Hrimnir: Videokooste jääraveista!

Moi!

Minulla oli todella kiva ja tapahtumarikas sunnuntai, kun pääsimme Gjaffarin kanssa katsastamaan, miltä jääravit näyttivät. Olimme siellä siis talutusratsuina. Tuli tsekattua muun muassa makkarakoju, upeat ravihevoset (eniten tykkäsin katsoa ponien sarjaa, rakastuin niihin söpöläisiin täysin), monet ravimiehet sekä kiva määrä suloisia pikkulapsia. Täydellinen päivä siis kaikenkaikkiaan! Nyt saattekin nähdä omin silmin, mitä tuo sunnuntai sisälsi, sillä teimme siitä videokoosteen. Kertokaas, mitä piditte! :)



linkki videoon

♥: Hrimnir

Gjaffar: Vuosikatsaus

Terve!

Hyvää Uutta Vuotta teille ihanille lukijoillemme! Haluamme kiittää myös teitä tästä vuodesta. Olette jaksaneet kommentoida ahkerasti postauksiimme, ja se on piristänyt kovasti. Olette tehneet meistä entistäkin itserakkaampia itsevarmempia ihanilla kehuillanne! Kiitos! ♥

Nyt muistellaan hieman tätä vuotta. Mitä se onkaan sisältänyt?

Tammikuu

Tammikuusta minulle päällimmäisenä mieleen on jäänyt ehdottomasti tämän blogimme perustaminen. Se hetki, kun päähämme syttyi lamppu, että voisimme tehdä blogin ja tavoitella kuuluisuutta sitä kautta. Me nimittäin haluaisimme, että meistä tulisi julkkiksia, joiden eteen ihmiset polvistuisivat antamaan porkkanaa. Ehkä siitä tulee joskus tämän blogimme avulla mahdollista. ;) Ensimmäisen blogipostauksemme voit lukea täältä.

Syömisen lisäksi harrastuksiimme kuuluu siis nykyään myös tietokoneen näppäimistön naputtelu.

Helmikuu

Helmikuussa muistan olleeni kateellisempi kuin olen koskaan elämässäni ollut. Täällä tallillahan asustelee kaksi kaunista, valkoista ruunaa, minä ja Hrimnir. Näytämme melkeinpä samalta (paitsi minä olen tietysti miehekkäämmän näköinen). Ajatelkaa, Hrimniriä pyydettiin Saara Aallon musiikkivideoon ratsuksi, mutta minä sain tyytyä vain seurapojan rooliin. Siis mitä?? Olen tästä ikuisesti katkera, sillä Hrimnir sai kantaa todellista kaunotarta selässään ja heidän hetkensä tallentuivat internettiin. Videoon pääset tästä

Kuva: Pauli Riikonen/ White Clouds Productions

Maaliskuu

Maaliskuussa me pääsimme erilaisiin tapahtumiin talutusratsuiksi. Se oli aivan ihanaa, kun suurpäinen joukko ihmisiä ihasteli meitä ja kehui rauhallisuuttamme. Suloiset lapsukaiset hihkuivat onnessaan päästessään selkääni. Olin suosittu! Stjarni ja Hrimnir olivat talutusratsuina koiratapahtumassa, ja minä pääsin Hrimnirin kanssa raveihin talutusratsuksi.

Hrimnir talutusratsuna.

Huhtikuu

Huhtikuussa saimmekin toimia ahkerina vaellusratsuina, sillä asiakkaita oli aika paljon. Kiitos kaikkien asiakkaiden minä olen näin hyvässä kunnossa mahtavine lihaksineni! ;) Tosin jostain syystä talliporukka ei ole samaa mieltä kanssani, mutta heillä onkin mitä varmemmin näössä jotain vikaa.

Vaelluksella.

Toukokuu

Toukokuussa osa laumastamme lähti kesäksi PowerParkiin. Tallille jääneet issikat jäivät hoitamaan Leville vaelluksia. Minäkin lähdin Etelä-Suomeen kukkaniittyjen keskelle. Se oli ihan kivaa vaihtelua tunturimaisemaan, vaikka näitä maisemia rakastankin!

Ida menossa kuljetusautoon.

Kesäkuu

Tässä kuussa minä nautin kesästä Etelä-Suomessa. Tein samanlaista työtä kuin täälläkin eli toimin vaellusratsuna. Sillä välin kotonani Leville jääneet hevoset nauttivat leiriläisten paijaamisesta. Vaikka Etelä-Suomessakin oli kivaa, olisin halunnut olla leirillä kauneuskilpailuissa, sillä olemme jo pitkään kisailleet Hrimnirin kanssa siitä, kumpi on komeampi. ;)

PowerParkissa oli kyllä ihanaa juoksennella pelloilla! Kuvassa olen minä, Gjaffar!

Heinäkuu

Myös heinäkuu tuli vietettyä Etelä-Suomessa. Nautin kesästä täysin siemauksin ja imin lämpöä itseeni kylmän talven varalle. Minä kyllä niin pidän kesästä, vaikka myös talvikin on mieleeni!

Minä

Elokuu

Elokuuhun mahtui niin surullisia kuin iloisiakin hetkiä. Ensinnäkin kohtasimme suuren surun jättäessämme hyvästit rakkaalle ystävällemme, Fjödurille. Hän pääsi vihreämmille niityille Ninan ja Dufan seuraksi. Suuri ilonhetki taas oli se, kun PowerParkista kotiin palatessamme tapasimme taas rakkaat ystävämme!

Kotiin!! Kuvassa Jöra.

Syyskuu

Tällöin ympärillämme oli kyllä aivan ihana ruska! Se vain harmitti, kun tajusi, että vihreä heinä peittyisi pian hangen alle. Kerkesin jo ajatella, että elämäni menisi pilalle, mutta sitten kun se ensilumi tulikin, olin hirmuonnellinen. Tässä kuussa Allukin palasi kotiin. Hän varasti tammojen ja tallityttöjen huomion minulta. :/

Minä, Gjaffar ruskan keskellä!

Lokakuu

Lokakuussa luoksemme ryntäsi taas kasa suloisia heppatyttöjä. He tulivat syysleirille. Olen kyllä ikuisesti katkera talliväelle siitä, että he ottivat minut tuolloin vaellukselle, enkä saanut osallistua kauneuskilpailuihin ja voittaa niitä. Minua ärsyttää se edelleen suunnattomasti, sillä kuten näette, olen reilusti tallin kaunein hevonen ja olisin sadan prosentin varmuudella voittanut kauneuskilpailut!

Kauneuskilpailut!

Marraskuu

Marraskuussa saimme nauttia isoista lumihangista. Tässä kuussa pääsimme myös parrasvaloihin Levin keskustaan. Siellä oli LeviDays- tapahtuma. Nautin suunnattomasti niistä ihailevista katseista. Hyvällä mielikuvituksellani ajattelin, että kaikki paikan päällä olleet ihmiset olisivat fanejani, jotka tulivat Leville vain nähdäkseen arvon herran nimeltä Gjaffar Fra Sokkaporan eli minut.

Minä keskustassa

Joulukuu

Tässä kuussa tuli vietettyä joulua ja katsottua, kuinka ihmiset olivat pukeutuneet punaisiin tonttulakkeihin ja -pukuihin. He näyttivät kieltämättä aika hupsuilta. Lisäksi olen urheillut enemmän kuin laki sallii, sillä täällä on ollut paljon vaelluksia. En tietenkään ole unohtanut myöskään elämän tarkoitusta eli syömistä. Syömisestä puheenollen minulla onkin jo kova nälkä. 

Trana matki ihmisiä ja pukeutui hänkin tonttulakkiin ;)

Hyvää Uutta Vuotta kaikille! 

Millainen vuosi teillä tai teidän hevosillanne on ollut?

Onko teidän vuotenne sisältänyt samanlaisia hetkiä kuin meillä on ollut?

♥: Gjaffar

Irpa: Upea lenkki Levin keskustaan!

Moi!

Kuten Irmeli teille jo viime postauksessa kertoikin, pääsimme lauantaina Levin keskustaan katselemaan maailman menoa. Se oli kyllä oikeasti todella avartava kokemus tällaiselle paljon elämää nähneelle mummelillekin. Onhan se aika suuri ero siirtyä tuonne ihmisvilinään meidän rauhallisesta aitauksestamme. Asumme siis rauhallisessa metsässä, jossa ei ole mitään meteliä (talliväen kikatteluita lukuunottamatta).

Lenkillä kylän sydämessä!

Lähdimme tosiaan matkaamaan keskustaan tuttua reittiä pitkin, jossa maastoilemme useammankin kerran viikossa. Minä, Trana, Irmeli, Hrimnir ja Gjaffar olimme niitä onnekkaita heposia, jotka pääsivät ihmisten ihailtaviksi. Ensin kylläkin ajattelin, että olisimme menossa perusmaastolenkille, mutta onneksi ratsastajamme käänsivätkin turpamme kohti laskettelurinteitä, kauppoja ja ihmisiä.

Pysähdyimme Eturinteen juureen ihastelemaan paikkoja!

Gjaffar

Olihan se tosiaan aikamoinen muutos lähteä luonnon hiljaisuudeta eli talliltamme keskustaan. Ei täällä Levillä normaalisti keskustassakaan mikään meteli ole, mutta lauantaina vietettiin Levikauden avajaisia. Silloin kuului aika kuuluvalla äänellä, kun juontaja puhui mikrofoniin. Moni polle olisi saattanut hyvinkin pillastua kovista äänistä, vilkkaasta liikenteestä, alikulkutunneleista ja muista vieraista asioista, mutta me pollethan emme mitään välittäneet. Minullekin tuollaiset tapahtumat ovat melkein kuin arkipäivää. ;) On sitä tässä iässä päässyt jo muutaman kerran keskustaan pyörimään.

Irmeli!

Trana ja hänen ratsastajansa Pia!

Oli niin siistiä, kun ihmiset tulivat luoksemme ja kysyivät ratsastajilta, saisivatkos he rapsuttaa hevosia. Sitten saimme tietysti suuret kasat rapsutuksia. Olimme niin fiksuina siitäkin puolesta, että emme kakanneet keskustassa, vaan säästimme tarpeidemme tekemiset metsään. Olemme me kyllä upeita otuksia. Palvokaa meitä ihmiset, palvokaa ja tuokaa porkkanaa! ;)

Äiti ja tytär, eli minä ja Irmeli

 

Gjaffar

Parasta siellä oli kuitenkin ehdottomasti se, kun kylältä löytyi jokin paikka nimeltä Hölmölä. Siellä oli nimittäin jotain lehmiä, joita luulin aluksi eläviksi. Ne olivat todella söpöjä ja saivat tällaisen tomeran mummonkin sydämen sulaamaan. :)

Trana ja Pia

Hrimnir ja taustalla Gjaffar ja Irmeli

Ihmisiä kulki meidän kanssamme samoja katuja pitkin. Oli kiva löytää myös sellainen tie, joka oli tarkoitettu vain ja ainoastaan meille hevosille ja ratsastajillemme. Sillä tiellä oli nimittäin kyltti, jossa luki Ratsastajankuja. Niinpä tölttäsimme sitä kujaa pitkin aivan kuin maailmanomistajat.

Maailmanomistajat Ratsastajankujalla! 

Siellä oli upeita kauppoja, joiden ikkunoista näkyi oman peilikuvan lisäksi muitakin upeita asioita, kuten kaikki siellä olevat pinkit vaatteet. Ravintoloitakin sieltä löytyi, ja niistä tuli mitä upeammat tuoksut. Siksi ajattelinkin, että voisin yllättää ihmiset ja karata jonain kauniina päivänä keskustaan mummoilemaan. Juoksisin ravintoloiden seinien läpi ja söisin kaikki siellä olevat ruoat. Kävisin kaupoissa shoppailemassa itselleni kaikkea pinkkiä.

Gjaffar!

Kun tulimme reissusta kotiin, halusimme tietysti jatkaa ihmisille hyvän mielen tuottoa, joten poseerasimme kuvissa hyvin. Kamera räpsähtikin edessämme aika monta kertaa, joten kuvia tuli aika paljon. Emme siksi laita niitä tähän postaukseen, vaan julkaisemme ne erillisessä postauksessa. Reissun jälkeen tunnelmat olivat kuitenkin kutakuinkin tällaiset:

Hrimnir

Minä ja monet muutkin heposet halusimme heti piehtaroimaan!

Toivottavasti tykkäsitte postauksesta! :) Tuo päivä oli kyllä kiva ja ikimuistoinen! ♥

♥: Irpa