Näytetään tekstit, joissa on tunniste ratsastusreissu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ratsastusreissu. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Ida: Joulu sai mielemme hieman sekavaksi!

Moi!

Nyt se joulukin on sitten ohitettu, ja seuraavaksi odotetaan uutta vuotta. Tosin emme me hevoset sitä kyllä kovin innolla odota. Silloin nimittäin ammutaan paljon raketteja. En siis tarkoita, että olisimme sellaisia nössöjä, jotka pelkäisivät ilotulituksia. Me vain emme pidä siitä, että kallisarvoisia yöuniamme häiritään.

Hrimnir
No, mutta, miten meidän joulumme oikein sujuikaan? Jotkut heppaystävistäni pääsivät valoisaan aikaan aattovaellukselle. He olivat aivan innoissaan, sillä onhan se aivan erilaista kuljettaa asiakkaita selässään jouluaattona kuin normaalina päivänä. Minäkin pääsin sinä päivänä hieman pienemmälle lenkille Hriflan kanssa. :)

Vaellukselle lähdössä...
Täällä on muutenkin ollut nyt lähiaikoina huomattavasti enemmän asiakkaita kuin yleensä. Osa heistä jopa sepittää jotain outoa kieltä, jota me hevoset emme ole ainakaan vielä oikein oppineet ymmärtämään. Se on harmi, sillä minä ainakin haluaisin tietää, kehuvatko he minua, vai sanovatko he minua valkoisen lihapullan näköiseksi!

Baron, Gjaffar ja Toukka

Hrimnir, Baron, Gjaffar, Toukka ja Stjarni
Joulumme on sujunut myös aika viileissä ja huurteisissa tunnelmissa. Talli on ollut täynnä ihmisiä, joiden ripset, kulmakarvat ja hiukset muistuttavat jääpuikkoja sekä hevosia, joiden turvista niitä jääpuikkoja roikkuukin. Minua nämä pakkaset eivät todellakaan ole haitanneet. Omistanhan sentään maailman paksuimman talvikarvan. Se vain hieman alkaa jo tympiä, kun ihmiset jaksavat koko ajan valittaa siitä, miten heidän sormensa ovat kuin jääkalikat. Kasvattaisivat samanlaisen talviturkin kuin minulla on, niin ei tarvitsisi valittaa!!

Kaunista täällä on kyllä silti kieltämättä ollut!
Ratsastusten jälkeen vietimme jouluaattoa leppoisasti makoillen heinäpaalin luona.

Hetta

Irmeli

Keila
Irmeli koitti myös epätoivoisesti löytää heinäpaalin sisältä porkkanaa. Voi kauhistus, kuinka höpsö hän onkaan. Irmeli on kuullut, kuinka ihmiset saavat aina jouluna etsiä joulupuurosta mantelia. Hän sitten tietenkin luuli, että jouluna myös heinäpaalista löytyisi jotain erikoista, Siinä on siis selitys sille, miten Irmeli lihoi jouluaattona niin hurjasti. Hän söi kokonaisen paalin luullen porkkanan osuvan pian hänen turpaansa.


Irmeli täydessä touhussa!
 
"Ai, minäkö muka olisin hieman höpsö?"
Joulu taisi laittaa myös Tranan aivot sekaisin. Hän nimittäin tuli luokseni kysyen, näyttääkö hän nyt yksisarviselta. Trana taisi olla vielä aivan unenpöpperössä, kuten hänen kauniista ulkomuodostaan näkyykin.

Tranan unelma on aina ollut olla yksisarvinen, mutta...

...siltä hän ei silti hyvästä yrityksestään huolimatta näytä!
Koska minä en kaviokuumeeni takia saa syödä kovin herkkuja, sainkin joululahjaksi jotain erilaista. Sain riimun, riimunarun ja satulahuovan, jotka saavat minut näyttämään entistäkin kauniimmalta ja muotitietoisemmalta. Ihastelkaa!

Tämä uusi väri sopii täydellisesti silmiini! 

On aika vaihtaa pinkki riimuni turkoosiin!

Tykkään tästä! Varsinkin ilman satulaa tämä tuntuu oikein kivalta selässä. ;)

Minä kauniina!


Upea riimunaruni! Harmi, etten hoksannut tällöin, että ovi oli auki. Olisin voinut lähteä salaa kylille huvittelemaan näin joulun kunniaksi!
Minä olen jo pitkään venytellyt jokaikinen sunnuntai, sillä olen aina halunnut osata tehdä spagaatin. Tänään sitten sain takajalkojani jo hyvinkin leveälle. Hörähdin heppakavereilleni, että katsokaas, mitä osaan, mutta he vain nauroivat pilkkaavasti. He olivat selvästi kateellisia venyvyydelleni. No, ajattelin, että te blogimme lukijat varmasti ymmärtäisitte, kuinka kovan työn tuloksena tämä hurja venyvyys onkaan. Saatte tulla kehumaan minua notkeaksi, mutta vaikka ette tulisikaan, tiedän kyllä itsekin olevani maailman notkein hevonen. ;)

Upeaa, eikö totta!
Laitan postauksen loppuun vielä kuvia suloisista naapurin koirista, jotka kävivät tänään antamassa meillekin hieman hellyyttä! Ovat he kyllä suloisia herrasmiehiä, ah!



♥: Ida





torstai 18. joulukuuta 2014

Toukka: Joulunajan kuulumisia!

Hei!

Vau, onpas mahtavaa olla taas piitkästä aikaa täällä kirjoittelemassa teille. Kesä ja syksy tulivat ja menivät jo, ja sen ajan minä olin PowerParkissa. Minä, Toukka olen siis kirjoitellut tänne viimeksi keväällä, joten on minun jo aikakin tulla teille kuulumisia kertoilemaan.

Minä
Nyt joulun aikaan ihmisistä on kuoriutunut todellisia enkeleitä. Saamme jopa omenoita tai porkkanoita, jos oikein söpöilemme. Olen huomannut ihmisten heltyvän varsinkin silloin, jos työnnämme pienet ja suloiset turpamme tuosta oviaukosta ulos.

Selja

Baron ja Selja herkkujen toivossa ovella!
Toivon kyllä sydämeni pohjasta, että myös eteläsuomalaisille hevosille ja heidän omistajilleen tulisi valkoinen joulu. On vaikeaa kuvitella, jos jouluna lumi ei peittäisikään vihreää, herkullista nurmea. Onneksi meillä täällä Lapissa on valkoinen joulu tulossa.

Veera 
Hrimnir
Olisittepas nähneet, millaisen idean ihmiset saivat alkuviikosta. Henni ratsasti Irmelillä, ja Lotta tuli sellaisen laudan päällä perässä. Vähänkö meitä muiden heppojen kanssa nauratti, kun Irmeli pääsi vetämään sellaista lastia. :D Irmeli oli tätä mieltä asiasta, sillä hän koki itsensä nöyryytetyksi meidän naurumme takia:

"Noloa, kun nuo nauravat minulle!"
Hmm, mitenköhän selittäisin, jotta tajuaisitte, millaisen hörpäkkeen päällä se Lotta taiteili tulla Irmelin perässä... Se oli sellainen pitkä ja iso lauta, muistutti myös hieman jättikokoista porkkanaa, slurps!





Okei, pakko myöntää, että olin kyllä hieman kateellinen Irmelille, kun hän pääsi tuollaiseen tehtävään. Hänellä olikin ollut kuulema hauskaa.




Arvatkaa mitä! Rossi on kokenut huiman muodonmuutoksen. Hän on muuttunut päivässä poikamaisesta tytöstä tyttömäiseksi tytöksi. Kiitos hänen uuden riimunsa. Saanen esitellä, Ro´s Fra Nevala!




Karu totuus on kuitenkin se, että kun Rossilta riisutaan riimu päältä, näyttää hän taas omalta poikamaiselta itseltään...

Rossi
Tänään saimme otettua muutamia poseerauskuvia toisistamme aitauksessa.

Irpa

Selja kerjäämässä herkkuja!

Keila, heinäpaalin kuningatar! (ainakin silloin, kun Irmeli on reissussa)

Minä, Toukka!

Minä

Hetta :)

Gjaffar se sitten osaa tehdä omituista omituisempiakin ilmeitä...

Ida- prinsessa

Stjarni

Keila
Gjaffar ei tänään ollut poseeraustuulella. Ei sitten yhtään.

"Älkää kuvatko minua ilman lupaani!!!"

Gjaffar käänsi vain päätään pois kiukkuinen ilme naamallaan, jos koitimme kuvata häntä.
Hrimnir leikki tänään kouluratsua. Näiden kuvien kera lopetan tämän postauksen. :)




♥: Toukka