Hrifla: Päätöntä menoa!

Heipparallaa! Nyt saatte nähdä kuvia parin kuukauden sisältä. Näistä kuvista voi tuntea kirpeitä, mutta aurinkoisia pakkaspäiviä. Nyt tilanne ei kuitenkaan ole enää samaa. Aurinko se tuolla taivaalla edelleen möllöttää, mutta pakkanen on lauhtunut parillakymmenellä asteella. 

Gola

Rossi oletko sinä tässä kuvassa oksentamassa, vaikka me hevoset emme edes oksentele? Oletko vain väsynyt? Meinaatko tukehtua? Mitäs luulette Rossin tekevän tässä kuvassa?

Irpa

Ida

Veera ja Ida

Trana, Toukka ja Rossi

Veera on näkevinään tiellä lentävän heinäpaalin...

...Rossin mielestä tämä niin sanottu lentävä heinäpaali on vain tallin opas Pia, joka lentää hevosen selästä...

...oikeastihan tieltä tulee vain joukko ihmisiä ja hevosia vaellukselta. Noilla kavereillani on vain niin vilkas mielikuvitus, Sitähän kuulee, mitä ajattelee. Veera ajattelee rakasta heinäpaaliaan ja Rossi rakasta Pia- opasta.

Tulihan sieltä tieltä opaskin! Näin täällä ratsastetaan, väärinpäin ja rennosti ottaen. Tärkeintä on, että näyttää coolilta, kuten Lotta! ;)

Hyvä Hrimnir! Reipas poika!

Idalla on hyvä tarkkailupaikka tuolta aidan takaa. Näkee, jos kavereille annetaan herkkuja ilman, että Idan suu laitetaan makeaksi. Sitten Ida taitaa kyllä suutahtaa.

Veera hieman pöllähtäneen näköisenä.

"Rapiseeko siellä taskussa jokin?"

"Voi saisinko minä sen herkun?"

Veera

Eräänä päivänä minä, Hrifla kävelin normaalisti Veeran ohi, kunnes katseeni kiinnittyi johonkin herkulliseen Veeran selän päällä. Voitteko käsittää, siellä oli porkkananpaloja!! Mitäh?!! Aloin pohtia päässäni erilaisia vaihtoehtoja, mitä oli voinut tapahtua. Oliko joku hevonen sylkäissyt porkkanaa Veeran selän päälle? Oliko joku ihminen vain ripotellut sitä sinne ajatellen, että se olisi terveellistä selälle? Vai onko tämä nyt jokin seisova (ja liikkuva) herkkupöytä? Noh, minä ainakin käytin tilaisuuden hyväksi ja riensin Veeran kimppuun muka rapsuttamaan häntä ja samalla popsin porkkanat suihini.

"Vähänkö minulla väsyttää!"

"Ajatelkaa, näin vapaapäivänäni jouduin pinnistelemään ja ponnistamaan itseni ylös heinäkasalta, jossa olin makoillut koko päivän."

"Okei, olihan se vähän mitätön urheilusuoritus, mutta kuitenkin, hehheh."

"Voi kuule Hrimnir, minäkin jouduin kokemaan tänään tuon saman jutun."

"Olen läkähtyä kuumuudesta, sillä maasta ponnistautuminen sai minut aivan hikiseksi. Mutta ihan ymmärrettäväähän se on..."

"Jep, tuo on myös minulle tuttu juttu tältä päivältä. Hohhoijjakkaa!"

Golallakin on pian suuri urakka edessä, nimittäin makuulta nouseminen. Voimia suoritukseen!

Keilakin näyttää samalta kuin me kaikki muutkin. 

Hrimnir taas näyttää joltain sihisevältä käärmeeltä...

Veeralla näyttää olevan päätöntä menoa!

Tässä suuri kasa kuvia teille! Ensi postaukseen!

♥: Hrifla

Gjaffar: Vuosikatsaus

Terve!

Hyvää Uutta Vuotta teille ihanille lukijoillemme! Haluamme kiittää myös teitä tästä vuodesta. Olette jaksaneet kommentoida ahkerasti postauksiimme, ja se on piristänyt kovasti. Olette tehneet meistä entistäkin itserakkaampia itsevarmempia ihanilla kehuillanne! Kiitos! ♥

Nyt muistellaan hieman tätä vuotta. Mitä se onkaan sisältänyt?

Tammikuu

Tammikuusta minulle päällimmäisenä mieleen on jäänyt ehdottomasti tämän blogimme perustaminen. Se hetki, kun päähämme syttyi lamppu, että voisimme tehdä blogin ja tavoitella kuuluisuutta sitä kautta. Me nimittäin haluaisimme, että meistä tulisi julkkiksia, joiden eteen ihmiset polvistuisivat antamaan porkkanaa. Ehkä siitä tulee joskus tämän blogimme avulla mahdollista. ;) Ensimmäisen blogipostauksemme voit lukea täältä.

Syömisen lisäksi harrastuksiimme kuuluu siis nykyään myös tietokoneen näppäimistön naputtelu.

Helmikuu

Helmikuussa muistan olleeni kateellisempi kuin olen koskaan elämässäni ollut. Täällä tallillahan asustelee kaksi kaunista, valkoista ruunaa, minä ja Hrimnir. Näytämme melkeinpä samalta (paitsi minä olen tietysti miehekkäämmän näköinen). Ajatelkaa, Hrimniriä pyydettiin Saara Aallon musiikkivideoon ratsuksi, mutta minä sain tyytyä vain seurapojan rooliin. Siis mitä?? Olen tästä ikuisesti katkera, sillä Hrimnir sai kantaa todellista kaunotarta selässään ja heidän hetkensä tallentuivat internettiin. Videoon pääset tästä

Kuva: Pauli Riikonen/ White Clouds Productions

Maaliskuu

Maaliskuussa me pääsimme erilaisiin tapahtumiin talutusratsuiksi. Se oli aivan ihanaa, kun suurpäinen joukko ihmisiä ihasteli meitä ja kehui rauhallisuuttamme. Suloiset lapsukaiset hihkuivat onnessaan päästessään selkääni. Olin suosittu! Stjarni ja Hrimnir olivat talutusratsuina koiratapahtumassa, ja minä pääsin Hrimnirin kanssa raveihin talutusratsuksi.

Hrimnir talutusratsuna.

Huhtikuu

Huhtikuussa saimmekin toimia ahkerina vaellusratsuina, sillä asiakkaita oli aika paljon. Kiitos kaikkien asiakkaiden minä olen näin hyvässä kunnossa mahtavine lihaksineni! ;) Tosin jostain syystä talliporukka ei ole samaa mieltä kanssani, mutta heillä onkin mitä varmemmin näössä jotain vikaa.

Vaelluksella.

Toukokuu

Toukokuussa osa laumastamme lähti kesäksi PowerParkiin. Tallille jääneet issikat jäivät hoitamaan Leville vaelluksia. Minäkin lähdin Etelä-Suomeen kukkaniittyjen keskelle. Se oli ihan kivaa vaihtelua tunturimaisemaan, vaikka näitä maisemia rakastankin!

Ida menossa kuljetusautoon.

Kesäkuu

Tässä kuussa minä nautin kesästä Etelä-Suomessa. Tein samanlaista työtä kuin täälläkin eli toimin vaellusratsuna. Sillä välin kotonani Leville jääneet hevoset nauttivat leiriläisten paijaamisesta. Vaikka Etelä-Suomessakin oli kivaa, olisin halunnut olla leirillä kauneuskilpailuissa, sillä olemme jo pitkään kisailleet Hrimnirin kanssa siitä, kumpi on komeampi. ;)

PowerParkissa oli kyllä ihanaa juoksennella pelloilla! Kuvassa olen minä, Gjaffar!

Heinäkuu

Myös heinäkuu tuli vietettyä Etelä-Suomessa. Nautin kesästä täysin siemauksin ja imin lämpöä itseeni kylmän talven varalle. Minä kyllä niin pidän kesästä, vaikka myös talvikin on mieleeni!

Minä

Elokuu

Elokuuhun mahtui niin surullisia kuin iloisiakin hetkiä. Ensinnäkin kohtasimme suuren surun jättäessämme hyvästit rakkaalle ystävällemme, Fjödurille. Hän pääsi vihreämmille niityille Ninan ja Dufan seuraksi. Suuri ilonhetki taas oli se, kun PowerParkista kotiin palatessamme tapasimme taas rakkaat ystävämme!

Kotiin!! Kuvassa Jöra.

Syyskuu

Tällöin ympärillämme oli kyllä aivan ihana ruska! Se vain harmitti, kun tajusi, että vihreä heinä peittyisi pian hangen alle. Kerkesin jo ajatella, että elämäni menisi pilalle, mutta sitten kun se ensilumi tulikin, olin hirmuonnellinen. Tässä kuussa Allukin palasi kotiin. Hän varasti tammojen ja tallityttöjen huomion minulta. :/

Minä, Gjaffar ruskan keskellä!

Lokakuu

Lokakuussa luoksemme ryntäsi taas kasa suloisia heppatyttöjä. He tulivat syysleirille. Olen kyllä ikuisesti katkera talliväelle siitä, että he ottivat minut tuolloin vaellukselle, enkä saanut osallistua kauneuskilpailuihin ja voittaa niitä. Minua ärsyttää se edelleen suunnattomasti, sillä kuten näette, olen reilusti tallin kaunein hevonen ja olisin sadan prosentin varmuudella voittanut kauneuskilpailut!

Kauneuskilpailut!

Marraskuu

Marraskuussa saimme nauttia isoista lumihangista. Tässä kuussa pääsimme myös parrasvaloihin Levin keskustaan. Siellä oli LeviDays- tapahtuma. Nautin suunnattomasti niistä ihailevista katseista. Hyvällä mielikuvituksellani ajattelin, että kaikki paikan päällä olleet ihmiset olisivat fanejani, jotka tulivat Leville vain nähdäkseen arvon herran nimeltä Gjaffar Fra Sokkaporan eli minut.

Minä keskustassa

Joulukuu

Tässä kuussa tuli vietettyä joulua ja katsottua, kuinka ihmiset olivat pukeutuneet punaisiin tonttulakkeihin ja -pukuihin. He näyttivät kieltämättä aika hupsuilta. Lisäksi olen urheillut enemmän kuin laki sallii, sillä täällä on ollut paljon vaelluksia. En tietenkään ole unohtanut myöskään elämän tarkoitusta eli syömistä. Syömisestä puheenollen minulla onkin jo kova nälkä. 

Trana matki ihmisiä ja pukeutui hänkin tonttulakkiin ;)

Hyvää Uutta Vuotta kaikille! 

Millainen vuosi teillä tai teidän hevosillanne on ollut?

Onko teidän vuotenne sisältänyt samanlaisia hetkiä kuin meillä on ollut?

♥: Gjaffar

Ida: Joulu sai mielemme hieman sekavaksi!

Moi!

Nyt se joulukin on sitten ohitettu, ja seuraavaksi odotetaan uutta vuotta. Tosin emme me hevoset sitä kyllä kovin innolla odota. Silloin nimittäin ammutaan paljon raketteja. En siis tarkoita, että olisimme sellaisia nössöjä, jotka pelkäisivät ilotulituksia. Me vain emme pidä siitä, että kallisarvoisia yöuniamme häiritään.

Hrimnir

No, mutta, miten meidän joulumme oikein sujuikaan? Jotkut heppaystävistäni pääsivät valoisaan aikaan aattovaellukselle. He olivat aivan innoissaan, sillä onhan se aivan erilaista kuljettaa asiakkaita selässään jouluaattona kuin normaalina päivänä. Minäkin pääsin sinä päivänä hieman pienemmälle lenkille Hriflan kanssa. :)

Vaellukselle lähdössä...

Täällä on muutenkin ollut nyt lähiaikoina huomattavasti enemmän asiakkaita kuin yleensä. Osa heistä jopa sepittää jotain outoa kieltä, jota me hevoset emme ole ainakaan vielä oikein oppineet ymmärtämään. Se on harmi, sillä minä ainakin haluaisin tietää, kehuvatko he minua, vai sanovatko he minua valkoisen lihapullan näköiseksi!

Baron, Gjaffar ja Toukka

Hrimnir, Baron, Gjaffar, Toukka ja Stjarni

Joulumme on sujunut myös aika viileissä ja huurteisissa tunnelmissa. Talli on ollut täynnä ihmisiä, joiden ripset, kulmakarvat ja hiukset muistuttavat jääpuikkoja sekä hevosia, joiden turvista niitä jääpuikkoja roikkuukin. Minua nämä pakkaset eivät todellakaan ole haitanneet. Omistanhan sentään maailman paksuimman talvikarvan. Se vain hieman alkaa jo tympiä, kun ihmiset jaksavat koko ajan valittaa siitä, miten heidän sormensa ovat kuin jääkalikat. Kasvattaisivat samanlaisen talviturkin kuin minulla on, niin ei tarvitsisi valittaa!!

Kaunista täällä on kyllä silti kieltämättä ollut!

Ratsastusten jälkeen vietimme jouluaattoa leppoisasti makoillen heinäpaalin luona.

Hetta

Irmeli

Keila

Irmeli koitti myös epätoivoisesti löytää heinäpaalin sisältä porkkanaa. Voi kauhistus, kuinka höpsö hän onkaan. Irmeli on kuullut, kuinka ihmiset saavat aina jouluna etsiä joulupuurosta mantelia. Hän sitten tietenkin luuli, että jouluna myös heinäpaalista löytyisi jotain erikoista, Siinä on siis selitys sille, miten Irmeli lihoi jouluaattona niin hurjasti. Hän söi kokonaisen paalin luullen porkkanan osuvan pian hänen turpaansa.

Irmeli täydessä touhussa!

 

"Ai, minäkö muka olisin hieman höpsö?"

Joulu taisi laittaa myös Tranan aivot sekaisin. Hän nimittäin tuli luokseni kysyen, näyttääkö hän nyt yksisarviselta. Trana taisi olla vielä aivan unenpöpperössä, kuten hänen kauniista ulkomuodostaan näkyykin.

Tranan unelma on aina ollut olla yksisarvinen, mutta...

...siltä hän ei silti hyvästä yrityksestään huolimatta näytä!

Koska minä en kaviokuumeeni takia saa syödä kovin herkkuja, sainkin joululahjaksi jotain erilaista. Sain riimun, riimunarun ja satulahuovan, jotka saavat minut näyttämään entistäkin kauniimmalta ja muotitietoisemmalta. Ihastelkaa!

Tämä uusi väri sopii täydellisesti silmiini! 

On aika vaihtaa pinkki riimuni turkoosiin!

Tykkään tästä! Varsinkin ilman satulaa tämä tuntuu oikein kivalta selässä. ;)

Minä kauniina!

Upea riimunaruni! Harmi, etten hoksannut tällöin, että ovi oli auki. Olisin voinut lähteä salaa kylille huvittelemaan näin joulun kunniaksi!

Minä olen jo pitkään venytellyt jokaikinen sunnuntai, sillä olen aina halunnut osata tehdä spagaatin. Tänään sitten sain takajalkojani jo hyvinkin leveälle. Hörähdin heppakavereilleni, että katsokaas, mitä osaan, mutta he vain nauroivat pilkkaavasti. He olivat selvästi kateellisia venyvyydelleni. No, ajattelin, että te blogimme lukijat varmasti ymmärtäisitte, kuinka kovan työn tuloksena tämä hurja venyvyys onkaan. Saatte tulla kehumaan minua notkeaksi, mutta vaikka ette tulisikaan, tiedän kyllä itsekin olevani maailman notkein hevonen. ;)

Upeaa, eikö totta!

Laitan postauksen loppuun vielä kuvia suloisista naapurin koirista, jotka kävivät tänään antamassa meillekin hieman hellyyttä! Ovat he kyllä suloisia herrasmiehiä, ah!

♥: Ida