Näytetään tekstit, joissa on tunniste ostoksia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ostoksia. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Ida: Joulu sai mielemme hieman sekavaksi!

Moi!

Nyt se joulukin on sitten ohitettu, ja seuraavaksi odotetaan uutta vuotta. Tosin emme me hevoset sitä kyllä kovin innolla odota. Silloin nimittäin ammutaan paljon raketteja. En siis tarkoita, että olisimme sellaisia nössöjä, jotka pelkäisivät ilotulituksia. Me vain emme pidä siitä, että kallisarvoisia yöuniamme häiritään.

Hrimnir
No, mutta, miten meidän joulumme oikein sujuikaan? Jotkut heppaystävistäni pääsivät valoisaan aikaan aattovaellukselle. He olivat aivan innoissaan, sillä onhan se aivan erilaista kuljettaa asiakkaita selässään jouluaattona kuin normaalina päivänä. Minäkin pääsin sinä päivänä hieman pienemmälle lenkille Hriflan kanssa. :)

Vaellukselle lähdössä...
Täällä on muutenkin ollut nyt lähiaikoina huomattavasti enemmän asiakkaita kuin yleensä. Osa heistä jopa sepittää jotain outoa kieltä, jota me hevoset emme ole ainakaan vielä oikein oppineet ymmärtämään. Se on harmi, sillä minä ainakin haluaisin tietää, kehuvatko he minua, vai sanovatko he minua valkoisen lihapullan näköiseksi!

Baron, Gjaffar ja Toukka

Hrimnir, Baron, Gjaffar, Toukka ja Stjarni
Joulumme on sujunut myös aika viileissä ja huurteisissa tunnelmissa. Talli on ollut täynnä ihmisiä, joiden ripset, kulmakarvat ja hiukset muistuttavat jääpuikkoja sekä hevosia, joiden turvista niitä jääpuikkoja roikkuukin. Minua nämä pakkaset eivät todellakaan ole haitanneet. Omistanhan sentään maailman paksuimman talvikarvan. Se vain hieman alkaa jo tympiä, kun ihmiset jaksavat koko ajan valittaa siitä, miten heidän sormensa ovat kuin jääkalikat. Kasvattaisivat samanlaisen talviturkin kuin minulla on, niin ei tarvitsisi valittaa!!

Kaunista täällä on kyllä silti kieltämättä ollut!
Ratsastusten jälkeen vietimme jouluaattoa leppoisasti makoillen heinäpaalin luona.

Hetta

Irmeli

Keila
Irmeli koitti myös epätoivoisesti löytää heinäpaalin sisältä porkkanaa. Voi kauhistus, kuinka höpsö hän onkaan. Irmeli on kuullut, kuinka ihmiset saavat aina jouluna etsiä joulupuurosta mantelia. Hän sitten tietenkin luuli, että jouluna myös heinäpaalista löytyisi jotain erikoista, Siinä on siis selitys sille, miten Irmeli lihoi jouluaattona niin hurjasti. Hän söi kokonaisen paalin luullen porkkanan osuvan pian hänen turpaansa.


Irmeli täydessä touhussa!
 
"Ai, minäkö muka olisin hieman höpsö?"
Joulu taisi laittaa myös Tranan aivot sekaisin. Hän nimittäin tuli luokseni kysyen, näyttääkö hän nyt yksisarviselta. Trana taisi olla vielä aivan unenpöpperössä, kuten hänen kauniista ulkomuodostaan näkyykin.

Tranan unelma on aina ollut olla yksisarvinen, mutta...

...siltä hän ei silti hyvästä yrityksestään huolimatta näytä!
Koska minä en kaviokuumeeni takia saa syödä kovin herkkuja, sainkin joululahjaksi jotain erilaista. Sain riimun, riimunarun ja satulahuovan, jotka saavat minut näyttämään entistäkin kauniimmalta ja muotitietoisemmalta. Ihastelkaa!

Tämä uusi väri sopii täydellisesti silmiini! 

On aika vaihtaa pinkki riimuni turkoosiin!

Tykkään tästä! Varsinkin ilman satulaa tämä tuntuu oikein kivalta selässä. ;)

Minä kauniina!


Upea riimunaruni! Harmi, etten hoksannut tällöin, että ovi oli auki. Olisin voinut lähteä salaa kylille huvittelemaan näin joulun kunniaksi!
Minä olen jo pitkään venytellyt jokaikinen sunnuntai, sillä olen aina halunnut osata tehdä spagaatin. Tänään sitten sain takajalkojani jo hyvinkin leveälle. Hörähdin heppakavereilleni, että katsokaas, mitä osaan, mutta he vain nauroivat pilkkaavasti. He olivat selvästi kateellisia venyvyydelleni. No, ajattelin, että te blogimme lukijat varmasti ymmärtäisitte, kuinka kovan työn tuloksena tämä hurja venyvyys onkaan. Saatte tulla kehumaan minua notkeaksi, mutta vaikka ette tulisikaan, tiedän kyllä itsekin olevani maailman notkein hevonen. ;)

Upeaa, eikö totta!
Laitan postauksen loppuun vielä kuvia suloisista naapurin koirista, jotka kävivät tänään antamassa meillekin hieman hellyyttä! Ovat he kyllä suloisia herrasmiehiä, ah!



♥: Ida





perjantai 7. marraskuuta 2014

Irmeli: Ihanan paketin ihana sisältö!

Tervehdys!

Tänään minulla on teille värikästä kerrottavaa! Eräänä päivänä nimittäin ihmiset kävelivät talliin kiehtova pahvilaatikko käsissään. Heidän naamansa loistivat onnellisuutta ja tyytyväisyyttä. Ajattelin, että ei heidän naamansa noin voi loistaa, ellei paketti sisältäisi jotain heille itselleen. Kerkisinkin hieman nyrpistyä, kun ajattelin, kuinka itsekästä olisi, jos he olisivat ostaneet vaatteita taas itselleen, mutta eivät meille hevosille mitään. Onneksi paketista löytyi myös riimunaruja ja raippoja. Muuten en olisi ollut innoissani siitä, että tallille ostettiin lisää raippoja, mutta heti nähtyäni raippojen värit (varsinkin pinkin raipan!!), olin täysin myyty.

Uusia raippoja!

Uusia riimunaruja!



Tuossa kuvat kaikista uusista tavaroista. Meille tilattiin myös liila blingbling- riimu, mutta meidän kaikkien suureksi harmiksemme riimu oli jopa Rossille liian pieni. Meillä on kai sitten niin isot aivot ja paljon tietoa päässämme, jos kerran riimukaan ei päihimme mahtunut. Toisaalta se on aika imartelevaa. ;)
Hrifla
Olen niin kateellinen, sillä Hrifla sai tuollaisen ihanan paksun ja pörröisen vihreän riimunarun pinkin riimunsa kaveriksi. Hän on kyllä totisesti lellitty ihmisten keskuudessa. Miksi minulle ei ole annettu tuollaisia ihanan kirkkaan värisiä riimuja tai riimunaruja? Kuvitelkaa, Hrifla ei kaiken lisäksi ollut aluksi edes tyytyväinen riimunarustaan, kuten kuvan ilmeestäkin huomaa. Hän olisi halunnut mielummin turkoosin riimunarun, vaikka kyllä hän sitten pienen totuttelun jälkeen totesikin riimunarun värin olevan kiva,

Gjaffar ja sininen riimunaru
Ida halusi koittaa Rossin riimua. Hän halusi ilmeisesti testata, sopisiko vaaleansininen väri hänelle. Mitäs tuumaatte?

Likainen turkki, vaaleansininen riimu ja uusi punainen riimunaru - mikä loistava yhdistelmä!
Minulla kyllä vähän nolottaa kertoa teille tämä yksi juttu... No, kerron sen kuitenkin. Kun muille hevosille näytettiin riimunaruja, he tietysti heti tajusivat, mitä ne ovat. Kun minun pärstäni eteen tuotiin punainen riimunaru, silmäni laajenivat jättiläiskokoisiksi. Luulin punaista riimunarua nimittäin porkkanaksi ja olin aivan haltioissani tästä ihmisten lahjasta minulle. Sitten koitin puraista ja ymmärsin, ettei naru kyllä mikään porkkana ollutkaan.

Eikö näytäkin aivan porkkanalta? ;)
Huomenna täällä Levillä on Levikauden avajaiset. Se on sellainen jokavuotinen tapahtuma Eturinteen juurella. Tänä vuonna osa meistä issikoista pääsee tänne tapahtumaan kiertelemään ja ihastuttamaan ihmisiä. Eikö olekin siistiä? Tulkaa siis ihmeessä kaikki lähiseuduilla asustavat viettämään sinne mukavaa päivää. Meidätkin voi tosiaan bongata sieltä. Iik, mehän olemme kuin jotain julkkiksia! ;)

Hrimnir ja vihreä uusi riimunaru!
Minkä värinen riimunaru oli eniten teidän makuunne?
Entä minkä värisestä raipasta piditte eniten?
Onko teillä tällaisia samanlaisia tuotteita?

♥: Irmeli









keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Ida: Me himoshoppailijat pinkin lumoissa!

Hei vain kaikille!

Minä Ida ja Fjödur ystäväiseni innostuimme tässä viikko sitten shoppailemaan netin kautta kaikkea ihanaa. Eksyimme jollekin suloiselle hevosnettikaupan sivustolle. Se oli täynnä kaikkea ihanaa pinkkiä tavaraa! Rakastuimme Fjödurin kanssa niihin tuotteisiin ja sekosimme ihan täysin. Vedimme aitauksessa pukkilaukkaa kilpaa Rossi-varsan kanssa. Pienien energian päästelyiden jälkeen tuhlailimme säästöjämme. Nyt tuotteet ovat tulleet postissa. Ajattelin esitellä teille hieman ostoksiamme. Talliväen on syytä olla onnellisia, kun omistavat näin ihania ja fiksuja heposia, jotka ostelevat kaiken tarvittavan tallille. Kaikki kunnia siis minulle ja Fjödurille! :) Mutta nyt ostoksiin...

Tuossa alhaalla olevassa kuvassa näkyy kaikki uudet varusteemme. Ostimme siis kuusi riimunarua, yhden kaviokoukun ja kaksi riimua.


Riimunarut ja kaviokoukku ovat meille kaikille tallin nelijalkaisille kauraturville. Nuo pinkit riimut taas ovat vain minulle ja Fjödurille. Rakastan kyllä tuota uutta riimuani! ♥ Toivottavasti en likaa sitä heti. Ainakin pyrin pitämään sen puhtaana. ;) Nyt vielä kuvia minusta ja Fjödurista poseeraamassa uusissa riimuissamme.







Minun ja Fjödurin riimut ovat siis aivan samanlaisia. Meillä on sen kanssa niin samantyylinen maku. Molemmat tykkäämme pinkistä. Nyt kuvia Fjödurista uusi riimu päällä...









Kaviokoukun sai niin halvalla, ettemme voineet vastustaa kiusausta ostaa sitä. Värikin oli niin ihana!


Tuossa vielä nuo riimunarut...


Löysimme hevoslaumamme keskuudesta kuusi vapaaehtoista uusien riimunarujen kuvaamiseen. Olisihan se nimittäin aika tylsää, jos kaikki kuvat olisivat vain minusta ja Fjödurista.

Hrifla mustan riimunarun kanssa ♥

Irmeli ♥

Toukka ruskean riimunarun kanssa ♥

Hrimnir ja metsän vihreä riimunaru ♥

Selja ♥
Olen kyllä todella tyytyväinen näihin ostoksiin! Kannattaa olla näin omatoiminen kuin me Fjödurin kanssa olemme, niin saa vaikkapa mitä aikaiseksi. Kaikista tyytyväisin olen noihin riimuihimme. Ne erottuvat niin muiden riimujen joukosta.


Olisi ihanaa, jos kaikilla tallimme hevosilla olisi tuollaiset eriväreissä!

Mutta mitäs te piditte ostoksistamme? :)

♥: Ida