Hrimnir: Herkuttelua ja uintireissuja!

Iihahaa! Terve pitkästä aikaa!

Minä Hrimnir täällä kirjoittelen. Nyt on kesästä tullut nautittua ja mahaa kasvatettua samanlaiseksi palloksi kuin heinäpaali, nam! Voin sanoa, että ainakin minä olen nauttinut kesästä täysin siemauksin. Aika on kulunut uidessa, sukellellessa, syödessä ja aurinkoa ottaessa. Ja vielähän sitä kesää on jäljelläkin! Nyt palaamme täällä blogissa normaaliin ja säännölliseen postausrytmiin. Tosin tallillamme ei tällä hetkellä ole ketään muita kuin minä, Irmeli, Irpa ja Trana, joten meidän naamoihimme saatte nyt ainakin jonkin aikaa blogissa tyytyä. :)

Nyt voisin kertoa hieman kesästämme kuvien kera. Heti blogiin postaustauon julistettuamme, suuntasimme kesälaitumelle, Poikkijärvelle.

Siellä syötävää löytyi ♥! Kuvassa Irpa, Irmeli ja minä.

Irmeli ♥

Minä :)

Näissä kesälaitumemme maisemissa me viemme asiakkaitakin töltin vauhtiin talviaikoina.

Irmeli ja minä, Hrimnir ♥

Irpa ♥

Trana oli meistä ehdottomasti kaikista kovin auringon palvoja. Hän etsi aina kaikista auringoisimman paikan, jossa syödä. Siksi hän varmaan onkin niin musta, kun vietti aikaa niin paljon auringossa. ;)

Trana- kaunotar ♥

Irmeli ♥

Täällä on ollut todelliset helteetkin! Muuten lämpötilat olisivat olleet minun makuuni liian kuumat, ellen olisi käynyt melkeinpä päivittäin uimassa. Minä, Hrimnir, olen hevonen, joka rakastaa uimista ylikaiken! Se on niin ihanaa. Kuvitelkaa kuuma hellepäivä, jolloin hikeä pukkaa ja sitten pääseekin uimaan ihanan vilvoittavaan järviveteen. Ne hetket ovat kyllä kesän kohokohtia!

Minä ja Irmeli ♥

Irmeli ♥! Ja minä näyn tuolla kaukana uida purskuttamassa :).

Meillä tämä uintipaikka sattuu olemaan aivan tallin vieressä! Tämän järven yli menemme talvisin. Silloin, kun jää peittää tätä vesimaisemaa.

Tässä kuvassa pääsimmekin jo kauemmas rannasta.

Minä olisin halunnut ottaa Irmelin kanssa uintikilpailuja, mutta Irmeli ei suostunut. Hän teeskenteli, että häntä väsytti, eikä rehkiminen kiinnostaisi. Oikeastihan se oli vain tekosyy, sillä Irmeli ei halunnut hävitä minulle. ;)

Niinpä uimme rantaan vierekkäin ilman kiirettä.

Irmeli ♥

♥

Aina minulle ei pelkkä uiminen riittänyt, vaan täytyi päästä myös sukeltamaan. Siinä sai viimeisetkin hikikarpalot otsaltaan pois. ;) Siihen Irmeli ei uskaltautunut, vaikka hänkin aika rohkea monissa asioissa on.

Sukeltaminen on kyllä paras asia kesässä! Heti syömisen jälkeen ;).

♥: Hrimnir

Trana: Tapahtumarikas päiväni!

Heipparallaa!

Eilen minulla, Tranalla oli oikein mukava lauantaipäivä. Aurinko paistoi, linnut lauloivat ja ensimmäiset ruohotupsut alkoivat vihertää. Se oli kiva päivä se. Aivan muistelemisen arvoinen.

Heräsin suht aikaisin aamusta ja käynnistin päiväni auringonotolla. Etsin paikan, johon paistoi kaikista lämpimimmin aurinko ja jäin siihen seisoskelemaan. Saattoi siinä pari, kolmekin tuntia hurahtaa auringon lämmöstä nauttiessa.

Minä, Trana!

Huh, siinä hommassa tuli kyllä jano. Siksi kävinkin juomassa. Nimittäin muuten olisin voinut saada nestehukan, ja se ei olisi ollut kiva juttu!

Kävin herättämässä Veeran noin yhden aikaan päivällä. Se unikeko oli nukkunut pihatossa jo ainakin 14 tuntia! Eikä ollut hänen ulkonäössäänkään kehumista. Veera oli täysin purujen peitossa... Pysyttelin kaukana hänestä, jottei hän sotkisi minun upean puhdasta turkkiani.

Katsokaa nyt, kuinka likainen hän oli! Yäk!

Oli minulla tarkoituskin, miksi Veeran herätin. Nimittäin kutisin kamalasti selkäni päältä, mutta en itse yltänyt sinne rapsuttamaan kutiavaa kohtaani. Niinpä sain apua Veeralta ja vieläpä ilmaiseksi, vaikka täytyi minunkin häntä hieman rapsuttaa, jotta Veera suostui pyyntööni. Ensin piti tietysti passittaa Veera pesulle, jottei hän sotkisi kiiltävää turkkiani likaisuudellaan.

Vasemmalla tuo pikkuinen on Veera ja oikealla tuo uljas jättiläinen olen minä :)

Veera oli ihmeellisen kiltillä päällä. Hän suostui myös ottamaan minusta kuvia, joita voisin sitten julkaista täällä internetissä. Mutta älkää luulkokaan, että olisin päästänyt häntä kamerani ääreen, ennen kuin hänen kavionsa oltiin pesty huolellisesti saippualla.

Kokeilin tällaista keskijakausta otsahiuksilleni, mutta se ei sitten ollutkaan se minun juttuni.

Minä poseeraan katsoen jonnekin kauas haikeana. 

Veera alkoi taiteelliseksi ja kuvasi silmääni...Mitäköhän hänen päässään on liikkunut, kun piti tuollaisesta silmämöllökästä kuva napsaista?!

Kolmen aikaan minä, Veera ja Hrimnir pääsimme lenkille tunturiin. Minä sain mennä suurimman ajan matkasta edessä. Se oli siistiä! Olen varma, että vielä joskus minusta tulee vetohevonen!

Minä ja ratsastajani!

Nyt, kun lumet ovat vähitellen alkaneet sulaa, reitiltämme löytyi pari lätäkköä. Minä innostuin niistä ja aloin kuopsuttaa jalallani vettä. Nauroin kuollakseni, kun pari pisaraa lensi Veeraan ja hän alkoi kiljua typerä ilme naamallaan, että kuinka kylmää vesi oli. Veera on sellainen hienohelma!

Minä juuttuneena leikkimään lätäkköön!

Koska tykkäsin niin paljon leikkiä vedellä, ihmiset alkoivat miettiä,  tykkäisinkö käydä tulvavedessä kahlaamassa. Niinpä pääsin uudestaan vesileikkieni pariin. Seuralaisikseni lähti Hrimnir, joka on niin kokenut vesileikkiexpertti. Lisäksi mukaamme lähti Rossi-varsa. En ole koskaan nähnyt, mitä Rossi pitää vedestä. Siksi odotinkin mielenkiinnolla Rossin suhtautumista veteen.

Matkalla kahluupaikalle!

Hrimnir :)

Rossi

Minä :)

Tottatai sielläkin piti aloittaa veden räiskyttäminen, kun oli niin paljon vettä! Olipas kyllä hauskaa, kun vesi vain räiskyi kuopsuttaessa jalallani.

Rossi otti heti mallia minusta vanhemmasta ja viisaammasta.

Rossi oppi parhaimmat leikit heti ;).

Ihana pieni ystäväni ♥

Olin kuullut Hrimniriltä, miten hauskaa on päästä juoksemaan vedessä. Nyt, kun sen itsekin koki, niin oli se kyllä mahtavaa puuhaa!

Minä, Trana :)

Vesi vain räiskyi Rossin päälle, kun minä juoksin! ;)

Minä ja Rossi ♥

Tämän jälkeen pääsimme nauttimaan kesän ensimmäisistä vihreistä ruohotupsoista Hrimnirin ja Rossin kanssa ♥!

Minä

Hrimnir

Rossi

Tällainen eilinen päiväni oli! Loppuillasta ei olekaan kuvia, sillä se meni vain syödessä ja nukkuessa. :)

♥: Trana

Irmeli: Nyt tuli heitettyä talviturkki pois!

Terve kaverit! :)

Voi että, mikä päivä minulla on takana. Ette ikinä usko, mitä olen päässyt kokemaan! Hmm, mistäs aloittaisin... Lähdimme siis perusratsastusretkelle tunturiin tällaisella kokoonpanolla...

Minä, Irmeli

Trana

Hrimnir

Kiertelimme ja kaartelimme erilaisia polkuja pitkin ympärillämme aivan mahtavat tunturimaisemat. Menimme reittiä nimeltä puroreitti, joka onkin yksi lempireiteistäni. Siellä nimittäin virtaa ihana puro aivan ratsastuspolun vieressä. Kaunista siellä on, todella kaunista! Puroreittipätkän jälkeen laukkasimme laukkamäki- nimisen mäen ylös, ja ylhäällä meitä odottivatkin tutut, mutta silti aina niin kauniit tunturimaisemat. Tässä vaiheessa olin todella onnellinen, kun sain laukkailla rakkaiden ystävieni kanssa. En osannut aavistaa, minne pääsisin seuraavaksi.

Menimme nimittäin mäkeen nimeltä tykkimäki. Se on sellainen paikka, jonne ei aivan joka päivä pääse. Me hevoset innostumme aina, kun huomaamme olevamme matkalla tykkimäkeen. Siellä pääsee laukkaamaan aivan täysillä, ja niin me tänäänkin teimme. Oli kyllä ihanaa päästä päästelemään energioita!

Valitettavasti kuvia meistä hepoista tunturimaisemissa en tänään kerinnyt ottamaan. Nautin nimittäin täysin hikilenkistä, jonne pääsin, enkä halunnut odotuttaa Hrimniriä ja Tranaa pitämällä kameraa jatkuvasti kädessäni. Veeran viime postauksessa niitä tunturikuvia sitten on, jos haluatte sellaisia nähdä. :)

Irmeli, eli minä :)

En ole vielä paljastunut teille, mikä teki tästä reissusta niin erityisen. Nimittäin ainahan me pääsemme nauttimaan tunturissa lenkkeilystä. Niin onnekkaita olemme! Mutta tosiaan täällä Levillä on nyt tapahtunut jotakin todella outoa. Nimittäin yhtäkkiä vesi on alkanut vallata metsiä, peltoja ja teitä. En ymmärrä, mistä se johtuu. Tätä tapahtuu AINA tähän aikaan vuodesta, kun lumet sulavat. Olen kuullut, että ihmiset ovat puhuneet jotain tulvasta, tulasta, tai jostakin vastaavasta.

Kotimme viereinen metsäkin on tämän näköinen... Hyvin merkillistä, eikö totta?

Supattelimme Hrimnirin kanssa hetken. Pidimme pienen kokouksen. Nimittäin meitä molempia kiinnosti lähteä tuonne merkillisesti ilmestyneeseen veteen kahlaamaan.

Irmeli, eli minä ja Hrimnir

Niinpä pilke silmäkulmassa lähdimme viemään ratsastajiamme tielle, jolle oli ilmestynyt lähiaikoina vettä. Trana kieltäytyi lähtemästä mukaan. Hänellä oli jo niin kova nälkä, joten Trana kääntyi tallille, ja minä ja Hrimnir lähdimme kohti salaperäistä veden peittämää tietä.

Hrimnir

Voitte varmaankin arvata, mitä sitten tapahtui. Menimme Hrimnirin kanssa kahlailemaan. Oli kyllä todella mukavaa päästä hikisenä hieman vilvoittelemaan. Suurimman osan ajasta minä toimin kuvaajana Hrimnirin nauttiessa vedessä. Minusta siellä oli mukavaa käydä pulahtamassa, mutta enhän minä nyt sinne koko päiväksi jaksanut jäädä lillumaan. Hrimnir taas on sellainen kunnon vesipeto. Hän aivan innoissaan laukkaili vedessä. 

♥

Hrimnir nauttii ♥

Tämä on suosikkikuvani!

Vesi vain räiskyi Hrimnirin juostessa lujempaa ja lujempaa ;)

Arvatkaas mitä minä puuhailin samalla, kun kuvailin. No, söin tietysti! Löysin aika makeita ruohotupsuja, nam.

Välillä piti myös pitää tuota Hrimnir- poikaa silmällä. Hän on sellainen höpönassu, että koetti pari kertaa laittaa päätänsäkin veden alle, vaikka sehän on vaarallista. Siihen voi hukkua. Siksi vahdinkin häntä silmä tarkkana. ;)

Ja lisää kuvia tuosta Hrimnir hurmurista!

Kävimme myös pellolla laukkailemassa. Siitäkin minulla on kuvia. Oletatte varmaankin näkevänne kuvia, joissa Hrimnir laukkailee ruohojen ja heinätupsujen keskellä. Ehei, meidän peltomme täällä Lapissa näyttää tältä...

Veden peitossa peltokin.

Kaiken lisäksi, kun tuolla ravaili tai laukkaili, sai todella hyvää liikuntaakin. Lisäksi se oli supermukava virkistys peruspäivääni.

Pahoittelen, ettette saa kuvia minusta laukkailemassa veden keskellä. Tuo Hrimnir oli niin innoissaan, ettei malttanut tulla sekunniksikaan pois vedestä kuvailemaan minua. Hän otti vain pari kuvaa minusta ennen kuin pääsi itse veteen tallustelemaan. Voi sitä vesipetoa! ;)

Minä :)

Hoksasin, että veden alta pilkisti meheviä ruohotupsuja...Sinne siis!

Tallilla meidät harjattiin puhtaiksi, joten oli pakko päästä piehtaroimaan ja sotkemaan itsensä. Minä en ole sellaista hevostyyppiä, että tykkäisin olla puhdas. Vain likaisena tunnen oloni kotoisaksi. ;)

♥: Irmeli