrimnir kertoi siitä päivästä, kun hän pääsi erään kaunokaisen kanssa maagiseen metsään? Siitä kuvattiin musiikkivideokin. No, minulle tapahtui viikonloppuna jotain MELKEIN samanlaista. Luokseni nimittäin käveli jokin maaginen olento. Tai no sellaiseksi häntä ainakin luulin.

Minä ja tämä valkoiseen kaapuun pukeutunut maaginen hahmo ;)

Luulin, että minustakin kuvattaisiin musiikkivideo. Luulin, että minustakin tulisi julkkis. Luulin, että pääsisin kantamaan selässäni oikeaa satuolentoa. Luulin niin, kunnes tämä maaginen olento avasi suunsa, ja kuulin tutun äänen. Se oli Lotta hieman erikoisessa ratsastusvaatetuksessaan.

Ai että, miten nautinkaan kameran edessä poseeraamisesta. Vielä se, että vierelläni oli tuollainen kaunokainen, lisäsi iloani mallikuvauksiin.

Sitten kun tännekin tulee vielä enemmän lunta (toivottavasti mahdollisimman nopeasti), niin minä pääsen ajamaan rekeä. Wuhuu, siitä tulee ihanaa! :)

No, mutta jotta ette aivan kyllästy katselemaan minua, niin siirrytäänpäs issikoiden kuulumisiin. Tosin en kyllä usko, että kukaan teistä kyllästyisi kuviin, jotka on otettu minusta, arvokkaasta Tysvaer Allanista.

Vielä yksi kuva minusta ;)

Eräänä päivänä Ida ja Gjaffar pääsivät metsän keskelle. Tarkoitus oli, että heistä saataisiin kiva bannerikuva blogiimme. Osaatteko arvata, mitä tapahtuu, jos lähtee ottamaan kuvia tuollaisten vilpereiden kanssa, jotka eivät todellakaan ole yhtä rauhallisia, keskittyneitä, kuvauksellisia, yhteistyökykyisiä, miellyttämisenhaluisia, mukavia, luotettavia, kilttejä, ylväitä yms yms, kuten minä olen.

Ida

Ehkä minä vähän liioittelin. Ihan kivastihan nuo toimivat, ja pari kuvaa heistä saatiinkin, mutta ei heitä silti bannerikuvaan laitettu.

Isä ja tytär!

Gjaffar ja Ida

Täällä on nyt ollut ihan huippukivat maisemat. Taivas on ollut hattaranvärinen. Niin herkullisen näköinen, että sen olisi voinut vaikkapa syödä. :P

Arvatkaa, mitä minä odotan enemmän kuin innolla! Sitä, että rakkaat raksupoksuystäväni Stjarni, Baron, Selja, Toukka. Hetta ja Keila saapuvat tänne Leville. On aina ihanaa saada uutta silmänruokaa noista tammoista, ja onhan tuo noiden ruunienkin tulo ihan ok. ;)

Jöra

Rossi muuten tässä yhtenä päivänä oli kyllä niin nolo, että aivan nolotti kuulua samaan laumaan hänen kanssaan. Katsokaa, mitä Rossi teki!!

Näin tapahtuu, jos kolmevuotiaan antaa syödä kauraa ilman valvontaa.

Rossi, kuinka voit syödä kauraa niin, että lopulta sitä löytyy niin korvastasi kuin silmästäsikin??

Rentouttavaa viikonloppua teille ihanille lukijoillemme! :)

Gjaffar ja hänen upea pallomahansa!

Hrifla

Haukotus!

Gjaffar

♥: Allu

Hrimnir: Ilmekkäitä kuvia ja painajaismainen pallo!

Terveppä terve!

Meistä heposista on kehkeytynyt todellisia malleja. Teemme nykyään päivittäin niin hienoja ilmeitä ja poseerauksia, että ihmisten täytyy aivan hiki hatussa koittaa saada ikuistettua kaikki ilmeemme kameraan. Meillä onkin paljon kuvia, jotka ovat jääneet julkaisematta. Nyt näette niistä osan. :)

Minä, Rimpula Hrimnir!

Kuten ehkä muistattekin, Irpa teki viimeksi postauksen siitä päivästä, kun pääsimme kylille ratsuiksi. Tässä tuleekin teille tunnelmia sen reissun jälkeen. Rossi oli niin innoissaan, kun sai meidät takaisin kotiin. Hän juoksenteli ja heitteli ilopukkeja. Hän myös innostuneena erehtyi työntämään aitauksessamme olevaa palloa päällään, ja siitähän minä en tykännyt. Itse nimittäin pelkään tätä violettia, hevosille suunnattua palloa niin paljon, että olen nähnyt siitä jopa painajaisia.

Rossi juoksi onnelisena luoksemme. Kuvassa Rossin takana näkyy tämä kirottu pallo!

Eräässä painajaisessa, jonka näin, oli tämä liila ja ruma pallo valloittanut koko maailman. Rossi oli liila pallo. Veera oli muuttunut liilaksi palloksi. Heinäpaali oli liila pallo. Puut olivat liiloja palloja ja jopa Lotta, tallin työntekijä, oli muuttunut liilaksi palloksi. Joka puolella oli vain liiloja palloja. Hyi, kamalin uneni ikinä!

Minä Hrimnir, syvässä unessa ;)

Arvatkaas mitä, hyvät ystäväiseni! Minä olen viettänyt tällä viikolla piehtarointiviikkoa. Olen piehtaroinut joka päivä monta kertaa päivässä. Sen huomaa myös tämän viikon kuvasaldosta. Nyt paljastan teille blogin lukijoille, miksi olen toiminut näin. Olen huomannut, että piehtarointi on aivan mahtavaa liikuntaa ja käy hyvin jumpasta. Niinpä olen piehtaroinut päivittäin jumpatakseni ja treenatakseni nyt jo valtavan kokoisia lihaksiani.

"Kurota jalkojasi niin ylös, kuin ikinä pystyt!"

"Esitä kuollutta!"

"Pyörähdä kyljeltä toiselle kyljellesi!"

"Ponnista ja nouse ylös ja sen jälkeen..."

"...laskeudu taas maahan ja toista kuvio uudelleen!"

Älkääkä vain vähätelkö jumppaani. Se on oikeasti raskasta! Koittakaapas itse toistaa tuo sama perässä. ;)

Jumpan yksi haittapuoli on se, että saatat muutua hieman likaisen kirjavaksi urheilusuorituksesi jälkeen. 

Paljastan teille myös yhden salaisuuden Irmelistä. Häntä sanotaan aina niin mielikuvitukselliseksi ja ideaaliksi tytön tylleröksi, vaikka oikeasti hän saa kaikki ideansa minulta. Kun Irmeli näki, millaista jumppaa tein, hän alkoi matkia minun piehtarointijumppaani. Ei ole kauhean kivaa, että nyt Irmeli saa yhtä isot lihakset kuin minä ja vain sen takia, että hän matki MINUN keksimääni jumppaa. Sitten ihmiset ihastelevat IRMELIN isoja lihaksia...

Irmeli

Täällä on nyt aivan ihanat kelit, kun lunta on maassa, ja pakkaslukematkin alkavat olla jo suht korkealla. Nämä ilmat laittavat meidät hevosetkin näyttämään söpömmiltä, mitä todellisuudessa olemme. ;) Katsokaa Tranaakin, kuinka söpö (ja luminen) hän on.

Trana

Myös Gjaffar on astunut aivan uudelle tasolle tässä söpöilemisen jalossa taidossa!

Gjaffar

Golasta nyt puhumattakaan. Hän osaa aina katsoa ystäviään niin suloisesti ja rakastavaisesti. Hänen katseensa sulattaa jokaisen sydämen. ♥

Ihana kaunottaremme ♥♥!

Okei, okei, en saisi olla näin ilkeä Golaa kohtaan. Onhan hän oikeasti mukava ystävä eikä ihan aina näytä tuollaiselta kuin ylhäällä olevassa kuvassa. Golaa vain ärsytti Gjaffarin söpöilytaidot, joten hän hieman hermostui. Ei Golan kyllä tarvitsisi olla siitä asiasta kateellinen Gjaffarille. Osaahan hänkin tehdä suloisia ilmeitä, vai mitä? :)

"Onko minulla kauniit sieraimet?"

Kuten olette ehkä huomanneetkin, vaihdoimme eilen blogimme banneria hieman talvisemmaksi. Älkää välittäkö, vaikka bannerikuvassa Rossin turvassa onkin hieman likaa. Hän on sellainen sottapytty. Älkää myöskään välittäkö minun likaisuudestani. Minäkin kun satun olemaan sellainen sottapytty. Noh, ainakin banneri kertoo, millaisia sottapyttyjä me oikeasti olemme. Tässä tämä kuva, joka on myös bannerinamme.

Minä, Irmeli ja Rossi

Loppuun laitan vielä Idan kolme parasta ilmettä. Kertokaahan, mikä niistä on teidän suosikkinne! ;)

Ilme numero yksi.

Ida

Ilme numero kaksi.

Ida

Vaiko kenties ilme numero kolme?

Ida

Nyt alan treenata lihaksiani tällä teille tutuksi tulleella jumpalla, joten lopetan postauksen kirjoittamisen. ;)

♥: Hrimnir

Irpa: Upea lenkki Levin keskustaan!

Moi!

Kuten Irmeli teille jo viime postauksessa kertoikin, pääsimme lauantaina Levin keskustaan katselemaan maailman menoa. Se oli kyllä oikeasti todella avartava kokemus tällaiselle paljon elämää nähneelle mummelillekin. Onhan se aika suuri ero siirtyä tuonne ihmisvilinään meidän rauhallisesta aitauksestamme. Asumme siis rauhallisessa metsässä, jossa ei ole mitään meteliä (talliväen kikatteluita lukuunottamatta).

Lenkillä kylän sydämessä!

Lähdimme tosiaan matkaamaan keskustaan tuttua reittiä pitkin, jossa maastoilemme useammankin kerran viikossa. Minä, Trana, Irmeli, Hrimnir ja Gjaffar olimme niitä onnekkaita heposia, jotka pääsivät ihmisten ihailtaviksi. Ensin kylläkin ajattelin, että olisimme menossa perusmaastolenkille, mutta onneksi ratsastajamme käänsivätkin turpamme kohti laskettelurinteitä, kauppoja ja ihmisiä.

Pysähdyimme Eturinteen juureen ihastelemaan paikkoja!

Gjaffar

Olihan se tosiaan aikamoinen muutos lähteä luonnon hiljaisuudeta eli talliltamme keskustaan. Ei täällä Levillä normaalisti keskustassakaan mikään meteli ole, mutta lauantaina vietettiin Levikauden avajaisia. Silloin kuului aika kuuluvalla äänellä, kun juontaja puhui mikrofoniin. Moni polle olisi saattanut hyvinkin pillastua kovista äänistä, vilkkaasta liikenteestä, alikulkutunneleista ja muista vieraista asioista, mutta me pollethan emme mitään välittäneet. Minullekin tuollaiset tapahtumat ovat melkein kuin arkipäivää. ;) On sitä tässä iässä päässyt jo muutaman kerran keskustaan pyörimään.

Irmeli!

Trana ja hänen ratsastajansa Pia!

Oli niin siistiä, kun ihmiset tulivat luoksemme ja kysyivät ratsastajilta, saisivatkos he rapsuttaa hevosia. Sitten saimme tietysti suuret kasat rapsutuksia. Olimme niin fiksuina siitäkin puolesta, että emme kakanneet keskustassa, vaan säästimme tarpeidemme tekemiset metsään. Olemme me kyllä upeita otuksia. Palvokaa meitä ihmiset, palvokaa ja tuokaa porkkanaa! ;)

Äiti ja tytär, eli minä ja Irmeli

 

Gjaffar

Parasta siellä oli kuitenkin ehdottomasti se, kun kylältä löytyi jokin paikka nimeltä Hölmölä. Siellä oli nimittäin jotain lehmiä, joita luulin aluksi eläviksi. Ne olivat todella söpöjä ja saivat tällaisen tomeran mummonkin sydämen sulaamaan. :)

Trana ja Pia

Hrimnir ja taustalla Gjaffar ja Irmeli

Ihmisiä kulki meidän kanssamme samoja katuja pitkin. Oli kiva löytää myös sellainen tie, joka oli tarkoitettu vain ja ainoastaan meille hevosille ja ratsastajillemme. Sillä tiellä oli nimittäin kyltti, jossa luki Ratsastajankuja. Niinpä tölttäsimme sitä kujaa pitkin aivan kuin maailmanomistajat.

Maailmanomistajat Ratsastajankujalla! 

Siellä oli upeita kauppoja, joiden ikkunoista näkyi oman peilikuvan lisäksi muitakin upeita asioita, kuten kaikki siellä olevat pinkit vaatteet. Ravintoloitakin sieltä löytyi, ja niistä tuli mitä upeammat tuoksut. Siksi ajattelinkin, että voisin yllättää ihmiset ja karata jonain kauniina päivänä keskustaan mummoilemaan. Juoksisin ravintoloiden seinien läpi ja söisin kaikki siellä olevat ruoat. Kävisin kaupoissa shoppailemassa itselleni kaikkea pinkkiä.

Gjaffar!

Kun tulimme reissusta kotiin, halusimme tietysti jatkaa ihmisille hyvän mielen tuottoa, joten poseerasimme kuvissa hyvin. Kamera räpsähtikin edessämme aika monta kertaa, joten kuvia tuli aika paljon. Emme siksi laita niitä tähän postaukseen, vaan julkaisemme ne erillisessä postauksessa. Reissun jälkeen tunnelmat olivat kuitenkin kutakuinkin tällaiset:

Hrimnir

Minä ja monet muutkin heposet halusimme heti piehtaroimaan!

Toivottavasti tykkäsitte postauksesta! :) Tuo päivä oli kyllä kiva ja ikimuistoinen! ♥

♥: Irpa