sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Irmeli: Salainen tutkimusmatka pukuhuoneeseen!

Moikka!

Eilen illan alkaessa hämärtää ja ihmisten alkaessa sammutella valoja taloistaan toteutin minä yhden tuhansista haaveistani. Päätin lähteä öiselle tutkimusmatkalle. Olin suunnitellut koko pitkän päivän, kuinka auringon laskettua hiippailisin tallin ulkopuolelle. Ei, en totisesti tehnyt sitä ilkeyttäni. Tein sen vain ja ainoastaan sen takia, että olen niin kiltti. Niin kiltti, että rikoin omistajieni laatimia sääntöjä vain saadakseni kuvata teille materiaalia blogiin.


Emme ole tainneetkaan kertoa teille, että tallia on laajennettu kesän aikana. On tullut uusi tila tallirakennuksen jatkoksi. Tässä tilassa on pukeutumistila asiakkaille. Siellä ihmiset saavat rauhassa vaihtaa vaatteensa ja juoda pillimehunsa. Itse asiassa minä en vielä ennen tätä yötä saanut tietää, mitä ihmiset täällä rakennuksessa puuhailevat. No, yöllä kävinkin ottamassa asiasta selvää. Pahoittelen kuvien laatua, sillä toteutin tutkimusretkeni tosiaan hämärällä, jotteivat ihmiset huomaisi touhujani.


Kun kerroin ystävilleni, mitä tulisin tekemään, he kauhistelivat, kuinka uskaltaisin. He olivat sen verran jänishousuja, että antoivat minun johtajana hoitaa homman. Itse he jäivät vain kurkkimaan ovelta.

"Reitti selvä, joko mennään?"

"Eihän ketään näy?"

Rossi, Veera, Gjaffar ja muut hepsut ihmettelivät, kuinka uskalsin tehdä sen.

Nyt se on menoa. Ei muuta kuin ulos tallista!
Säikähdin hieman huomatessani pukuhuoneeseen johtavan oven olevan lukossa. Onneksi oveen oli jäänyt avain. Olin tietysti jo etukäteen suunnitellut, kuinka tartun avaimeen hampaillani ja väännän oven auki.


"Se on auki!"
Mietin aika pitään ovella, uskaltaisinko astua portaille. Painan kuitenkin aika paljon, niin olisihan se noloa, jos ihmiset aamulla huomaisivat portaiden olevan räsähtäneet. He varmaan luulisivat jonkun elefantin tulleen Afrikasta rikkomaan heidän uudet portaansa. 

"Edessäni on portaat, uskallanko minä, USKALLANKO?




Ja sitten se upea näkymä avautui edessäni. Sisällä oli monia erimakuisia pillimehuja. Oli omenaa, vadelmaa, appelsiinia yms. Olisin niin halunnut ahmia mehut sisääni, mutta en voinut, jotteivat ihmiset ajattelisi jonkun janoisen elefantin tulleen Afrikasta imemään mehut kärsällään pillistä.

"Jaahas, jaahas, vai tuolta tuolla näyttää..."


Tällöin minulle selvisi myös, että huone oli pukeutumistila, sillä se oli täynnä kypäriä, hanskoja, takkeja ym. turhia vermeitä, mitä ihmiset laittavat päälleen lähdessään ratsastamaan meillä. 


Olin toteuttanut yhden unelmistani. Onnellisena lähdin köpöttelemään takaisin aitaukseen. Vastassa ovella olikin Ida, joka katseli minua uteliaan kysyvästi. Raukka oli pelännyt, että jäisin matkastani kiinni. Pah, en minä nyt niin huono hiippailija ole!

"Onhan kaikki kunnossa?"


Pukeutumistilasta napsaisin äkkiä kuvan, jotta näkisitte hieman, miltä se näyttää. Valitettavasti kavioni tärisivät jännityksestä niin paljon, että kuva näyttää tältä:


No, tällaista minulla tällä kertaa! ;)

Tekevätkö teidän hevosenne koskaan tällaisia tempauksia, kuten me teemme? ;)

♥: Irmeli

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Hrifla: Ihana lumisade!

Moro!

Voi, kuinka minä rakastankaan asua täällä Lapissa ja Suomessa ylipäätänsä. On selkeät vuodenajat. Talvella on ihana lumikerros ympärillä, ja kasvatamme talviturkit kylmän talven varalle. Keväällä aurinko alkaa paistaa ,ja lumi vähitellen sulaa. Kesällä ruoho vihertää, ja aurinko paistaa lämpimästi. Syksyllä taas upeat ruskavärit värjäävät maisemaa, ja kelit ovat parhaimmillaan. Pian alkaa syksy pikku hiljaa vaihtua talveksi. Ei siihenkään ole enää pitkä aika. Sen osoittivat tämän päivän maisemat.

Näkymä aitauksestamme.
Tänne satoi ensilumi sunnuntaina. Ei se jäänyt maahan, mutta taivaalta tosiaan leijui lumihiutaleita meidänkin turpiemme päälle. Tänään sitten on sadellut koko päivän tiheästi lunta ja räntäsadetta.


Minusta oli aivan ihanaa herätä tänään lumisateeseen! Olin nukkumassa pihatossa. Olen siellä melkeinpä joka yö, sillä pihatossa on pehmeää ja kuivaa nukkua. Sieltä kömmittyäni ulos tulin kyllä hyvin iloiseksi lumisateesta. Yleensä sateella suurin osa meistä issikoista on pihatossa, sillä eihän se nyt kovin kiva ole kastua. Nyt kuitenkin kaikki tulivat ulos nauttimaan lumisateesta. Siitä on jo pitkä aika, kun lunta satoi viimeksi.

Minä viime talvelta!



Tosin räntäsade ei niin kiva ollut. Siitä kun ei jäänyt maahan edes mitään jälkeä. Minä rakastan talvea ja olen onnellinen, että se tulee. Tai ainakin olin onnellinen talven tulosta, kunnes tänään aamulla hoksasin katsoa aitauksen ulkopuolelle. Siellä oleva nurmikko näytti tältä:


Maailmanloppuhan siinä meinasi tulla. Enhän minä nyt tuollaista ruohoa voi suuhuni pistellä. Kurkkukivun siitä vain saisi. Yhdyimme Golan kanssa onnettomaan itkuun. Onneksi se lohdutti meitä, kun illasta tajusimme, ettei ruoho ollutkaan enää tuon näköistä, vaan aivan syötävää. Ehkä vielä kerran tänä syksynä pääsisimme herkuttelemaan.


Gola lumisateessa!
Enempää kuvia tältä päivältä minulla ei ole. Emme nimittäin olleet kovin kuvauskelpoisia, sillä räntää oli satanut, ja täten näytimme hirveiltä. Eihän sellaisia kuvia voi jakaa netissä, joissa "hiukset" ovat märät ja rumannäköiset. Sehän pilaisi "lookimme" kokonaan.

Minä
Olemme me jo vähitellen alkaneet talviturkkia vaihtaa. Pakko se on vähän lämmikettä lisätä, kun yöllä voi olla seitsemänkin astetta pakkasta. 

Ida-kaunotar
Olen myös innoissani siitä, että syysleiri lähestyy. Joka päivä se on aina askeleen lähempänä. Lapsia, huomiota, lapsia ja rapsutuksia! :) Olettekos te tulossa tälle leirille?

Kuva viime kesäleiriltä!
Ei se auta muu, kun jäädä odottelemaan, mitä tallin mittarin lukemat huomenna näyttävät, ja milloin se pysyvä lumi tulee. Olisi ihanaa, jos lumi sataisi maahan jäädäkseen, niin pääsisin umpilaukkailemaan kinoksiin. 



Onko siellä satanut jo lunta tai räntää?
Entä näyttävätkö mittarit miinuslukemia?

Täällä niin ainakin on. ;)

♥: Hrifla

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Ida: Rakkauden huumaa!

Terve!

Minä, Ida, olen kulkenut nyt pari viikkoa pää pilvissä. Heppakamuni ovat ihmetelleet, mistä minä oikein haaveilen. No, sen jälkeen, kun viereiseen aitaukseen asteli isot upeat lihakset ja lempeän kultaisen luonteen omistava prinssi, en minä ole voinut muusta ajatellakaan. Olen rakastunut Alluun!

Allu ♥
Hän on niin ihana ystävä. Hän jakaa vähäiset heinänsäkin minun kanssaan. Tai oikeastaan minä menen aina hänen aitauksensa luokse ja kurotan päätäni, jotta saisin hänen heiniään itselleni. Joka tapauksessa vietän ruokahetkeni Allun seurassa mielummin kuin issikkalauman kanssa. Hän kun on myös mahtavan ruokaseuran lisäksi kunnon silmänruokaa!

Minä

Täällä minä syön.

Täällä muut issikat syövät.
Allu on myös siksi niin ihana, kun hänestä oikeasti huomaa, kuinka hän välittää minusta. Allu haluaa saada minun linjani upeiksi. Onhan hän sentään personal trainerini. Niinpä hän antaa minulle aina tietyn määrän heinää omasta aitauksestaan, jotta en söisi liikaa. ;)

Minä, Ida


Allu
Allu on musta, ja minä olen valkoinen. Ne värithän sopivat yhteen kuin nenä päähän. 




Kun Allu on noin lähellä minua, voin joka ilta päivän päätteeksi mennä hänen aitauksensa luokse. Siinä minä sitten katson häntä sinisillä silmilläni ja unelmoin yhteisestä tulevaisuudestamme. Siitä, kuinka laukkaamme yhdessä auringonlaskuun. ♥


Kun minut haetaan ratsastettavaksi, jää minulla kova ikävä tuota komistusta. Joudunhan olemaan hänestä ehkä jopa kaksi tuntia erossa. Heti aitaukseen päästyäni riennänkin heti Allun luokse, jottei hän luulisi minun lopettaneen hänen ihailuaan. Muut hevoset taas tekevät reissun jälkeen näin:

Hrifla

Piehtarointia...
Pidän kyllä huolen siitä, ettei kukaan muu tamma pyri Allun suosioon. Tulen mustasukkaiseksi siitäkin, jos joku muu tamma kuin minä kävelee Allun aitauksen ohi.

Rossi, nyt pois rakkaani luota!
Mielestäni on itsestäänselvää, että minut ja Allu on luotu yhteen. Miettikää nyt esimerkiksi Irpaa. Hän ei todellakaan sopisi Allulle. Heillä on aivan erilaiset ajatusmaailmat. Irpa on Allulle liian vanha, ja sitä paitsi Allu tykkää enemmän blondeista.


Rossi taas on aivan liian nuori ja lapsellinen Allulle, ja lisäksi kaksi mustaa hevosta eivät näytä hyvältä yhdessä. He olisivat liian tumma ja synkkä pari.

Trana on jo valmiiksi mallin mitoissa, joten Allu ei saisi käyttää valmennuskykyjään häneen. He eivät siis myöskään olisi sopiva pari.


Mutta minä ja Allu, me olisimme niin täydellisiä yhdessä. Ajattelemme asioista samalla tavalla. Olemme juuri sopivan ikäisiä toisillemme.  Minä olen valkoinen, ja Allu pitää valkosista hevosista. Hän saa nauttia personal trainer -työstään kanssani, ja musta ja valkoinen tosiaan näyttävät hyvältä yhdessä.

Minä ja Allu!
Eikö olekin Allu superhyperextrasuloinen komistus?

Ida, eli minä
♥: Ida

tiistai 16. syyskuuta 2014

Irpa: Päiväni videokameran edessä!

Hei!

On se kyllä hauska nähdä, mihin minä, Irpakin, näinä vanhoina päivinäni lähden mukaan. Sain viikonloppuna sellaisen idean, että voisin tehdä teille videopostauksen päivästäni. Muut hevoset nauroivat, kun kerroin heille tästä ajatuksestani. Minäkö nyt muka jaksaisin koko päivän kuvattavana olla ja entäs sitten videonmuokkaus. Kuinka minä siitä selviäisin? Halusin näyttää noille muille kauraturville, että minusta on tähän, ja täällä se video nyt on. ;)

Video kertoo siis sunnuntaistani. Viikonpäivästä, jona pitäisi nukkua pitkään, mutta minut haettiin jo kymmeneksi töihin vaellukselle. No, aikaisesta herätyksestä huolimatta oli hauskaa. Ilma oli mitä parhain, asiakkaat olivat tuttuja ja mukavia, ja minä olin oma reipas itseni.


Reissun jälkeen vähän illemmalla päästettiin minut vapaaksi pihalle syömään vihreää. Muut hevoset katselivat minua niin kateellisina, että päätin sitten tuoda heillekin jotain herkkuja. Kävin keräämässä pari mustikkaa astiaan, jonka löysin pihasta. Sitten herkutteluaikani loputtua kaadoin astiassa olevat mustikat syöttökaukaloon. Kaikki muut hevoset kiirehtivätkin maistelemaan tätä herkkua. Nyt minun mustikoideni ansiosta on syöttökaukalo muuttanut hieman väriään. ;)

Illalla nuo nuoret hevoset alkoivat kummasti haukotella ja valittaa väsymystään. No, menin sitten heidän seurakseen nukkumaan, etteivät he näkisi painajaisia yksin nukkuessaan. Tällainen oli minun päiväni. Tarkemmin näette sen tästä videosta.

                                                                         linkki videoon

Mitä piditte?
Teemmekö lisää videoita blogiin?


♥: Irpa

lauantai 13. syyskuuta 2014

Jöra: Launtaikuulumisia käytöstapojen merkeissä!


Moi!

Ah, kuinka kaunis päivä tänään onkaan ollut. Aurinko on porottanut lämpimästi turkkejamme vasten, ja tuuli on puhaltanut ahkerasti pitäen ötökät poissa. Ihanaa!

Ida on ollut tänään hyvin innokkaalla päällä reissuun lähtemisen suhteen. Hän on päivystänyt ovea koko päivän odottaen, että ovesta astuisi ulos ihminen pinkki riimu kädessään. No, illasta hän sitten pääsikin kentälle köpöttelemään.

Jotta jaksoi koko pitkän päivän päivystää ovella, piti tietysti välissä ottaa päiv'äunet.
Toukka-hevonenhan on nyt Alahärmässä. Monilla ihmisillä on häntä ikävä, ja he kyselevätkin, milloin Toukka tulee. Pohdimme yhdessä hevoslauman kanssa, miten saisimme piristettyä näitä Toukkaa ikävöiviä ihmisiä. Me issikat katsokaas kun olemme sellaisia, että teemme kaikkemme miellyttääksemme ihmisiä. Hrimnir ja Gjaffar sitten saivat mahtavan idean! He menivät mutaan pyörimään tavoitteinaan saada harmahtava väri turkkiin, kuten Toukalla on.

Näyttääkös Hrimnir nyt yhtään Toukalta? ;)

Entä mitäs sanotte Gjaffarista?
Arvatkaas mitä... Meillä hevosilla on paljon kaikkia unelmia ja haaveita. Yleensä kerromme näistä muille heppakamuillemme. Sama ei ole kuitenkaan pätenyt tällä kertaa Idaan. Hän nimittäin kertoi meille, että hänellä olisi eräs haave. Ida ei ole kuitenkaan pyynnöistämme huolimatta suostunut kertomaan unelmastaan. Hän vain kulkee pää pilvissä ja huokailee haaveilevasti. Osaisitteko te aavistaa, mistä Ida unelmoi?

Katsokaa nyt vaikka Idaa!
Hrimnir on saanut ilmeisesti joltain ihmiseltä vaikutteita. Hän on nähnyt, kuinka jonkun ihmisen kulmakarvat ovat olleet värjätyt. Hrimnir alkoi tänään päivällisellä puhua, kuinka hänen valkoisten karvojensa päälle sopisi hyvin tummat kulmakarvat. Me luulimme tätä joksikin vitsiksi ja aloimmekin nauraa. Ei tämä näköjään pelkäksi vitsiksi jäänyt...

Erotatteko tekin Hrimnirin "kulmakarvat"?
Siirrytäänpäs näistä valkoisista hevosista vähän tummempiin, nimittäin Rossiin. Tämä "vauva" väittää, että hän olisi kasvanut monta senttiä. Hahhah, se ei pidä paikkaansa. Edelleeen Rossia katsoessa täytyy kääntää turpa alas. Saamme katsella häntä kaukaa yläilmoista. Niin pieni hän on. ;)

"Rossiiiii, siellä alhaallako sinä olet!"
Kuten 3-vuotiaiden kuulukin tehdä, leikkii Rossi päivät pitkät hiekkalaatikolla. Hänellä on oma sellainen aitauksen reunassa. 

Rossi
Minä, Jörakin, haluaisin sellaiset ripset, kuin Idalla on. Ajatelkaa, miten kauniilta ja persoonalliselta näyttäisin, jos mustia silmiäni reunustaisivat tällaiset ripset kuin Idalla.

Siniset silmätkin saattaisivat sopia minulle hyvin. Täytyy varastaa ne Idalta!
Meillä oli tänään hauskaa lauman ruunien kanssa, kun keksimme erilaisia vitsejä talliväestä. Saimme poikien kanssa kunnon naurut "ruokapöydässä". Heidän kanssaan on aina niin hauskaa!

Minä Hrimnirin ja Gjaffarin välissä!
Ida ja Irmeli katselivat meitä ihmetellen. Lopulta Irmeli tulikin sanomaan meille, että "ruokapöydässä" tulee käyttäytyä. Hän kun ei hyväksy huonoja käytöstapoja laumaltaan.

Ida ja Irmeli
Trana sai käydä tänään neljän tunnin reissun noiden "veljesten", eli Hrimnirin ja Gjaffarin kanssa.
 
Silti hän jaksaa aina nostaa jalkaa toisen eteen aitauksessakin. Varsinkin, kun suuntana on heinäpaali.

Hrifla muotihepeneissään.

Trana on niin kamalan puhelias yksilö. Jopa ruokaillessakin käy hänellä koko ajan suu auki puhumisesta. No, onneksi Irmeli puuttuu tähänkin asiaan, sillä eihän ruoka suussa saa puhua!


"Päläpäläpäläpälä..."
Irmeli varmaan myös sen takia koittaa pitää meidän käytöstapamme kurissa, jottemme olisi huonoja esimerkkejä Rossille. 

Rossi

Hrimnirillä, tuolla kiltillä ruunalla, on myös yksi hieman huonompi tapa. Nimittäin se, että aina hänen lähtiessään juomasta hän jättää suunsa täyteen vettä. Sitten hän etsii jonkun meistä hevosista tai ihmisistä ja päästä vedet hevosen tai ihmisen päälle. Siinä menee puhdas turkki tai puhdas paita likaiseksi Hrimnirin kuolasta.


Gjaffar: "Kääk, toivottavasti Hrimnir ei suuntaa minun luokseni juoma-astialta!"

Hrimnir: "Lällällää, sinullapa on nyt naama täynnä kuolaa ja vettä!"

"Muhahaha, näytänpäs vielä lopuksi kieltä!"
Me pääsimme tänään Tranan kanssa pihalle syömään vihreitä. Oli kyllä maukas hetki kivassa seurassa.

Trana

Minä
Ainoa ongelma oli vain se, että syöttäjämme nukahti jossain vaiheessa nurmikon päälle. Ei se meitä muuten olisi haitannut, mutta harmitti vähän, kun ruoho meni pilalle hänen maatessaan sen päällä. Muutenkin piti varoa astumasta hänen päälleen. Se hieman vaikeutti syömäpuuhia.

Tuohon meidän ruoan päällemme se sitten päätti pistää nukkumaan, hohhoijaa!
Välillä ruokaa päätyi myös päähämme asusteeksi. Esimerkiksi nämä keltaiset kukat näyttivät hienoilta korvan takana.

Minä

Trana
 
Oli ihanaa ruokailla tuon kaunottaren kanssa :)

Tässä tämän hetken kuulumiset teille. Nyt minun täytyy alkaa iltatoimiin. Irmeli nimittäin komentaa, että puolen tunnin sisällä täytyy olla nukkumassa, jotta jaksaa herätä huomisille vaelluksille. Hän ei halua, että olemme valvomisen takia väsyneitä ja laiskoja asiakkaiden ratsastaessa meillä. Hyvää yötä!

Irmeli
♥: Jöra