Ida: Hassuja ilmeitä kerrakseen!

Moi!

Me julkaisimmekin tässä jokin aika sitten postauksen kesäkuvista. Niitä on kuitenkin sen verran paljon, että saatte nyt nähdä toisenki postauksen tähän aiheeseen liittyen.

Katsokaa, kuinka lihaksikas vauhtihurmuri minun isäni, Gjaffar onkaan :)

Olen varmasti perinyt urheilullisuuteni isältäni. Tosin mistäs sitä tietää, jos vaikka isäni sedän kaima olisi jokin kuuluisa esteratsu, jolla vauhtia riittäisi. Joltain minä olen nimittäin myös tämän urheilijan kehoni perinyt. ;)

Gjaffar

 

Gjaffar

Me olemme tällä hetkellä isäni, Gjaffarin kanssa erittäin hyvissä väleissä, Sanottaisiinko, että olemme melkein läheisempiä kuin koskaan ennen. Tänäänkin juoksentelimme yhdessä aitauksessamme. Vähän niin kuin tämän kuvan tapaan, mutta "hieman" talvisemmissa maisemissa. :)

Gjaffar

Kumpi on nopeampi, kaunotar nimeltä Toukka vai isäni (joka hänkin on hyvin komea) nimeltä Gjaffar?

Gjaffar

 

Laiduntamassa...

 Mutta nyt koittaa se suuri hetki, jota te kaikki tätä postausta lukevat olette varmasti odottaneet jo pitkään. Siirrytään nimittäin kuviin, joissa minä esiinnyn. Nauttikaa näistä! ;)

Minä

 

Minussa on malliainesta, eikö vain? :)

 Nyt pääsette sitten niihin kuviin, joihin minä henkilökohtaisesti olen kaikista tyytyväisin. Sanoisinko jopa, että nämä seuraavat kuvat ovat parhaita minusta otettuja kuvia ikinä!

"Aiotko oikeasti ottaa minusta kuvan, ennen kuin olen kerennyt edes tallin peiliin vilkaista?"

 

"No, onnistuuhan se, jos sinun taskustasi löytyy muutama leivänmurunen.."

 

"Näkevätkö silmäni oikein, onko sinulla jopa porkkanaa taskussa?"

 

"Yäk, se onkin oranssi rytätty rätti, jolla minua juuri pestiin. En minä kyllä sitä tahdo suuhuni laittaa!!"

 

"Älä tuo sitä haisevaa rättiä lähelleni!" 

 

Kyllä, tässä olen minä, Ida- hevonen. :)

Osaan minä kauniimpiakin ilmeitä tehdä. Varsinkin silloin, kun keskityn poseeraamiseen kieli keskellä suuta. ;)
 

Minä, Ida

 

Minä, Ida normaalin hevosen näköisenä!

 

Huomatkaa upea kampaukseni!

 Ystävät ovat kyllä ihania ♥!

Toukka ja Gjaffar

Hups, kuvia tuli aika paljon, mutta toivottavasti jaksoitte katsoa postauksen läpi. :) Kiitos kuvista Sofia Sillanpäälle. ♥  Ensi postaukseen!

♥: Ida

Hrimnir: Herkuttelua ja uintireissuja!

Iihahaa! Terve pitkästä aikaa!

Minä Hrimnir täällä kirjoittelen. Nyt on kesästä tullut nautittua ja mahaa kasvatettua samanlaiseksi palloksi kuin heinäpaali, nam! Voin sanoa, että ainakin minä olen nauttinut kesästä täysin siemauksin. Aika on kulunut uidessa, sukellellessa, syödessä ja aurinkoa ottaessa. Ja vielähän sitä kesää on jäljelläkin! Nyt palaamme täällä blogissa normaaliin ja säännölliseen postausrytmiin. Tosin tallillamme ei tällä hetkellä ole ketään muita kuin minä, Irmeli, Irpa ja Trana, joten meidän naamoihimme saatte nyt ainakin jonkin aikaa blogissa tyytyä. :)

Nyt voisin kertoa hieman kesästämme kuvien kera. Heti blogiin postaustauon julistettuamme, suuntasimme kesälaitumelle, Poikkijärvelle.

Siellä syötävää löytyi ♥! Kuvassa Irpa, Irmeli ja minä.

Irmeli ♥

Minä :)

Näissä kesälaitumemme maisemissa me viemme asiakkaitakin töltin vauhtiin talviaikoina.

Irmeli ja minä, Hrimnir ♥

Irpa ♥

Trana oli meistä ehdottomasti kaikista kovin auringon palvoja. Hän etsi aina kaikista auringoisimman paikan, jossa syödä. Siksi hän varmaan onkin niin musta, kun vietti aikaa niin paljon auringossa. ;)

Trana- kaunotar ♥

Irmeli ♥

Täällä on ollut todelliset helteetkin! Muuten lämpötilat olisivat olleet minun makuuni liian kuumat, ellen olisi käynyt melkeinpä päivittäin uimassa. Minä, Hrimnir, olen hevonen, joka rakastaa uimista ylikaiken! Se on niin ihanaa. Kuvitelkaa kuuma hellepäivä, jolloin hikeä pukkaa ja sitten pääseekin uimaan ihanan vilvoittavaan järviveteen. Ne hetket ovat kyllä kesän kohokohtia!

Minä ja Irmeli ♥

Irmeli ♥! Ja minä näyn tuolla kaukana uida purskuttamassa :).

Meillä tämä uintipaikka sattuu olemaan aivan tallin vieressä! Tämän järven yli menemme talvisin. Silloin, kun jää peittää tätä vesimaisemaa.

Tässä kuvassa pääsimmekin jo kauemmas rannasta.

Minä olisin halunnut ottaa Irmelin kanssa uintikilpailuja, mutta Irmeli ei suostunut. Hän teeskenteli, että häntä väsytti, eikä rehkiminen kiinnostaisi. Oikeastihan se oli vain tekosyy, sillä Irmeli ei halunnut hävitä minulle. ;)

Niinpä uimme rantaan vierekkäin ilman kiirettä.

Irmeli ♥

♥

Aina minulle ei pelkkä uiminen riittänyt, vaan täytyi päästä myös sukeltamaan. Siinä sai viimeisetkin hikikarpalot otsaltaan pois. ;) Siihen Irmeli ei uskaltautunut, vaikka hänkin aika rohkea monissa asioissa on.

Sukeltaminen on kyllä paras asia kesässä! Heti syömisen jälkeen ;).

♥: Hrimnir

Irmeli: Infoa blogipostauksista!

Moikka!

Tänään minulla on teille tärkeää informaatiota koskien tätä blogiamme. Luin tässä eräänä kauniina päivänä lehdestä jutun, jossa kerrottiin, kuinka kesä kuuluu viettää. Siinä sanottiin, että tietokoneille täytyy ehdottomasti sanoa "EI!" kesän ajaksi. Tietokoneella olon sijasta kesällä pitäisi nauttia lämmöstä, auringosta, vihreistä ruohotupsuista ja kesälaitumista.

Näppäimistön äärellä ei siis saisi viettää aikaa!

Täälläkin on niin pitkä talvi, ja ruohotupsut pysyvät pitkään lumen piilossa. Siispä päätimme koko lauman kanssa yhteisesti, että pidämme taukoa tietokoneista ja otamme kesästä kaiken irti. Se tarkoittaa myös valitettavasti sitä, että blogimme jää kesätauolle.

Minä!

Veera!

Nyt kun leirikin päättyi, viedään meidät kesälaitumelle. Siellä me vain syömme, lepäämme, syömme, nautimme kesästä, syömme ja vielä kerran syömme. Eli täydellinen loma on tulossa! ♥ Saa nähdä, kuinka pulskina me sieltä laitumelta palaamme!

Hrimnir ♥

Irpa ♥

Hrimnir ♥

Osa meistä hepsuista suuntaa turpansa kohti PowerParkkia, ja osa menee tosiaan sinne kesälaitumelle. 

Hrimnir ♥

Hrifla ♥

Irpa ♥

Mietimme, kuinka kauan tauon tulisi kestää ja tulimme tulokseen, että palaamme normaaliin postausrytmiin heinäkuun loppupuolella.

Veera ♥

Trana ♥

Tauko blogin pitämisestä tuntuu melkeinpä mahdottomalta asialta, vaikka tiedämmekin tietokoneesta erossa olon olevan hyväksi meille. Siksi emme ole aivan varmoja, onnistuuko se, ettemme kävisi näppäimistön ääressä kertaakaan tauon aikana. Pyrimme täydelliseen taukoon, mutta jos kavioidemme on pakko päästä naputtelemaan tietokoneen näppäimistöä, saatatte meistä ehkä jossain vaiheessa kuulla. Siksi kannattaakin olla kuulolla. En silti lupaa, että postauksia tulisi, joten älkää pettykö, jos pärstöjämme ei vähään aikaan blogissa näy. ;)

Minä!

Joten nyt toivotan hyvät kesät kaikille! Nauttikaahan kesästä ♥! Kuulette meistä sitten viimeistään heinäkuun loppupuolella. 

Hrifla ♥

♥: Irmeli

Rossi: Opiskeluni tulokset

Hellurei!

Minä, Rossi ajattelin kertoa teille, mistä johtuu se, että olen niin älykäs hevonen ikäisekseni. En tiedä, tapahtuuko tällaista muilla talleilla, mutta meillä täällä Lapin Saagassa on tällainen tapana. Nimittäin ne hevoset, jotka eivät käy vielä töissä, ovat vähän niin kuin koulussa. Minä olen vasta 3-vuotias pikkuinen, ja siksi muut hevoset, jotka ovat minua paljon vanhempia, toimivat opettajina minulle. Saattaa kuulostaa hieman omituiselta, mutta totta se on!

Minä!

Aineetkin minulla ovat samanlaisia kuin ihmisillä. Tietysti niitä opiskellaan eri näkökulmista. Tänään olikin jännittävä päivä, kun sain todistuksen koulunkäynnistäni. Todistuksesta laitan kuvan postauksen loppuun, mutta sitä ennen kerron kaikista aineista, mitä minulla on.

Aloitetaan käsitöistä. Hrifla opettaa minulle käsitöitä, sillä hän rakastaa vaatteita ja niiden ompelemista. Tänä vuonna hän opetti minulle, miten kudotaan lankarullasta puikkojen avulla huivi. Me hevosethan emme huiveja käytä, joten Hrifla ajatteli, että voisin antaa sen sitten asiakkaiden käyttöön. Jos vaikka tuulisi kovasti, eikä asiakkailla olisi mitään kaulassa suojaamasta tuulelta, voisin minä lahjoittaa heille itse tekemäni huivin.

No, huivista tuli millainen tuli, mutta Hrifla oli tyytyväinen kovaan yritykseeni. Huivia en laita asiakkaiden käyttöön, sillä siitä tuli liian pieni. Se säilyköön koristeena heinäpaalimme päällä.

Minäpä se siinä :)

Hrifla päätti antaa minulle käsityönumerokseni ysin. Olin todella yllättynyt ja ylpeä numerosta, jonka sain!

Hrifla toimi tänä vuonna käsityöopettajanani.

Uskontoa minulle opetti Irmeli. Voin sanoa, että uskonto ei todellakaan ollut lempiaineeni! Koetin opiskella sitä parhaani mukaan, vaikka se ei aineena minua miellyttänytkään. Eräänä päivänä minulla meni kuitenkin hermot ja ihan syystäkin. Kuvitelkaa, miten kirjan tekijä on kehdannut laittaa tällaisen kappaleen uskonnon kirjaani!

'

Ajatelkaa, tuossa kirjassa ei mainittu minun, Ro´s Fra Nevalan nimeä, vaikka kappaleessa puhuttiin, kuka on suurin ja mahtavin. Minähän se olen! Minä, minä ja vielä kerran minä! Suutuspäissäni aloin purra kirjaa, enkä meinannut lopettaa edes silloin, kun Irmeli tuli rauhoittelemaan minua. Oli se sen verran traaginen juttu, että siitä toipuminen vei aikaa.

Opettajani Irmeli antoi minulle uskonnosta seiskan, ja olin siitä itse asiassa jopa hieman yllättynytkin. Odotin enintään kutosta huonon käytökseni takia.

Minä ja uskonnon openi.

Historiaa minulle opetti rakas ystäväni Trana. Hän on juuri läpäissyt koulut läpi älyttömän hyvällä todistuksellaan. Tranan lempiaine oli koulussa historia, ja hän olikin selittänyt minulle monet kerrat kivikausista yms. Siksipä osasinkin kaiken jo aika hyvin. Muuten minua ei historia kiinnostanut, paitsi, että kuvat olivat todella kiinnostavia.

Kuvista oli jännä katsoa, millaisia hevoset olivat niihin aikoihin olleet. Niitä oli käytetty silloin sotaratsuina, eli olivat olleet tärkeässä roolissa. Kokeisiin en muuten lukenut, paitsi katselin kuvia pitkät tovit kuvitellen, millaista olisi ollut kantaa selässään sotilaita ja voittaa pahat vastustajat sodissa. Varmaan aika siistiä!

Trana antoi minulle numeroksi kasin, johon olin melko tyytyväinen.

Trana!

Englantiakin minulla oli, ja sitä minulle opetti Hrimnir. Hän neuvoi, miten tärkeää olisi opiskella hyvin englantia, jotta sitten isona vaellushevosena ymmärtäisi, mitä brittiläisasiakkaat puhuvat. Oppisi tietämään, pitäisivätkö he ratsuistaan, tai haluavaisivatko he laukata tai töltätä. Otin Hrimnirin sanoista vaarin ja opiskelin englantia kunnolla.

Heti, kun opin nuo luvut suomeksi, täytyi ne opetella myös englanniksi. 

Hrimnir antoi minulle arvosanaksi englannista ysin. Se oli kyllä hieno saavutus!

Hrimnir!

Trana opetti minulle biologiaa ja maantietoakin. Hänen sanojensa mukaan on tärkeää osata tunnistaa eläimet. Kun liikkuu maastossa ratsuna, pitää osata tunnistaa, mikä eläin on vaarallinen ja mikä vaaraton. Minun mielestäni se oli typerää. Tiesin kyllä ilman opetustakin tosiasiat. Mikään eläin ei olisi minulle vaarallinen. Pärjäisin tappelussa vaikka leijonille tai dinosauruksillekin. Mielestäni biologia ja maantieto oli typerää. En kyllä siihen paljoa panostanutkaan.

Arvosanan osankin jo aavistaa. Trana antoi minulle seiskan.

Trana, tämän aineen opettajani.

Kuvaamataito olikin sitten aivan erilaista. Hrifla opetti minulle myös sitä käsityön lisäksi. Hän opetti, kuinka täytyi vain ottaa kynä kauniiseen kavioon, käyttää luovuuttaan ja alkaa piirtää. Se onnistui minulta ihan hyvin, paitsi etten en jaksanut keskittyä siihen kunnolla. Mielummin söin kynää kuin rasitin kavioparkojani.

Hrifla sanoi, että häntä jäi hieman harmittamaan laiskuuteni, sillä minulla oli lahjoja. Sain todistukseen kuvaamataidosta kasin. Se on lempinumeroni, koska se on niin kauniin koukeroinen, joten olen tyytyväinen numeroon! :)

Hrifla!

Musiikkia minulle opetti Veera. Hän sanoi, että suurin tarkoitus näillä musiikin tunneilla olisi se, että oppisin hirnumaan juuri täydelliseltä korkeudelta ja täydellisellä volyymilla. Opiskelin täydellisen hirnahduksen löytämistä lauluilla, joissa välillä oli hirnahdusääniä. Minun piti hirnua samaan aikaan kuin musiikkilevyn hevonen matkien hänen ääntään.

Siitä Veera antoi minulle arvosanaksi kasin.

Matikasta en halua edes puhua. Se oli nimittäin jotain aivan kamalaa. Onneksi pääsen siitä nyt kesäksi eroon. Sanon vain sen, että en tajunnut kertotauluista yhtään mitään ja opettajanani toimi Irpa, hevoslaumamme matikkanero. En edes tajua, mihin me hevoset tarvitsemme matematiikkaa.

Minä koetin opetella kertotauluja ulkoa. Aivoparkani joutuivat kovaan työhön.

En viitsi suoraan sanoa, minkä numeron minä matematiikasta vetaisin, mutta voin sanoa, että se on numero 9 väärinpäin...

Irpa, matematiikan openi.

Irmeli opetti minulle fysiikkaa ja kemiaa, joka oli todella mielenkiintoista. Pidin siitä siksi, koska löysin fysiikka-kemian kirjasta vastauksia kysymyksiin, jotka minua olivat mietittyneet pitkään. Opin esimerkiksi sen, ettei hengittäminen ole ruoan ansiota. Olen aina luullut, että hengitämme siksi, kun syömme, mutta nyt sain selville, että hengitämmekin hapen avulla.

Ja arvosanaksi Irmeli antoi ysin! :)

Irmeli opetti minulle myös äidinkieltä. Tiesin jo ennestään kaikki kirjaimet, mutta tällä lukukaudella opin myös kaunokirjoitusta. Tästäkin sain ysin.

Viimeisimpänä, muttei todellakaan vähäisempänä, sain myös yhden kympin todistukseeni. Se tuli liikunnasta! Ystäväni sanoivat, että olen niin liikunnallisesti lahjakas, että ansaitsen ehdottomasti kympin. Liikuntatunneilla Trana harjoitti kuntoani, sillä sen täytynee olla hyvä sitten, kun pääsen vaellushevoseksi. Muuten en jaksa olla pirteä maastoretkillä.

Liikuntatunneilla pelasin myös hammaspalloa. Se on samanlainen peli kuin jalkapallo, mutta siinä kuljetetaan palloa hampailla.

Trana, liikunnan openi!

Sain myös stipendin siitä, että suhtaudun muihin koululaisiin ystävällisesti. Johtuu varmaan siitä, että tässä Lapin Saagan hevoskoulussa ei ole muita koululaisia kuin minä... ;)

Mikä on teidän lempiaineenne koulussa? Itse pidän eniten fysiikka-kemiasta ja liikunnasta! Käyttäytyminen ja huolellisuus minulla oli seiska. Kun kysyin, miksi, Irmeli sanoi, että en ole jaksanut keskittyä tunneilla, vaan olen yrittänyt syödä koulukirjojani ja valittanut nälästä. Ups... Tässä loppuun vielä todistukseni:

Hyvää lomaa ja alkavaa kesää kaikille! ♥

♥: Rossi