Gjaffar: Vuosikatsaus

Terve!

Hyvää Uutta Vuotta teille ihanille lukijoillemme! Haluamme kiittää myös teitä tästä vuodesta. Olette jaksaneet kommentoida ahkerasti postauksiimme, ja se on piristänyt kovasti. Olette tehneet meistä entistäkin itserakkaampia itsevarmempia ihanilla kehuillanne! Kiitos! ♥

Nyt muistellaan hieman tätä vuotta. Mitä se onkaan sisältänyt?

Tammikuu

Tammikuusta minulle päällimmäisenä mieleen on jäänyt ehdottomasti tämän blogimme perustaminen. Se hetki, kun päähämme syttyi lamppu, että voisimme tehdä blogin ja tavoitella kuuluisuutta sitä kautta. Me nimittäin haluaisimme, että meistä tulisi julkkiksia, joiden eteen ihmiset polvistuisivat antamaan porkkanaa. Ehkä siitä tulee joskus tämän blogimme avulla mahdollista. ;) Ensimmäisen blogipostauksemme voit lukea täältä.

Syömisen lisäksi harrastuksiimme kuuluu siis nykyään myös tietokoneen näppäimistön naputtelu.

Helmikuu

Helmikuussa muistan olleeni kateellisempi kuin olen koskaan elämässäni ollut. Täällä tallillahan asustelee kaksi kaunista, valkoista ruunaa, minä ja Hrimnir. Näytämme melkeinpä samalta (paitsi minä olen tietysti miehekkäämmän näköinen). Ajatelkaa, Hrimniriä pyydettiin Saara Aallon musiikkivideoon ratsuksi, mutta minä sain tyytyä vain seurapojan rooliin. Siis mitä?? Olen tästä ikuisesti katkera, sillä Hrimnir sai kantaa todellista kaunotarta selässään ja heidän hetkensä tallentuivat internettiin. Videoon pääset tästä

Kuva: Pauli Riikonen/ White Clouds Productions

Maaliskuu

Maaliskuussa me pääsimme erilaisiin tapahtumiin talutusratsuiksi. Se oli aivan ihanaa, kun suurpäinen joukko ihmisiä ihasteli meitä ja kehui rauhallisuuttamme. Suloiset lapsukaiset hihkuivat onnessaan päästessään selkääni. Olin suosittu! Stjarni ja Hrimnir olivat talutusratsuina koiratapahtumassa, ja minä pääsin Hrimnirin kanssa raveihin talutusratsuksi.

Hrimnir talutusratsuna.

Huhtikuu

Huhtikuussa saimmekin toimia ahkerina vaellusratsuina, sillä asiakkaita oli aika paljon. Kiitos kaikkien asiakkaiden minä olen näin hyvässä kunnossa mahtavine lihaksineni! ;) Tosin jostain syystä talliporukka ei ole samaa mieltä kanssani, mutta heillä onkin mitä varmemmin näössä jotain vikaa.

Vaelluksella.

Toukokuu

Toukokuussa osa laumastamme lähti kesäksi PowerParkiin. Tallille jääneet issikat jäivät hoitamaan Leville vaelluksia. Minäkin lähdin Etelä-Suomeen kukkaniittyjen keskelle. Se oli ihan kivaa vaihtelua tunturimaisemaan, vaikka näitä maisemia rakastankin!

Ida menossa kuljetusautoon.

Kesäkuu

Tässä kuussa minä nautin kesästä Etelä-Suomessa. Tein samanlaista työtä kuin täälläkin eli toimin vaellusratsuna. Sillä välin kotonani Leville jääneet hevoset nauttivat leiriläisten paijaamisesta. Vaikka Etelä-Suomessakin oli kivaa, olisin halunnut olla leirillä kauneuskilpailuissa, sillä olemme jo pitkään kisailleet Hrimnirin kanssa siitä, kumpi on komeampi. ;)

PowerParkissa oli kyllä ihanaa juoksennella pelloilla! Kuvassa olen minä, Gjaffar!

Heinäkuu

Myös heinäkuu tuli vietettyä Etelä-Suomessa. Nautin kesästä täysin siemauksin ja imin lämpöä itseeni kylmän talven varalle. Minä kyllä niin pidän kesästä, vaikka myös talvikin on mieleeni!

Minä

Elokuu

Elokuuhun mahtui niin surullisia kuin iloisiakin hetkiä. Ensinnäkin kohtasimme suuren surun jättäessämme hyvästit rakkaalle ystävällemme, Fjödurille. Hän pääsi vihreämmille niityille Ninan ja Dufan seuraksi. Suuri ilonhetki taas oli se, kun PowerParkista kotiin palatessamme tapasimme taas rakkaat ystävämme!

Kotiin!! Kuvassa Jöra.

Syyskuu

Tällöin ympärillämme oli kyllä aivan ihana ruska! Se vain harmitti, kun tajusi, että vihreä heinä peittyisi pian hangen alle. Kerkesin jo ajatella, että elämäni menisi pilalle, mutta sitten kun se ensilumi tulikin, olin hirmuonnellinen. Tässä kuussa Allukin palasi kotiin. Hän varasti tammojen ja tallityttöjen huomion minulta. :/

Minä, Gjaffar ruskan keskellä!

Lokakuu

Lokakuussa luoksemme ryntäsi taas kasa suloisia heppatyttöjä. He tulivat syysleirille. Olen kyllä ikuisesti katkera talliväelle siitä, että he ottivat minut tuolloin vaellukselle, enkä saanut osallistua kauneuskilpailuihin ja voittaa niitä. Minua ärsyttää se edelleen suunnattomasti, sillä kuten näette, olen reilusti tallin kaunein hevonen ja olisin sadan prosentin varmuudella voittanut kauneuskilpailut!

Kauneuskilpailut!

Marraskuu

Marraskuussa saimme nauttia isoista lumihangista. Tässä kuussa pääsimme myös parrasvaloihin Levin keskustaan. Siellä oli LeviDays- tapahtuma. Nautin suunnattomasti niistä ihailevista katseista. Hyvällä mielikuvituksellani ajattelin, että kaikki paikan päällä olleet ihmiset olisivat fanejani, jotka tulivat Leville vain nähdäkseen arvon herran nimeltä Gjaffar Fra Sokkaporan eli minut.

Minä keskustassa

Joulukuu

Tässä kuussa tuli vietettyä joulua ja katsottua, kuinka ihmiset olivat pukeutuneet punaisiin tonttulakkeihin ja -pukuihin. He näyttivät kieltämättä aika hupsuilta. Lisäksi olen urheillut enemmän kuin laki sallii, sillä täällä on ollut paljon vaelluksia. En tietenkään ole unohtanut myöskään elämän tarkoitusta eli syömistä. Syömisestä puheenollen minulla onkin jo kova nälkä. 

Trana matki ihmisiä ja pukeutui hänkin tonttulakkiin ;)

Hyvää Uutta Vuotta kaikille! 

Millainen vuosi teillä tai teidän hevosillanne on ollut?

Onko teidän vuotenne sisältänyt samanlaisia hetkiä kuin meillä on ollut?

♥: Gjaffar

Veera: Toivekuvapostaus osa 2

Moikka! Tänään päätimme vihdoin toteuttaa toivekuvapostauksen toisen osan. Toivottavasti tykkäätte!

Talvi

Ah, talvi, tämä ihanaakin ihanampi vuodenaika! Parasta tässä on minun mielestäni se, että ympärillämme on paljon lunta. On ihanan isoja lumihankia, joihin voi upottaa jalkansa.

Trana lumihankien keskellä!

Hrimnir laukkaa

Hrimnir on kyllä niin suloinen kaveri laukatessaan. Tuollainen pienikokoinen poika pinkomassa täysiä lumihangessa saa tällaisen itsevarman tammankin hurmaantumaan. Olen varma, että Hrimnir sulattaa kaikkien sydämet laukatessaan lumihangessa. En voi olla tässä asiassa ainoa. ;)

Kuva: Pauli Riikonen/ White Clouds Productions

Uusin tulokas

Tällä hetkellä uusimpia tulokkaita ovat PowerParkin hevoset, vaikka eivät he niinkään uusia ole. Ovathan he sentään olleet täällä jo useita talvia. Aivan uutena tuttavuutena laumaamme tulivat viimeksi Trana ja Rossi syksyllä 2013, mutta siitä on jo niin pitkä aika, ainakin siltä tuntuu. Stjarni, Baron, Selja, Toukka, Hetta ja Keila ovat siis tällä hetkellä uusimpia tulokkaita, sillä he tulivat vasta vajaa pari viikkoa sitten.

Uuusimmat tulokkaat!

Heinäpaali

Se yksi elämäni tärkeimmistä asioista. Heinäpaali on myös suosituin unieni kohde, sillä jopa nukkuessani on minun ajateltava sitä.  Tässä kuvassa joku meistä hevosista on ilmeisesti kaivanut heinäpaalista pesäkolon itselleen tai jotain muuta vastaavaa.

Gjaffar ja Hetta heinäpaalin vieressä

Tallin ensimmäiset asukkaat

Irpa ja Jöra ovat tallimme ensimmäiset asukkaat. He ovat myös kaiken tämän alku. Nämä vauhtimummot tietävät kaiken tallin historiasta, joten heillä riittää paljon muisteltavaa. He ovat nähneet myös paljon elämää ennen tänne muuttoaan, joten arvostan Irpaa ja Jöraa suuresti. ♥

Kuva Jörasta ja Irpasta alku-ajoilta.

Veeran onnenpäivä

Jee, nyt saan vihdoin puhua itsestäni! ;) Minun onnenpäiväni oli ehdottomasti se, kun leirillä oli kauneuskilpailu, ja minä voitin sen. Oi, sitä tunnetta, kun ihmiset katselivat kauneuttani palvoen, ja minut julistettiin tallin kauneimmaksi hevoseksi. Voiko parempaa päivää minunlaiseni tamma toivoakaan?

Parhaat kaverukset

Tähän kohtaan laitan kaksi kuvaa, sillä tiedän kahdenlaista ystävyyttä. Minulla on parhaita kavereita, joiden kanssa saan jakaa kaikki iloni (kuten porkkanan saannin) sekä suruni (kuten sen, että joku muu hevonen saa porkkanan, mutta minä en). 

Minä ja Hrimnir

Mutta lisäksi minulla on myös toisenlaisia parhaita kavereita, joihin kuuluu koko hevoslaumamme. Hekin ovat parhaita ystäviäni, sillä vietämme koko ajan aikaa yhdessä ja kohtaamme erinlaisia arjen askareita kylki kyljessä.

Parhaita ystäviä ♥

Pitkä talvikarva

Me issikat tarvitsemme aika paksun talvikarvan, jotta Lapin pakkaset eivät tuntuisi missään. Varsinkin Ida ja Irpa kasvattavat hyvinkin tuuhean karvakerroksen. Sitten toukokuussa ilmojen lämmetessä irtoaa karvaa aika paljonkin.

Irpa ja hänen paksu lattialla oleva talvikarvansa.

Rossin ratsastusta

Tuntuu kyllä tosi oudolta, että nykyään tuolla meidän laumamme "vauvalla" voi ratsastaa. Ajattelen aina hänen olevan niin pieni, mutta sitten hätkähdän katsomaan Rossia ja huomaankin. että hän onkin jo muutamia aikuisia hevosia korkeampi. Äkkiä se aika rientää, ja nuo lapset kasvavat kyllä hurjaa vauhtia!

Trana edellä ja Rossi perässä!

Tässä tuli tämä toivekuvapostauksen toinen osa. Toteutamme näitä postauksia aina välillä, sillä lähettämiänne toiveita on onneksi vielä kuvaamatta. :)

♥: Veera

Rossi: Ammattilaiset asialla!

Terveppä terve rakkaat lukijamme!

Ette voi ikinä edes kuvitella, kuinka järjettömän onnellinen olenkaan! Olen aina ollut se yksi ja ainoa lapsi tallilla, mutta nyt asia on muuttunut. Ainakin muutamaksi päiväksi. Minulla on nyt nimittäin täällä tallillani kuusi lasta kaverina. Ehei, ei tänne ole tullut kuutta varsaa, vaan talli kuhisee ihmislapsista. Tänne tuli siis lauantaina leiriläisiä pitämään minulle seuraa. Jäisivätpä he tänne ikuisesti viihdyttämään minua hauskoilla leikeillään. :)

Kuten kuvasta voi huomatakin, on tänne satanut lunta!

On niin huvittavaa katsella, kuinka he leikkivät minua juosten kentällä "pukkeja" heitellen. Mukana heidän leikissään ovat myös kouluttajat, jotka koettavat epätoivoisesti saada kuritonta varsaa tottelemaan. Aivan kuten minä. Paitsi, että minä en tietenkään ole kuriton, vaan mitä ihanin koulutettava. No, mennään asiaan!

Sunnuntaina järjestettiin tallilla perinteiset kauneuskilpailut, joissa leiriläiset laittoivat valitsemansa hevoset mahdollisimman upeiksi. Kuten arvata saattaa, olin näiden lapsukaisten makuun jo valmiiksi liian kaunis, joten he eivät valinneet kisaan minua. ;) 

Hrimnir -pojun upea kampaus!

Miksen minä saanut tuollaista rusettia häntääni??

Irpaa kaunistetaan!

Voin sanoa, että lähtökohdat olivat aivan hirveät. Ainakin Hrimnirin osalta. Tuo sotkuinen kakara oli niin likainen, että hävetti. Ottaisi mallia minusta. ;) Tässä kuvat ennen näiden taitavien leiriläisten käsittelyä.

Gola

Hrimnir

Olisin halunnut samanlaisen kampauksen otsaharjaani kuin Irmelillä oli. Toisaalta, kuten kuvan taustalta näkee, jos tarkasti katsoo, olen juuri parhaillani aitauksessa rapsuteltavana. En olisi kyllä halunnut vaihtaa sitäkään hetkeä, joten ehkä oli ihan hyvä tyytyä pelkkiin rapsutuksiin. Sitä paitsi tuo hienoksi laittautuminen on isompien tammojen ja ruunien hommaa. Ei minun. Minun tarkoitukseni on vain olla söpö, ja sehän onnistuu!

Irmeli! Minä olen tuolla aitauksessa, Irmelin oikealla puolella.

Irmeli

Ida ei osallistunut kauneuskilpailuun, sillä hän toimi tällöin ratsuna. Minä en saanut tehdä kumpaakaan! Epäreilua!

Kaunotar

Toinen kaunotar eli minä

Jöran mummostyleäkin oltiin muokattu vähän tyttömäisemmäksi.

Lettipää Jöra

Jöra

Kuten tiedättekin, Gola ei ole mikään maailman tyttömäisin tamma, niinkuin minäkään en ole. Golan perusilme on aina tämä:

Gola

Silti tytöt saivat Golan näyttämään näinkin paljon tyttöhevoselta.

Golan ihana häntä!

No, nyt on Golallakin hieman erilainen ilme!

Myönnän kyllä olevani vähän (ja vähän enemmänkin) kateellinen persoona. Minua alkoi niin ärsyttää, kun katselin noita lettipäitä aidan takaa. Oli ärsyttävää huomata, millaisia kaunokaisia heistä tulikaan. Niinpä koitin turvallani hieman sotkea heidän harjojaan aidan toiselta puolelta. Harmi vain, että pieni pääni jäi kiinni aitojen väliin.

Näin upeita yksitiskohtia lapset loihtivat! Hrimnirin otsaharjaan sopii niin hyvin tuo sininen rusetti.

Ja Hriflalle tämä liila!

Nyt tahtoisin, että kertoisitte tuonne alas kommenttiboxiin, kuka hevonen teidän mielestänne oli laitettu kauneimmaksi. :)

Hrimnir

Irpa

Hrifla

Irmeli

Jöra

Gola

Tässä vielä loppuun muutama kuva kampauksista! Hyvää loppuviikkoa kaikille! Minä ainakin aion nauttia loppuleiristä täysin siemauksin syömällä lasten kenkiä. ;)

Golan häntä 

Hriflan häntä 

Hrimnirin häntä

Hrimnir

♥: Rossi