Heipparallaa! Nyt saatte nähdä kuvia parin kuukauden sisältä. Näistä kuvista voi tuntea kirpeitä, mutta aurinkoisia pakkaspäiviä. Nyt tilanne ei kuitenkaan ole enää samaa. Aurinko se tuolla taivaalla edelleen möllöttää, mutta pakkanen on lauhtunut parillakymmenellä asteella.
Gola
Rossi oletko sinä tässä kuvassa oksentamassa, vaikka me hevoset emme edes oksentele? Oletko vain väsynyt? Meinaatko tukehtua? Mitäs luulette Rossin tekevän tässä kuvassa?
Irpa
Ida
Veera ja Ida
Trana, Toukka ja Rossi
Veera on näkevinään tiellä lentävän heinäpaalin...
...Rossin mielestä tämä niin sanottu lentävä heinäpaali on vain tallin opas Pia, joka lentää hevosen selästä...
...oikeastihan tieltä tulee vain joukko ihmisiä ja hevosia vaellukselta. Noilla kavereillani on vain niin vilkas mielikuvitus, Sitähän kuulee, mitä ajattelee. Veera ajattelee rakasta heinäpaaliaan ja Rossi rakasta Pia- opasta.
Tulihan sieltä tieltä opaskin! Näin täällä ratsastetaan, väärinpäin ja rennosti ottaen. Tärkeintä on, että näyttää coolilta, kuten Lotta! ;)
Hyvä Hrimnir! Reipas poika!
Idalla on hyvä tarkkailupaikka tuolta aidan takaa. Näkee, jos kavereille annetaan herkkuja ilman, että Idan suu laitetaan makeaksi. Sitten Ida taitaa kyllä suutahtaa.
Veera hieman pöllähtäneen näköisenä.
"Rapiseeko siellä taskussa jokin?"
"Voi saisinko minä sen herkun?"
Veera
Eräänä päivänä minä, Hrifla kävelin normaalisti Veeran ohi, kunnes katseeni kiinnittyi johonkin herkulliseen Veeran selän päällä. Voitteko käsittää, siellä oli porkkananpaloja!! Mitäh?!! Aloin pohtia päässäni erilaisia vaihtoehtoja, mitä oli voinut tapahtua. Oliko joku hevonen sylkäissyt porkkanaa Veeran selän päälle? Oliko joku ihminen vain ripotellut sitä sinne ajatellen, että se olisi terveellistä selälle? Vai onko tämä nyt jokin seisova (ja liikkuva) herkkupöytä? Noh, minä ainakin käytin tilaisuuden hyväksi ja riensin Veeran kimppuun muka rapsuttamaan häntä ja samalla popsin porkkanat suihini.
"Vähänkö minulla väsyttää!"
"Ajatelkaa, näin vapaapäivänäni jouduin pinnistelemään ja ponnistamaan itseni ylös heinäkasalta, jossa olin makoillut koko päivän."
"Okei, olihan se vähän mitätön urheilusuoritus, mutta kuitenkin, hehheh."
"Voi kuule Hrimnir, minäkin jouduin kokemaan tänään tuon saman jutun."
"Olen läkähtyä kuumuudesta, sillä maasta ponnistautuminen sai minut aivan hikiseksi. Mutta ihan ymmärrettäväähän se on..."
"Jep, tuo on myös minulle tuttu juttu tältä päivältä. Hohhoijjakkaa!"
Golallakin on pian suuri urakka edessä, nimittäin makuulta nouseminen. Voimia suoritukseen!
Keilakin näyttää samalta kuin me kaikki muutkin.
Hrimnir taas näyttää joltain sihisevältä käärmeeltä...
Moi! Tänään meillä oli suunnitelmissa mennä tuonne metsään ottamaan kauniin lumisia kuvia. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, sillä aamulla herätessämme oli ihana lumikerros muuttunut loskaksi ja näkymät eivät olleet mitenkään kovin talviset.
Minä ja Ida
Meidän oli myös tarkoitus vaihtaa banneri talviseksi, sillä ei täällä ainakaan eilen enää kovin syksyiseltä näyttänyt. Tämäkin ajatus piti haudata yön aikana ilmestyneen loskan takia. No, otetaan tällainen kuvauspäivä sitten joskus toiste. Tänään pääsinkin Idan kanssa kentälle vapaaksi purkamaan energioita, joita varsinkin minulla todellakin oli.
Jiihaa!
Tunsin oloni niin kunnioitetuksi, kun kentällä ollessamme Ida otti minusta jokaisessa tekemisessäni mallia. Kun nostin laukan, Idakin nosti laukan. Kun vaihdoin raville, Idakin vaihtoi raville, Kun suuntasin esteelle, Idakin suuntasi esteelle, Hän myös pukitti, kun minä pukitin. Ida siis toisti kaiken tekemiseni kulkien perässäni kuin varjo.
Ida ja minä
Videota meistä saatiin otettua vasta loppupuolella, ja videolla näkyvä Ida onkin jo hieman väsynyt perässäni viilättämiseen, joten hän ei aivan yhtä lujaa pääse kuin minä. Minulla tuota energiaa kyllä löytyi vielä lopussakin johtuen varmaan parista vapaapäivästäni, joita minä en kyllä kaipaisi. Vink, vink ihmiset ;)!
Minä
Mitä minä ensin, sitä Ida perässä!
Minulla on teille myös asiaa blogiin liittyen. Olemme päättäneet hevoslaumassa, että toteutamme taas pitkästä aikaa postauksen, jossa te lukijat olette suuressa roolissa. Teemme siis toivekuvapostauksen, jos vain saamme teiltä tarpeeksi kuvatoiveita. Teidän tehtävänänne olisi siis kertoa tuonne tämän postauksen kommentteihin, mistä haluaisitte, että laitamme kuvia toivekuvapostaukseen. Esimerkiksi ilo, hassuin kuva, pukittaminen, meidän hevosten lempireittimme tmv. voivat olla ehdotuksianne. Mitä aiheita nyt vain ikinä keksittekään, jotka liittyvät meihin hevosiin ja elämäämme, saa laittaa. Toivekuvapostauksessa tulemme varmaan myös kertomaan vähän kuvista. Ehdottamistanne aiheista otamme kuvat, tai joissan tapauksissa laitamme jo ennestään otetun kuvan. Ei muuta kuin ehdottelemaan toiveita kommentteihin! Saa laittaa niin paljon aiheita, kun vain ikinä keksii. Olisi kiva, että niitä tulisi, jotta saisimme toteutettua tämän postauksen. :)
Minä, Rossi-heppa täällä tänään kirjoittelen. Arvasittekin varmaan sen tervehdyksestäni, kun eihän kukaan muu hevonen keksisi noin mahtavaa aloitusta kuin minä. ;)
Kesän aikana olen kasvanut hurjan paljon, ja minusta on tullut tallin isoin ja ylväin kaunotar. Tai ainakin melkein isoin! Päänikin on saanut jo hyvin aikuismaiset piirteet. Lihaksetkin minulla pullottavat isoina kuin mitkä. En siis ole enää pikkuinen. Ei, en totisesti! Tosin muut laumamme hevoset ovat sitä mieltä, että olisin vauva ja etten olisi kasvanut yhtään kesän aikana. Kyllä, luitte oikein. Kuinka typerää ajattelua... Minäkö muka VAUVA? Huhhuh, en totisesti! He ovat vain kateellisia lihaksilleni.
Eilen pääsinkin todistamaan, kuinka nopea ja ketterä olenkaan. Pääsimme nimittäin Tranan ja Veeran kanssa vapaiksi kentälle. Minä tietysti nautin vapaudesta juosten, pukitellen ja kentällä olevien esteiden yli hyppien. Niin tekivät muutkin, mutta paljon hitaammin kuin minä.
Veera
Trana seuraa nopeinta, eli minua ;)
Kentän laidalla oli muutama ihminen katselemassa menoamme. He katselivat suu auki Tranaa, ja erotin heidän puheistaan aina Tranan nimen. Trana itse tulkitsi asian niin, että ihmiset olisivat suu auki ihastelleet hänen menoaan ja upeita askeliaan. Pyh, sanon minä. Ihmiset varmasti katselivat suu auki ihaillen, kuinka oli mahdollista, että minä, pienikokoinen kolmevuotias juoksin nopeanpaa kuin Trana, iso aikuinen.
Trana
Voi, kuinka meillä olikaan hauskaa!
Minä, Veera ja Trana!
Trana ja Veera juoksentelivat koko ajan kahdestaan. He sanoivat juoksentelevansa yhdessä siksi, koska niin oli paljon kivempaa. Pötypuhetta, kyllä minä heidät tunnen. He eivät vain uskaltaneet erkaantua toisistaan, jotten minä pukittaisi heidän päälleen, vaikka enhän minä ikinä tietenkään sellaista tekisi. Olenhan tunnetusti niin kiltti ja hyväsydäminen nallekarhu.
Mitä Trana edellä, sitä Veera perässä.
Veera ja Trana
Halusin näyttää kaikille nopeuteni lisäksi myös esteratsutaitoni. Olen monta kertaa päässyt karkaamaan aitauksestakin hyppäämällä korkean aidan yli. Paitsi nyt aitaa on nostettu, niin karkaaminen aidan yli on jopa minultakin melkein mahdotonta. Huom! MELKEIN mahdotonta!
Nopeutta emme kunnolla pystyneet mittaamaan, mutta tyyli, jolla hyppäämme, näkyy näissä kuvissa:
Veera ponnisti mielestäni aivan liian vähän, joten hänen yrityksensä jäi laimeaksi. Näyttää, kun hän vain nostelisi jalkojaan hieman ylemmäs maankamaralta.
Veera
Tranankaan hyppytekniikka ei minuun vetoa.
Mutta katsokaapas minun hyppyäni! Ponnistan kunnolla, näytän keskittyneeltä, nostan jalkojani korkealle, mitä muuta tarvitseekaan tehdä?
Olimme varmasti hyvin upean näköisiä kiitäessämme mustana kolmenkoplana esteiden yli.
Ajattelimmekin, että jos tallinomistaja haluaisi luoda mitä mahtavimman bisneksen, hänen kannattaisi alkaa myydä sirkusnumeroita. Niissä meidät hevoset päästettäisiin vapaiksi kentälle, ja saisimme heittää itse keksimämme ohjelmanumeron, johon sisältyisi mm. esteiden hyppelyä samaan aikaan, jalkojen heittelyä yläilmoihin, laukkakilpailuja keskenämme ym. mukavaa. Ihmiset saisivat katsella meitä suut auki ja silmät tarkkoina!
Minä
Veera
Veera ja Trana
Kun Tranan kunto loppui, alkoi hän katsella kentän ulkopuolelle sen näköisenä, kuin siellä olisi jotain mielenkiintoistakin katseltavaa. Kyllä minä Tranan tunnen. Hänellä loppui kunto kesken, eikä hän kehdannut siitä meille sanoa, joten hän oli näkevinään jotain ihmeellistä, vaikka todellisuudessa hän vain tasasi hengitystään.
Trana
Arvatkaas mistä tiesin, että Trana teki noin? Siitä, että toimin itsekin samalla tavalla! Olemme Tranan kanssa niin samanlaisia, että meillä on samanlaisia älynväläyksiä. Nimittäin minun alkaessa väsähtää aloin esittää, että syöminen olisi niin tärkeä juttu kentälläkin, vaikka oikeasti halusin vain levähtää.
Minä, eli Rossi!
Muuten, mitä mieltä olette, pärjäisikö Trana teidän mielestänne näyttelyissä? Hän on haaveillut siitä niin pitkään, ja se olisi hänen unelmansa. Hyvänä ystävänä olen pyrkinyt parhaani mukaan kannustamaan ja rohkaisemaan häntä. Ainoa ongelma on se, ettei näyttelykilpailuita ole missään täällä Levin lähellä.
Meidän jälkeemme kentälle otettiin irtojuoksutukseen Hrifla ja Gjaffar. Minä sain otettua heistä muutaman kuvan. Väsäsin teille myös pienen videopätkän Gjaffarista ja Hriflasta :). Pahoittelen kuvien laatua, sillä vauhti oli niin kova, että kameran oli vaikea pysyä sen mukana.
Hekin hyppivät esteitä irti ollessaan.
Gjaffar ja Hrifla ♥
Hrifla ja Gjaffar ottivat useita kilpailuja. Tässäkin he kisaavat kylki kyljessä.
Gjaffar ja Hrifla
♥
Tässä tämä pieni videopätkä Hriflan ja Gjaffarin pukittelusta, esteiden hyppimisestä ja vauhdin hurmasta. Toivottavasti tykkäätte. Tässä vielä linkki videoon.
