Hei!
Aika on taas mennyt nopeasti, ja nyt onkin jo perjantai. Blogiimme on tullut paljon uusia katselukertoja. Nyt on nimittäin jo se 2000 rikki. :D Täällä olen tänään minä, Toukka. Olen jo pitkään halunnut kertoa tästä meidän kaksi tuntia kestävästä vaellusreitistämme, jota siis käymme nyt talvisin asiakkaiden kanssa. Jospa tämä postaus toisi teille hieman esimakua, millaista näillä Lapin Saagan issikkavaelluksilla on.
 |
| Minä Toukka |
Vaellus oli keskiviikkona. Asiakkaita oli aika paljon, mutta niin oli oppaitakin. Katsokaas, kun nyt täällä ovat nuo harkkaritkin. Meitä hevosia lähti siis aika paljon reissuun. Minä olin sisällä kiinni, enkä kerennyt nähdä, kun suurin osa asiakkaista autettiin hevosten selkään. Minulla ratsasti tänään yksi talliväestä tuttu henkilö. Sitten minutkin talutettiin sisältä ulos, ja siinä sitten katselin, kun viimeisetkin asiakkaat avustettiin ratsaille.
Opas kertoi, missä järjestyksessä tulisimme, ja minä pääsin sinne peremmälle. Sitten lähdettiin. Käännyimme metsäpolulle, josta reitti alkoi. Menimme siellä askelpolkua. Sain ehkäpä parhaimmat kuvat napsittua sieltä. Kuljimme kaikki aivan peräkanaa. Me hevoset tulemme kaikki niin hyvin toimeen keskenämme, ettei tarvitse pitää mitään suurempia hajurakoja. :)
Tämän metsäpätkän jälkeen siirryimme niin sanotulle siirtymävaiheelle. Eli menimme pienen tiepätkän, jossa oppaat sitten kyselivät eri kielillä, tahtoivatko asiakkaat mennä myöhemmin tölttiä. He vastasivat myönteisesti, ja näin asia oli jo etukäteen varmistettu
Ja siitä tieltä kaarsimme polulle, joka taas vie jäälle.Polun vierellä oli pieni maalaistalo ja koira, joka katseli meitä mustilla nappisilmillään suloisesti. Koirat ovat niin sööttejä. Sellaisia pikkuisia karvakasoja ;).
No niin, sitten saavuimme Levijärvelle. Emme toki uineet järveä ylitse, sillä nythän on talvi, ja järvi on paksun jääkerroksen alla.Elikkäs menimme jäätä pitkin Poikkijärvelle, joka on jään toisella puolella. Maisemat siellä ovat upeat. Levitunturi näkyy loistavasti! Taloista ja muutenkin Poikkijärven seudusta tulee mieleen entisaika. Se aika, kun minä olin vasta pieni varsa.
Jään toisessa päässä odotettiin, että kaikki parivaljakot pääsisivät jään ylitse. Sitten oltiinki yhtäkkiä Poikkijärven tiellä. Niin helppoa se on, kun on tuo jää vieressä. :)
Nyt päästäänkin suosikkikohtaani. Nimittäin tuo kesälaidun. Sinne reittimme seuraavaksi vie. Siellä voi laukkailla ja tölttäillä niin paljon kuin jaksaa tai mennä ihan vain käyntiä. Laidasta laitaan, riippuen siitä, miten asiakkaat haluavat. Ennen kuin päästään vauhtiin, täytyy tarkistaa satulavyöt, etteivät satulat keikahda, ja ihmiset tipu selästä.
 |
| Oppaamme kiristämässä Golan satulavyötä. |
Laitumelta en saanut kovin monia kuvia otettua, koska menimme niin paljon nopeampaa. Jos olisin alkanut kuvata samalla, kun laukkasimme, olisi kamera varmaankin tippunut. Sitten emme olisi voineet laittaa enää postauksiin kuvia. Onneksi näin ei käynyt! ;)
Sitten kuulin, kun oppaamme alkoivat puhua asiakkaille ennen tölttipätkää ja kuulin lauseessa sanan
töltti. Tiesin, että olisi tölttipätkän aika. Noh, tölttäilimme sitten seuraavaan risteykseen asti. Oli kivaa! Asiakkaat ilmeisesti tykkäsivät, sillä kuulin eri puolilta huokauksia eri kielillä, että kuinka tämä töltti oli ihanaa ja tasaista. :) Päätimme sitten ottaa toisenkin tölttipätkän. Sekin onnistui hyvin.
Ryhmässämme oli niin alottelijoita kuin kokeneita. Kaikki tahtoivat kokeilla laukkaa. Niinpä asiakkaat pääsivät kokemaan tämän laukan islanninhevosilla. Vedin pienen pukin ilosta ;)!
Sitten nopeampien askellajien jälkeen rauhoituimme metsäpätkällä. Otin kameran juuri esille ja ajattelin, että nappaanpas pari kuvaa tässä vaiheessa reissua. Keskityin kuvaamiseen ja sitten kuulin yhtäkkiä naurua edestä päin. Hetalla oli ollut niin paljon energiaa, ja hän oli sitten sählännyt vähän liikaa. Tuloksena Hetan kompastuminen ja oppaan kuperkeikalla satulasta lentäminen. Ei siinä mitään käynyt. Lunta oli iso ja pehmeä kasa maassa. Naurua kyllä riitti :D. Ja minä kun juuri satuin kuvaamaan sillä hetkellä. Ärsyttää vain, että puu oli juuri tämän kuperkeikkakaksikon edessä.
 |
| Jos oikein tarkasti katsoo, huomaa ettei ensimmäisellä hevosella, eli Hetalla ole ratsastajaa selässään. :D |
Taisi olla melkeinpä plussakeli keskiviikkona. Niin lauhaa täällä nyt on. Metsäpolun jälkeen kiertelimme lomalaisten mökkien ympärillä. Niistä mökeistä usein tullaan ihastelemaan hevosia pihalle. Minä tykkään olla paijattavana ja huomioitavana. Se on kivaa! ;)
Vähän ennen laidunta tölttäsimme pienen pätkän. Sitten jaoimme hieman porukkaa, sillä kaikki eivät tahtoneet laukata. Ne, jotka halusivat laukata, lähtivät jatkamaan laidunta kotiin päin. Ne, jotka halusivat töltätä ja kävellä, jäivät eri porukkaan taaksemme. Minä kuuluin laukkaryhmään. Sitten laukkailimme ja tölttäilimmekin laitumen kotiin päin. Oli ihanaa päästä purkamaan energiaa.
Kotiin päin tämä reitti onkin sama. Kesälaitumen päässä odotimme vähän aikaa toista ryhmää, mutta sitten päätimme, että menisimme jo kotiin. Toinen ryhmä tulisi sitten omia aikojaan. :) Ja niin me lähdimmekin jäätä pitkin takaisin omaan kotiimme kullan kalliiseen.
Vedimme vielä viimeiset lyhyet, mutta ytimekkäät laukkapätkät. Menimme pellolla sellaisessa ympyrässä laukkaa. Se oli mahtavaa! Yksi lempikohdistani ;). Loppu matka kuluikin sitten kahlaamalla lumessa, lumisen metsän keskellä.
Ja pianhan se koti alkoi sieltä häämöttää. Meidän hevosten aitaus on reittimme aivan viimeisellä pätkällä. Joskus muut heposet, jotka eivät ole reissussa, tulevat meitä vastaan aidan luokse.
Pihassa asiakkaat hyppäävät selästä, että huppista keikkaa vain!
Sain hetken olla ihmisten ympärillä rapsuteltavana. Minut yleensä huomataan helposti erikoisen värini ansiosta. Tällöinkin asiakkaat tulivat kyselemään ratsastajaltani tietoja minusta. Yritin käyttäytyä mahdollisimman kiltisti ja olla mahdollisimman söpönä, jotta asiakkaat haluaisivat minun seuraavalla kerrallaan ratsukoksi. Meillä hevosilla on nimittäin menossa kilpailu, kuka on tallin suosituin hevonen asiakkaiden keskuudessa. Tahdon tietystyi voittaa kaikki kilpakumppanini, ja siksi käyttäydyn erityisen hyvin. Vaikka ainahan minä kiltti olen . ;)
♥: Toukka
