Stjarni: Hevoset bloggaamassa!

Heippa!

Tänään onkin historiallinen päivä. Meidän blogimme on nimittäin ollut pystyssä nyt tasan vuoden. Tasan 365 päivää sitten juuri näihin aikoihin Fjödur kirjoitti blogiimme ensimmäisen postauksen. Hän aloitti blogimme näillä sanoilla ja kuvilla:

Heipä hei kaikille ja hyvää torstai-iltaa!♥
Minä, Fjödur sain kunnian tehdä blogiimme ensimmäisen postauksen! Ajattelin kertoa teille tänään pienestä lenkistä, jonka tein tässä muutama tunti sitten.

Siitä se kaikki sitten lähti! Olemme olleet hyvin tyytyväisiä siihen, miten kivoja kommentteja saammekaan. Kiitos myös kaikille lukijoille! Lukijoiksi muuten kannattaa liittyä, jos haluatte seurata kuulumisiamme kätevästi. ;) Harkitsemme laumassamme aina pitkään, kuka postauksen tulee kirjoittamaan. Suurin ongelmamme tässä kirjoittelemisessa on se, että kaikki meistä hevosista haluaisivat päästä esille blogiin. Esimerkiksi kuvia ottaessa tulee usein riitaa siitä, kenen kaunis turpa saa näkyä kuvissa eniten. Meistä osa kun on sellaisia linssiludeja. :)

Minä ja Lotta

Esimerkiksi Rossi on sellainen tapaus, että hänen kanssaan täytyy oikeasti olla tiukka tämän blogiin kirjoittelun kanssa. Hän uskoo olevansa niin upea ilmestys ja mahtava kirjoittaja, että kaikki haluaisivat blogin täyttyvän hänen kirjoittamasta tekstistään ja hänen kuvistaan. Siinä on vain sellainen ongelma, että koska Rossin aivot eivät ole vielä kehittyneet tarpeeksi, hän ei oikein osaa kontrolloida sitä, mitä hän saa tänne kertoa ja mitä hän ei ikimaailmassa saisi paljastaa. Tarkoitan sitä, että Rossi on jo monta kertaa möläyttänyt tänne noloja asioita meistä, vaikka olisimme kieltäneet niiden kertomisen. 

Allu ja Rossi

On myös Rossin ansiota, että heti, kun blogimme avataan, on bannerissa Irmelin ja Hrimnirin lisäksi hänen naamansa. Rossi sanoi, että ihmiset alkavat heti lukea blogiamme, kun huomaavat bannerin oikessa reunassa söpöilevän suloisen kaunottaren eli hänet. Rossi oli sitä mieltä, että blogiamme ei voi vastustaa, jos hän tulee heti bannerissa näkyviin.

Bannerista puheenollen, oletteko huomanneet, kuka on väkisin ängennyt tähän bannerikuvaan? No, Ida tietysti. Hän se vasta linssilude onkin. Heti, jos joku ihminen kävelee puhelin tai kamera kädessä hänen ohitseen, tulee Ida poseeraamaan, jotta hänestä vain otettaisiin kuvia. Tässä banneritapauksessakin olimme sopineet, että Irmeli saisi olla tässä kuvassa siitä syystä, että hän on johtaja. Hrimnir taas siitä syystä, että hän on ollut mm. musiikkivideolla. Ja Rossi taas pääsi banneriin siitä syystä, että...hmm... hän jankutti sitä niin kovasti. Idaa harmitti, kun häntä ei valittu, joten hän sitten sattui muka sattumoisin ottamaan päiväunet juuri kameran edessä, huoh!

Hrimnir, Irmeli ja Rossi. Ida on sattumoisin juuri kuvaushetkellä kameran lähettyvillä.

Mistä tämä idea sitten lähti, että me hevoset uskaltautuisimme kirjoittamaan blogia? Se lähti siitä, että halusimme kertoa itse omasta elämästämme, Ajattelimme, että voisimme itse kertoa täällä, mitä milloinkin teemme. Ihmiset saisivat katsella kuviamme ja kuolata söpöyttämme. He saisivat lukea tekstistä, miten kiltteinä olemmekaan olleet. He pääsisivät lähemmäksi meitä.

Irpa

Hetta

Nyt on sitten teidän aikanne kertoa, mitä postaustoiveita teillä on. Minkälaisia postauksia haluaisitte lukea? Mistä aiheesta? Olisimme hyvin kiitollisia, jos kertoisitte toiveenne kommentteihin. Olisi niin kiva tietää, mikä teitä oikeasti kiinnostaa. Lupaamme toteuttaa tämän tulevan vuoden aikana ne kaikki postaukset, joita toivotte, jos se vain on meiltä mahdollista. ;)

Lisäksi olisi kiva, jos kertoisitte meille, ovatko teidän hevosenne käyneet joskus vierailemassa tietokoneen ääressä. Olisi kivaa lukea muiden hevosten ajatuksista!

Minä

Kiitos vielä kerran kaikille lukijoille, kommentoijille, sekä niille, jotka ovat jaksaneet lukea postauksiamme. ♥

Millaisia postausehdotuksia sinulla on?
Ovatko sinun hevosystäväsi joskus vierailleet tietokoneen ääressä?
Mistä lähtien te olette lukeneet blogiamme, ja kuinka sen löysitte?

♥: Stjarni

Hrifla: Toiveita tulemaan!

Moi! Tänään meillä oli suunnitelmissa mennä tuonne metsään ottamaan kauniin lumisia kuvia. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, sillä aamulla herätessämme oli ihana lumikerros muuttunut loskaksi ja näkymät eivät olleet mitenkään kovin talviset.

Minä ja Ida

Meidän oli myös tarkoitus vaihtaa banneri talviseksi, sillä ei täällä ainakaan eilen enää kovin syksyiseltä näyttänyt. Tämäkin ajatus piti haudata yön aikana ilmestyneen loskan takia. No, otetaan tällainen kuvauspäivä sitten joskus toiste. Tänään pääsinkin Idan kanssa kentälle vapaaksi purkamaan energioita, joita varsinkin minulla todellakin oli.

Jiihaa! 

Tunsin oloni niin kunnioitetuksi, kun kentällä ollessamme Ida otti minusta jokaisessa tekemisessäni mallia. Kun nostin laukan, Idakin nosti laukan. Kun vaihdoin raville, Idakin vaihtoi raville, Kun suuntasin esteelle, Idakin suuntasi esteelle, Hän myös pukitti, kun minä pukitin. Ida siis toisti kaiken tekemiseni kulkien perässäni kuin varjo.

Ida ja minä

Videota meistä saatiin otettua vasta loppupuolella, ja videolla näkyvä Ida onkin jo hieman väsynyt perässäni viilättämiseen, joten hän ei aivan yhtä lujaa pääse kuin minä. Minulla tuota energiaa kyllä löytyi vielä lopussakin johtuen varmaan parista vapaapäivästäni, joita minä en kyllä kaipaisi. Vink, vink ihmiset ;)!

Minä

Mitä minä ensin, sitä Ida perässä!

Minulla on teille myös asiaa blogiin liittyen. Olemme päättäneet hevoslaumassa, että toteutamme taas pitkästä aikaa postauksen, jossa te lukijat olette suuressa roolissa. Teemme siis toivekuvapostauksen, jos vain saamme teiltä tarpeeksi kuvatoiveita. Teidän tehtävänänne olisi siis kertoa tuonne tämän postauksen kommentteihin, mistä haluaisitte, että laitamme kuvia toivekuvapostaukseen. Esimerkiksi ilo, hassuin kuva, pukittaminen, meidän hevosten lempireittimme tmv. voivat olla ehdotuksianne. Mitä aiheita nyt vain ikinä keksittekään, jotka liittyvät meihin hevosiin ja elämäämme, saa laittaa. Toivekuvapostauksessa tulemme varmaan myös kertomaan vähän kuvista. Ehdottamistanne aiheista otamme kuvat, tai joissan tapauksissa laitamme jo ennestään otetun kuvan. Ei muuta kuin ehdottelemaan toiveita kommentteihin! Saa laittaa niin paljon aiheita, kun vain ikinä keksii. Olisi kiva, että niitä tulisi, jotta saisimme toteutettua tämän postauksen. :)

Minä

Ida

♥: Hrifla

Gjaffar: Millainen oli syyskuu?

Heips!

Mitäs teille kuuluu? Minulla menee mitä parhaiten. Huomenna alkaa nimittäin se kauan odotettu syysleiri! Siitä tulee niin kivaa. :) Näin vielä alkuun täytynee minun sanoa, että meidät löytää nyt myös Instagramista. Ihmiset laittavat sinne meistä mitä suloisempia kuvia. Käykäähän katsomassa, jos kiinnostaa! Sinne pääset tästä.

Tänään aihe, josta ajattelin teille kirjoittaa, on syyskuu. Tuntuu oudolta, että syyskuukin on nyt jo ohi ja ollaan jo lokakuussa ja pimenevissä illoissa.

Kun ajattelen syyskuuta, tulee minulle ensimmäisenä mieleen ruska. Syyskuussa ruska on kauneimmillaan. Tai oikeastaan koko kylä tuntureineen on kauneimmillaan, kiitos värikkään ruskan. Toisaalta talvella on kyllä myös niin kaunista, että huhhuh! Toivottavasti pian sataa pysyvä lumi maahan.

Minä

Ruskavaelluksella...

Syyskuussa myös tuo kaksijalkaisten pukuhuone valmistui, ja näin talli laajeni. Vaikka se ei tavallaan mitenkään minun elämääni vaikuta, olen siitä tavattoman iloinen. On ihanaa, kun koti näyttää laajemmalta. Tällä voi myös kehuskella muille hevosille. Voin kertoa, kuinka hurjan laaja kotimme nykyään on. ;)

Gjaffar, eli minä

Minä

Viime kuussa myös joka vuosi yhtä tärkeä ensilumi sateli maahan. Olimme ystävieni kanssa niin iloisia ja mietimme, että jes, tästä se talvi nyt alkaa. Valitettavasti lumi ei tullut jäädäkseen. Tällä hetkellä täällä ei ole yhtään lunta. Jos nyt sataisi, tulisi varmaan lunta. Aamulla oli nimittäin kymmenen astetta pakkasta. Muistakaa minun, Gjaffar Fra Sokkaporan sanoneeni, että syysleirin aikana sataa lumi maahan. Näin minä uskon ja toivon tapahtuvan. :)

Minä viime talvena!

Voi, kuinka kaipaankaan näitä lumisia talvimaisemia!

Kohtasin viime kuussa tuon mustan möykyn (jota myös Alluksi puhutellaan) takia kamalasti asioita, joista egoni ja itsevarmuuteni kärsi. Tuo musta, kirahvin kokoinen, joten kuten hevoselta näyttävä otus nimeltä Allu saapui Alahärmästä tänne. Olisittepa nähneet, kuinka kaikki tammat olivat hänen kimpussaan vannoen rakkauttaan häntä kohtaan. Entäs minä sitten? Minut tietysti unohdettiin heti Allun tultua. Voi, kuinka nämä tammat romuttivatkaan itsetuntoani.

"Moi tammat! Oliko teillä jo minua ikävä?"

Musta möykky matkustamassa Leviä kohti!

Allu

Varsinkin kesäihottumahevoset ovat onnellisia siitä, että nyt syyskuussa viimeisetkin ötökät katosivat. Minun ystäviänihän ei saa kiusata. Sen tajusivat lopulta polttiaisetkin, ja näin he jättivät minut ja kamuni rauhaan. Kaikki on siis minun ansiotani. ;)

Trana

Hrifla

No, mitäs blogille on tapahtunut syyskuussa?

Banneri vaihtui syksyisemmäksi, saimme pari uutta lukijaa blogiimme, blogin katselumäärät lisääntyivät, ja monet ihanat ihmiset kommentoivat postauksiimme. Kiitos kaikille!

Nykyinen bannerimme!

Luetuin postaus viime kuussa oli Tranan kirjoittama postaus "Tällainen on pussaileva talliporukka!". Se on minunkin suosikkipostaukseni blogistamme. Tässä linkki postaukseen
Suosikkikuvani tältä kuulta ovat alhaalla. Niissä esiintyy - kuka muukaan kuin minä, Gjaffar. Minullahan on tunnetusti laumastamme eniten lahjoja kameran edessä poseeraamiseen. ;)

Minä

Minä

Minä

Mitäs tykkäsitte tällaisesta postauksesta, jossa pohdin viime kuukautta?
Haluatteko lukea tällaisia lisää?
Mistä postauksestamme sinä olet tykännyt eniten viime kuussa?

♥: Gjaffar