Heipparallaa! Nyt saatte nähdä kuvia parin kuukauden sisältä. Näistä kuvista voi tuntea kirpeitä, mutta aurinkoisia pakkaspäiviä. Nyt tilanne ei kuitenkaan ole enää samaa. Aurinko se tuolla taivaalla edelleen möllöttää, mutta pakkanen on lauhtunut parillakymmenellä asteella.
Gola
Rossi oletko sinä tässä kuvassa oksentamassa, vaikka me hevoset emme edes oksentele? Oletko vain väsynyt? Meinaatko tukehtua? Mitäs luulette Rossin tekevän tässä kuvassa?
Irpa
Ida
Veera ja Ida
Trana, Toukka ja Rossi
Veera on näkevinään tiellä lentävän heinäpaalin...
...Rossin mielestä tämä niin sanottu lentävä heinäpaali on vain tallin opas Pia, joka lentää hevosen selästä...
...oikeastihan tieltä tulee vain joukko ihmisiä ja hevosia vaellukselta. Noilla kavereillani on vain niin vilkas mielikuvitus, Sitähän kuulee, mitä ajattelee. Veera ajattelee rakasta heinäpaaliaan ja Rossi rakasta Pia- opasta.
Tulihan sieltä tieltä opaskin! Näin täällä ratsastetaan, väärinpäin ja rennosti ottaen. Tärkeintä on, että näyttää coolilta, kuten Lotta! ;)
Hyvä Hrimnir! Reipas poika!
Idalla on hyvä tarkkailupaikka tuolta aidan takaa. Näkee, jos kavereille annetaan herkkuja ilman, että Idan suu laitetaan makeaksi. Sitten Ida taitaa kyllä suutahtaa.
Veera hieman pöllähtäneen näköisenä.
"Rapiseeko siellä taskussa jokin?"
"Voi saisinko minä sen herkun?"
Veera
Eräänä päivänä minä, Hrifla kävelin normaalisti Veeran ohi, kunnes katseeni kiinnittyi johonkin herkulliseen Veeran selän päällä. Voitteko käsittää, siellä oli porkkananpaloja!! Mitäh?!! Aloin pohtia päässäni erilaisia vaihtoehtoja, mitä oli voinut tapahtua. Oliko joku hevonen sylkäissyt porkkanaa Veeran selän päälle? Oliko joku ihminen vain ripotellut sitä sinne ajatellen, että se olisi terveellistä selälle? Vai onko tämä nyt jokin seisova (ja liikkuva) herkkupöytä? Noh, minä ainakin käytin tilaisuuden hyväksi ja riensin Veeran kimppuun muka rapsuttamaan häntä ja samalla popsin porkkanat suihini.
"Vähänkö minulla väsyttää!"
"Ajatelkaa, näin vapaapäivänäni jouduin pinnistelemään ja ponnistamaan itseni ylös heinäkasalta, jossa olin makoillut koko päivän."
"Okei, olihan se vähän mitätön urheilusuoritus, mutta kuitenkin, hehheh."
"Voi kuule Hrimnir, minäkin jouduin kokemaan tänään tuon saman jutun."
"Olen läkähtyä kuumuudesta, sillä maasta ponnistautuminen sai minut aivan hikiseksi. Mutta ihan ymmärrettäväähän se on..."
"Jep, tuo on myös minulle tuttu juttu tältä päivältä. Hohhoijjakkaa!"
Golallakin on pian suuri urakka edessä, nimittäin makuulta nouseminen. Voimia suoritukseen!
Keilakin näyttää samalta kuin me kaikki muutkin.
Hrimnir taas näyttää joltain sihisevältä käärmeeltä...
Nyt minulla olisi teille todella kivoja uutisia kerrottavana... Osaattekos arvata, mistä kirjoitan teille tänään? Mitä yleensä tapahtuu tähän aikaan vuodesta? Tuleeko joku hieman tavallista isompi auto kenties tallimme pihaan? Mitä tässä hieman isommassa autossa on? Onko se täynnä issikoita, jotka tulevat Lappiin PowerParkista. Kyllä, näin se on.
Toukka
Selja
Keila ja Stjarni
Tänään heräsin aamulla ehkäpä ihanimpaan yllätykseen, jota pystyin edes ikinä kuvittelemaan. Rakkaat ystäväni Keila, Hetta, Toukka, Stjarni, Baron ja Selja saapuivat aamukahdeksan jälkeen talvikotiinsa. :)
Toukka
Uskoisin, että tämä yllätys oli meille kaikille hevosille positiivinen. Silti voin sanoa olevani aika varma siitä, että minä tulin kaikista iloisimmaksi tästä. Minulla oli ollut nimittäin niin kova ikävä noita kavereitani. Olihan minun kuitenkin pitänyt olla heistä kokonainen syksy erossa. Muut issikat katsoivat minua vähän hämmästyneinä, kun meninkin samalle heinäpaalille PowerParkista tulleiden issikoiden kanssa. En pysynytkään laumani kanssa lounastamassa.
Minä
Muut meistä Levin issikoista olivat toisella heinäpaalilla kuin minä.
Tämä jälleenkohtaamisemme on sujunut kyllä erinomaisesti. Tällä hetkellä olemme jo PowerParkin hevosten kanssa kaikki samalla paalilla.
Baron
Baron
Nyt siis tulette lukemaan blogistamme myös noiden kuuden hevosen postauksia.
Stjarni
Meillä hepoilla on erilaisia tapoja käsitellä laumamme kasvua. Toiset haluavat tehdä heti selväksi uusille tulokkaille, keitä he ovat, ja toiset taas eivät välitä tulokkaista melkeinpä yhtään. Ida kuuluu tähän jälkimmäiseen kastiin. Hän ei suinkaan jäänyt selvittelemään arvojärjestystä, vaan paineli aitauksen perälle nukkumaan ja mietiskelemään asioita yksikseen. ;)
Ida
Trana näytti myös hieman uneliaalta. No, eihän se ihme olekaan, jos väsyttää. Jouduimmehan me sentään heräämään jo KAHDEKSALTA. Kuvitelkaa, niin aikaisin! Eihän silloin ollut vielä edes valoisaa...
Eikö näytäkin Trana hieman pöllähtäneeltä?
Irpa taas oli aivan kuin mitään ihmeellistä ei olisi tapahtunutkaan. Aivan normaaliahan se on, että joka päivä tulee kuusi hevosta laumaan lisää!! Vai onko?
Irpa
Meillä oli tosiaan päivällä kaksi laumaa. Oli tämä meistä Levin issikoista koostuvien hevosten lauma sekä PowerParkkilaisten hevosten lauma. Tosin minä kyllä viihdyin kumpienkin seurassa.
Kaksi laumaa
Vaikka olinkin tohkeissani uusista tulokkaista, piti minun silti vierailla myös toisen paalin luona, jotteivat toiset ystäväni olisi suuttuneet minulle ja luulleet, etten haluaisi olla enää heidän ystävänsä. On se välillä hieman vaikeaa yrittää olla kaikkien kaveri.
"Kumpi paali, kumpi lauma?!"
Välillä eräät rohkeat tapaukset, kuten Hetta, lähtivät kävelemään rohkeasti Irmeliä kohti luodakseen ystävyttä.
Irmeli ja Hetta
Yleensä Hetan matka päättyi kuitenkin tähän kohtaan...
Johtajat, Irmeli ja Stjarni haistelemassa toisiaan.
Kokosin teille myös videon tästä samasta aiheesta. :)
