Näytetään tekstit, joissa on tunniste Veera. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Veera. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Veera: Mielenkiintoiset uneni!

Heipparallaa!

Ajattelin tulla avamaan teille hieman unimaailmaani. Ehkäpä teitä kiinnostaisi tietää, millaisia unia tällainen musta hienohelmaksi kutsuttu issikkatamma näkee. Sanottakoon näin vielä alkuun se, että yleensä uneni ovat aika mielikuvituksekkaita, joten älkää turhaa yllättykö! ;)

Eräänä yönä näin unta, että tallin isäntä, joka nostaa meille aina traktorillaan heinäpaalit aitaukseen, oli päästänyt minut kentälle purkamaan energiaa. Sitten hän oli ottanut aitauksessamme olevan pallon esille ja alkanut pelata kanssani jotain pallopeliä. Hän halusi hyvin voimakkaasti voittaa, ja minä kilpailin hänen kanssaan erittäin kilpailuhenkisesti. Tämä uni muistuu aina mieleeni, kun näen aitauksemme nurkassa meille ostetun pallon. jolla emme ole koskaan leikkineet. Lukuun ottamatta tätä öistä seikkailuani tallin isännän, Jukan kanssa.

Unessani muut hevoset kannustivat minua aitauksesta.
Haluatteko kuulla elämäni hirveimmästä unesta? Ei, ei unesta, vaan painajaisesta ja kamalasta sellaisesta. Unessani olin juuri ajattelemassa jotain tärkeää, kuten ruokaa. Sitten yhtäkkiä minut piiritti pelottavat, rumat, hirveät örkkimörkit, joista osa omisti monta silmää, osa nälkäisen suun. Hyi, pelkäsin niin paljon! Onneksi sain herätessäni huomata, että ympärilläni olivatkin suloiset heppakaverini, jotka eivät tosiaankaan näyttäneet näiltä:

Hyi, mitä rumiluksia!

Viime viikon lauantaina näin unta, että minusta oli tullut hyvin ylimielinen. Olin saanut viime aikoina niin paljon kehuja ihmisiltä siitä, miten suloinen olen, että olin alkanut kuvitella liikoja itsestäni. Ajattelin, että olisin ylempiarvoisempi kuin muut issikat. Kun he katsoivat minua, käänsin pääni ja esitin coolia. Onneksi tämä oli vain unta, sillä toimin typerästi.


Minä koen hieman ahdistavaksi sen, jos joku hevonen tunkeutuu pyllyyni kiinni, kun olemme reissussa. En minä yleensä potkaise, mutta kyllä se minua silti ärsyttää. Ajatelkaa nyt, jos vaikka edessäni kulkisi Gjaffar laiskalla tuulella, enkä minäkään pääsisi nopeaa, ja sitten joku kiireinen Keila olisi takanani hiillostamassa. Epämukavaa! Minä näin tähän ahdistuneeseen tunteeseen liittyvää unta, että jokin jättiläiskokoinen lintu koputteli peppuani, mutta edessäni kulki Gjaffar hyvin hyvin hitaasti, enkä päässyt lujempaa.


Jonain päivinä sitä näkee unta, että koko maailma on kauniin sateenkaaren värinen, ja että minä saan vain pyöriä heinäkasassa nauttien elämästä. No, eikö se sitten voisi olla oikeassa elämässä mahdollista? Voisinhan minä kuvitella maailman sateenkaaren väriseksi ja voisinhan minä vain pyöriä päivät pitkät maassa. Tosin ihmiset varmaan huolestuisivat pahasti, jos en muuta koskaan tekisi. Luulisivat minun sairastuneen, vaikka oikeasti vain nauttisin elämästäni sataprosenttisesti.

Huomatkaa, mikä hullunkiilto minun silmissäni on :O
Kerran näin unta, että olin alkanut räppääjäksi. Hirnuin, hörisin ja päästelin sellaisia röhinä-ääniä. Ihmiset pitivät minua todellisena lahjakkuutena ja rakastuivat niin sanottuun musiikkiini. Päivittäin ympärilläni oli minuun rakastuneita ihmisiä. Voisin kyllä yrittää tuota räppäämistä oikeastikin. Jos se unessa tuotti tulosta, miksipä ei todellisuudessa.

Olen niin cool!
Noh, yhdessä unessani me sitten karkasimme Idan kanssa aitauksesta ja lähdimme kylälle tansseihin. Omapa on ihmisten vika, kun ovat opettaneet meille, mistä löytyy keskusta ja sen upeat nähtävyydet, kuten tanssipaikat, tuumimme. Olimme Idan kanssa laittautuneet sitä varten, jos matkan varrelta sattuisi löytymään meille muutama komea ruunakin kainaloon. ;)


Yhdessä unessani juhlin kahdeksattatoista syntymäpäivääni ja täysi-ikäisyyttäni. Juhlat olivat täynnä räiskyviä värejä, ilmapalloja ja hyvää juhlatunnelmaa!


Yksi suuri haaveeni on aina ollut maistaa ihmisten herkkuja. Ihmisiä aina suositaan. Heille kehitellään esimerkiksi aurinkolaseja toisin kuin meille hevosille. Tästä syystä olen ajatellut, että heidän herkkunsakin ovat varmaan vielä paremman makuisia kuin porkkana ja leivät, joita meille annetaan. Unessani pääsin piknikillä maistamaan ihmisten herkkuja ja voin sanoa, että olisin halunnut uneni jatkuvan ikuisuuden.


Nyt opitte jo tuntemaan minut ja unimaailmani paremmin. Osaattekos sanoa, mikä unistani oli mielenkiintoisimman oloinen? :)

♥: Veera

torstai 11. joulukuuta 2014

Veera: Toivekuvapostaus osa 2

Moikka! Tänään päätimme vihdoin toteuttaa toivekuvapostauksen toisen osan. Toivottavasti tykkäätte!

Talvi

Ah, talvi, tämä ihanaakin ihanampi vuodenaika! Parasta tässä on minun mielestäni se, että ympärillämme on paljon lunta. On ihanan isoja lumihankia, joihin voi upottaa jalkansa.

Trana lumihankien keskellä!
Hrimnir laukkaa

Hrimnir on kyllä niin suloinen kaveri laukatessaan. Tuollainen pienikokoinen poika pinkomassa täysiä lumihangessa saa tällaisen itsevarman tammankin hurmaantumaan. Olen varma, että Hrimnir sulattaa kaikkien sydämet laukatessaan lumihangessa. En voi olla tässä asiassa ainoa. ;)

Kuva: Pauli Riikonen/ White Clouds Productions
Uusin tulokas

Tällä hetkellä uusimpia tulokkaita ovat PowerParkin hevoset, vaikka eivät he niinkään uusia ole. Ovathan he sentään olleet täällä jo useita talvia. Aivan uutena tuttavuutena laumaamme tulivat viimeksi Trana ja Rossi syksyllä 2013, mutta siitä on jo niin pitkä aika, ainakin siltä tuntuu. Stjarni, Baron, Selja, Toukka, Hetta ja Keila ovat siis tällä hetkellä uusimpia tulokkaita, sillä he tulivat vasta vajaa pari viikkoa sitten.

Uuusimmat tulokkaat!
Heinäpaali

Se yksi elämäni tärkeimmistä asioista. Heinäpaali on myös suosituin unieni kohde, sillä jopa nukkuessani on minun ajateltava sitä.  Tässä kuvassa joku meistä hevosista on ilmeisesti kaivanut heinäpaalista pesäkolon itselleen tai jotain muuta vastaavaa.


Gjaffar ja Hetta heinäpaalin vieressä
Tallin ensimmäiset asukkaat

Irpa ja Jöra ovat tallimme ensimmäiset asukkaat. He ovat myös kaiken tämän alku. Nämä vauhtimummot tietävät kaiken tallin historiasta, joten heillä riittää paljon muisteltavaa. He ovat nähneet myös paljon elämää ennen tänne muuttoaan, joten arvostan Irpaa ja Jöraa suuresti. ♥

Kuva Jörasta ja Irpasta alku-ajoilta.
Veeran onnenpäivä

Jee, nyt saan vihdoin puhua itsestäni! ;) Minun onnenpäiväni oli ehdottomasti se, kun leirillä oli kauneuskilpailu, ja minä voitin sen. Oi, sitä tunnetta, kun ihmiset katselivat kauneuttani palvoen, ja minut julistettiin tallin kauneimmaksi hevoseksi. Voiko parempaa päivää minunlaiseni tamma toivoakaan?


Parhaat kaverukset

Tähän kohtaan laitan kaksi kuvaa, sillä tiedän kahdenlaista ystävyyttä. Minulla on parhaita kavereita, joiden kanssa saan jakaa kaikki iloni (kuten porkkanan saannin) sekä suruni (kuten sen, että joku muu hevonen saa porkkanan, mutta minä en). 

Minä ja Hrimnir
Mutta lisäksi minulla on myös toisenlaisia parhaita kavereita, joihin kuuluu koko hevoslaumamme. Hekin ovat parhaita ystäviäni, sillä vietämme koko ajan aikaa yhdessä ja kohtaamme erinlaisia arjen askareita kylki kyljessä.

Parhaita ystäviä ♥
Pitkä talvikarva

Me issikat tarvitsemme aika paksun talvikarvan, jotta Lapin pakkaset eivät tuntuisi missään. Varsinkin Ida ja Irpa kasvattavat hyvinkin tuuhean karvakerroksen. Sitten toukokuussa ilmojen lämmetessä irtoaa karvaa aika paljonkin.

Irpa ja hänen paksu lattialla oleva talvikarvansa.
Rossin ratsastusta

Tuntuu kyllä tosi oudolta, että nykyään tuolla meidän laumamme "vauvalla" voi ratsastaa. Ajattelen aina hänen olevan niin pieni, mutta sitten hätkähdän katsomaan Rossia ja huomaankin. että hän onkin jo muutamia aikuisia hevosia korkeampi. Äkkiä se aika rientää, ja nuo lapset kasvavat kyllä hurjaa vauhtia!

Trana edellä ja Rossi perässä!
Tässä tuli tämä toivekuvapostauksen toinen osa. Toteutamme näitä postauksia aina välillä, sillä lähettämiänne toiveita on onneksi vielä kuvaamatta. :)

♥: Veera



torstai 30. lokakuuta 2014

Veera: Torstain kuulumiset

Heips!

Täällä on alkanut tulla jo illalla viiden aikoihin pimeää. Tähän aikaan vuodesta olemme aika väsyneitä. Tai ainakin minä olen, ja niin on kyllä Irmelikin - ainakin kuvista päätellen!

"Joko mennään nukkumaan?"
Me Lapissa asustelevat hevoset olemme nimittäin tottuneet valoisaan aikaan ja yöttömiin öihin. Nyt kesällä ja syksystäkin on voinut touhuta illalla vaikka mitä, mutta nyt pimeä on alkanut saapua aikaisemmin. Eilenkin Irmeli sanoi jo kuuden aikaan illalla, että jokos pistettäisiin köllöttelemään.

Irmeli on sellainen neitokainen, että väsyneenä hän tulee myös helposti kärtyisäksi. Siispä jos tämä johtaja komentaa nukkumaan, kannattaa totella!
Minä pääsin eilen käymään pikkulenkillä tuolla pellon suunnassa. Oi, kuinka ihana ilma silloin olikaan! Aurinko paistoi ja valaisi polkuani. Aurinkolasit olisivat kyllä kelvanneet minulle enemmän kuin hyvin. Miksiköhän hevosille ei ole tehty sellaisia, tai ainakaan meidän tallillamme hevoset eivät käytä aurinkolaseja. Eihän se ole reilua, että te ihmiset saatte laittaa aurinkolasit päähänne auringon paistaessa, mutta meidän hevosten täytyy rasittaa itseämme siristelemällä silmiämme. Huh huh, tätä maailman epäoikeutta!!

Minä
Viikonloppuna sää ei oikein suosinut meitä. Räntää satoi kaatamalla. Kaikki meistä hevosista eivät kuitenkaan jostain kumman syytä ole samanlaisia kuin minä. He eivät ole yhtä viisaita ja yhtä isokokoisia aivoja omistavia kuin minä. Kuvitelkaa, kun satoi räntää kaatamalla, melkeinpä kaikki muut hevoset kuin minä olivat ulkona kastumassa ja muuttumassa sateesta rumaksi. Miksi he eivät menneet pihattoon, kuten minä tein?

Voi Irpa, Irpa!
Haluatteko nähdä, miltä Irmeli näyttää nähdessään ihmisten kävelevän rapsuttamaan jotain muuta hevosta kuin häntä itseään? Hän näyttää lievästi sanottuna järkyttyneeltä. Irmelin silmät ja sieraimet pullistuvat suuriksi, ja hän alkaa hengittää raskaasti. Onhan se ihan mahdotonta, jos johtajaa ei rapsuteta, mutta jotain muuta hevosta paijataan.

Irmeli

Päiväsaikaan säät ovat nyt mahtavat lenkkeilyyn. Ilma on vähän kuin keväällä. Aurinko paistaa, eikä ole edes kylmä. Lumi vielä puuttuisi, mutta eiköhän sekin pian tänne ilmesty. ;)


Hrimnirkin haluaa lenkille!
Tänään kun kävimme pienellä iltalenkillä, oli aivan ihanan näköistä, Kuutamo valaisi reittiämme, ja taivas oli upean värinen. Muuten olikin aivan pilkkopimeää. Tuollaisella ilmalla olisi kiva esittää mallia ja poseerata kuvissa,


Katse kohti kuutamoa!



Kiitos kaikille, jotka ovat lähettäneet meille toiveita toivekuvapostauksen suhteen! Niitä saa edelleen laittaa :). 

Minä kesällä



♥: Veera


keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Veera: Syksyn tuulahduksia!

Heippa!

Tänään minä, Veera, päätin tulla jakamaan teille syksyisiä kuvia syksyisten ajatusteni kera. Kävimme tänään pienellä kuvausreissulla kentän takana. Yksi näistä kuvista päätyikin blogimme banneriksi. Oli nimittäin aika vaihtaa kesäinen banneri syksyisempään.

Uusi bannerikuvamme!
Nyt on syksy yhtäkkiä pyrähtänyt vahvasti käyntiin. Puiden lehdet muuttuvat keltaisiksi, maa muuttuu punertavaksi, ötökät häviävät, ja pikku hiljaa tulee talvi. Ihanaa! Minä sitten niin rakastan syksyä!

Hrimnir ja Irmeli
Tänään tosiaan hiippailimme tallilla olevan kentän taakse kuvailemaan toisiamme. Vietimme poseeraten mahtavan kuvaushetken. Nyt kun täällä on ruskaa, on myös into kuvissa poseraamiseen suurempi. Meissä kaikissa hevosissahan on mallin ainesta, eikö totta?

Minä

Irpa

Gjaffar

Gola
Näin syysaikaan me saamme käydä kahden tunnin vaellusten lisäksi suht paljon neljän tunnin reissujakin. Niitä on nyt viikottain. Ne ovat aivan parhaita retkiä. Haluatteko tietää, miksi? No, neljän tunnin retkillä on tunnetusti evästauko siinä puolessa välissä. Tietysti myös me hevoset saamme mässyttää siinä vaiheessa eväitä. Eihän se olisi reilua, että ihmiset paistaisivat makkaraa, emmekä me saisi mitään muuta kuin kuolaa suuhumme.

Veera, eli minä

Irpa

Gjaffar
Tähän aikaan vuodesta liikkuu metsässä ja kuntopoluilla paljon ihmisiä. Melkeinpä jokaisessa reissussa tulee joku ihminen vastaan. Se on mielestäni tosi mukavaa! Ihmiset nimittäin napsivat meistä pari kuvaa meidän kiitäessämme heidän ohitseen. Olo tuntuu aivan siltä kuin olisi julkkis, ja innokkaat fanit kuvailisivat ihaillen. Siitä minä nautin suunnattomasti.

Gola

Minä

Irpa
Ihmiset myös yrittävät liftata meiltä kyytiä, vaikka ovat itse omasta tahdostaan tulleet reippailemaan. Toisaalta kukapa nyt meidän selkäämme ei haluaisi. Minusta on muuten ihanaa, kun ötökät pikku hiljaa vähenevät vähenemistään ja lopulta häviävät pois keskuudestamme. Varsinkin noille kesäihottumahevosille se on niin hyvä juttu, kun viimeisetkin polttiaiset katoavat.

Gjaffar

Veera

Irpa
Valitettavasti melkeinpä kaikissa ihanissa asioissa on myös huonot puolensa, kuten tässä syksyn tulossakin. Vaikka syksy onkin mahtavaa aikaa, en voi kestää ajatusta siitä, että pian kaikki vihreät herkut katoavat lähettyviltämme, kuten joka vuosi käy. Nyt täytyykin syödä ruohoa aina, kun siihen vain on mahdollisuus. Mitä enemmän herkuttelee, sitä parempi, eikö niin? Allu ei kyllä olisi tästä kanssani samaa mieltä. Hän vahtii niin tarkasti syömisiämme, jotta linjamme pysyisivät hänen silmissään sopivina, eikä hänen täytyisi hävetä suloisia pallomahojamme.

Gjaffar

Minä

Irpa
Meidän kuvausretkemme sujui kyllä mainiosti erästä nimeltä mainitsematonta virnistelijää lukuunottamatta. Me muut poseerasimme niin upeasti käännellen päitämme sinne sun tänne, mutta arvatkaas, mitä Gjaffar teki. Kun käskin hänen näyttää ylväältä, miehekkäältä ja upealta ruunalta kiiltävine turkkineen ja puhtaine hampaineen, hän teki tällaisen ilmeen.

Gjaffar
Argh, maailmani meinasi kaatua. Postaukseni, jonka piti sisältää upeita, asiallisia kuvia oli pilattu Gjaffarin pöljääkin pöljemmällä ilmeellä. Antakaa minun kaikki kestää! Tämän jälkeen Gjaffar pudotti turvallaan puusta lehtiä päänsä päälle. Ja kaikkien hevosten kun piti olla minun postauksessani niin puhtaan ja siistin näköisiä.

Gjaffar, tuo höpsö prinssi!
Mitäs mieltä te olette syksystä?
Kenessä meistä on eniten malliainesta? ;)

♥: Veera