Ida: Luminen satumetsä ja maailman kaunein hevonen!

Heissan!

Tänään minä, Ida, päätin tulla jakamaan teidän kanssanne kuvia viikonlopun reissulta. Kerron teille myös äidistäni. Pääsimme tosiaan viime viikonloppuna Hriflan, Jöran ja Irmelin kanssa vaellukselle. Pysähdyimme laukkamäen yläpuolelle ihastelemaan maisemia ja syömään eväitä. Tästä retkestä erikoisen teki se, että maisemat näyttivät talvisilta. Enää ei tuntunut, että olisi syksy, sillä pakkanenkin oli aika kova. Jes, näitä aikoja ollaankin odotettu!

Evästauolla. Kuvassa minä, Hrifla ja Jöra!

Metsässä oli oikein satumaista. Kaikkialla oli samanväristä - lumen peittämää vihreyttä.

Sunnuntain maisemat!

Nyt näihin aikoihin on metsään alkanut ilmestyä myös meille tuttuja porotokkia. Meille ne eivät todellakaan ole uusi asia, ja osaammekin suhtautua niihin rennosti. Jotkut asiakkaat taas ovat aivan ihmeissään poroista ja haluavatkin kuvata noita eläinkavereitamme.

Jöra

Minä

En minä muuten poroista tykkää, mutta yksi heistä erottuu toisistaan. Tämä erikoinen poro on nimittäin aivan kuin minun kaksoisolentoni. Paitsi, että minä tietenkin olen hevonen, eli oletettavasti hieman kauniimpi. ;) Se poro on valkoinen, kuten minäkin! Eikun, oho, enpäs minä olekaan kovin valkoinen, vaan vähän ruskehtavan likainen...

Minä, Jöra ja Hrifla

Hrifla edessä ja Irmeli takana

"Missä minun kaksoisolentoporoni on?"

Irmeli

Tuollaisia kuvia minulla tällä kertaa teille oli, Siirrytäänpäs toiseen asiaani. Kuten postauksen alussa kerroinkin, ajattelin sanoa teille muutaman sanan äidistäni, Blíða frá Drangshlíð -nimisestä issikasta. 21.6.2003 synnyin minä maailman Blíðan ja isäni Gjaffar Fra Sokkaporan lapseksi. Gjaffar siis asustaa täällä Levillä, samalla tallilla kanssani toisin kuin äitini, joka on syntynyt vuonna 1991. Hän on siis samanikäinen kuin tallillamme asusteleva Jöra. Voin rehellisesti todeta, että Blíða on maailman kaunein hevonen, jonka olen koskaan nähnyt. Johtuneeko se sitten siitä, että hän on äitini, ja näen hänet siksi niin kauniina, mutta silti. Katsokaa nyt, kuinka upea kaunotar hän on!

Kuva: Pauliina Tolonen

Suurin unelmani olisi tavata äitini edes kerran vielä elämässäni. Onko meissä Blíðan kanssa samaa näköä? Ainakin meidän molempien turvissamme on vaaleanpunahtavaa. Näytän myös samanväriseltä kuin äitini aina käydessäni piehtaroimassa hiekassa! Eli aivan samanlaisiahan me olemme. ;)

Minä

Perhekuva: Äiti, tytär ja isä

Onko teidän mielestänne äitini kaunis?

Kumpaan olen tullut enemmän, isääni Gjaffariin vai äitiini Blíðaan?

♥: Ida

Allu: Katsaus historiaani!

Moikka!

Tänään minä, Allu ajattelin kertoa teille hieman historiastani. Jotkut saattavat ihmetellä, kuinka minä, Norjan kylmäverinen, olenkaan päätynyt Leville issikkatallille. Tänään saatte kuulla siitä. Aloitetaan elämästäni ennen Leville muuttoa. Minut ostettiin siis Kolarista päin. Asuinpaikkani ei siis monilla kymmenillä kilometreillä muuttunut, vaan samanlaisille seuduille minut ostettiin. Ennen kuin tulin tänne, olin ammatiltani ravihevonen. Rakastin sitä vauhdin hurmaa, jota tässä lajissa koin!

Kuva: Jenni Långsved

Kuva: Jenni Långsved

Kuten numerostakin huomaa, olin tietysti aina voittamaton ykkönen. ;) Ainakin melkein aina! No, yhtenä kauniina syksyisenä päivänä tallin pihaan, jossa silloin asustelin, ilmestyi musta auto, josta ulos astui kaksi hevosilta tuoksahtavaa tytöntylleröä. He olivat tulleet koeratsastamaan minua.

Ensitapaaminen!

Nämä tallitytöt rakastuivat minuun heti ensisilmäyksellä ja näin päädyin matkustamaan heidän kanssaan kohti issikoita. Voi niitä ensimmäisiä hetkiä uudessa kodissani! Ensinnäkin kaikki ihmiset ihastelivat, kuinka suuri olinkaan noihin issikoihin verrattuna. Koin oloni niin upeaksi. Pääni saivat sekaisin myös upeat islanninhevostammat, joita viereisessä aitauksessa olikin vaikka muille ruunille jakaa. Rakastuinkin heti lauman johtajaan Irmeliin ja hänen itsevarmuuteensa.

Minun ja Irmelin ensitapaamisemme!

Minut laitettiin aluksi aitaukseen, joka oli erillään issikka-aitauksesta. En siis nähnyt silloin syntynyttä rakkauttani Irmeliä ollessani aitauksessa. Itkin aina, kun hänen kauniit silmänsä katosivat näköetäisyydeltäni. Lopulta talliväki päätyikin ratkaisuun, että he siirtäisivät minut sittenkin issikka-aitauksen sisälle rakennettavaan aitaukseen ja pihattoon.

"Irmeli, mennäänkö naimisiin heti ensimmäisenä kohtaamispäivänämme?"

No, pikkuhiljaa minun ja Irmelinkin rakkautemme tyssäsi, ja pystyin taas keskittymään muuhunkin elämääni. Minua suoraan sanottuna ihmetytti, mitä tekisin noiden issikoiden kanssa. Minulle selvisi, että saisin maastoilla heidän seuranaan, ja minulla myös vedettäisiin jotain vaelluksia. Minulle selvisi myös toinen asia. Tajusin, että minussa on jokin magneetti, joka vetää puoleensa naispuolisia henkilöitä -niin ihmisiä kuin hevosiakin.

Kaikki tallitytöt olivat täysin rakastuneita minuun. Olin kai niin erilaisella tavalla viehättävä kuin nuo issikat. Minusta käytiinkin kovaa taistelua, että kuka tällä kertaa saisi hypätä selkääni. Tammat taas tuntuivat olevan vähän turhankin pihkassa minuun. He nimittäin tulivat aitani luokse näykkimään ja härnäämään minua saadakseen huomioni kiinnyttymään heihin. Niinhän se sanontokin menee, että rakkaudesta se hevonenkin potkii. ;)

Minä ja Rossi

Tuon pikkuisen eli Rossin kanssa meillä muodostuikin vahva ystävyyssuhde. Hän oli niin pieni minuun verrattuna, mutta silti niin kypsä ikäisekseen, että pystyimme heittämään hänen kanssaan hyvääkin läppää. Otin ehkä sellaisen isäroolin Rossin suhteen.

Rossi myös toimi aivan kuin olisin hänen isänsä. Mitä minä ikinä teinkään, otti Rossi siitä mallia ja teki perässä.

 

Rossi ja minä :)

Maastoilun ja kenttäilyn lisäksi tuli sitä myös muutaman kerran kokeiltua mielenvirkistykseksi esteiden hyppelemistä. Se vasta olikin hauskaa! 

 

Pahoittelen laatua. 

Olen saanut toteutettua monia haaveitani. Yksi haaveistani oli päästä käymään joskus joissain näyttelyissä. Ihan kokeilun vuoksi vain. Olin tällöin vielä aika epävarma ulkonäöstäni, sillä kaikki minusta otetut kuvatkin olivat tällaisia.

No, nyt kesällä, kun unelmani toteutui, ja pääsin näyttelyihin, olivat ilmeeni hieman parantuneet ja itsevarmuuteni kohonnut. Niinpä astelin näyttelyihin kylmän varmasti vieden samalla voiton kotiin.

Minä ja ihana kesähoitajani Iiri!

Enkö vaikutakin näissä kuvissa paljon itsevarmemmalta? ;)

Voi sitä tunnetta, kun otimme Iirin kanssa ylpeästi voittajan ruusukkeen vastaan. Mutta mennäänpäs nykyhetkeen. Tällä hetkellä suuressa osassa elämääni on maastoilu, vauhdikkaat laukkapätkät pellolla, sattumoisin kentällä ratsastelu, ystävät ja etenkin ystäväni Ida -hevosen personal trainerina toimiminen. ;) Ida on hieman laihtumisen tarpeessa, joten annostelen hänelle ruoat aitauksestani ja kannustan häntä urheilemaan kannustavilla katseillani.

Tällaista tällä kertaa!

♥: Allu

Rossi: Ammattilaiset asialla!

Terveppä terve rakkaat lukijamme!

Ette voi ikinä edes kuvitella, kuinka järjettömän onnellinen olenkaan! Olen aina ollut se yksi ja ainoa lapsi tallilla, mutta nyt asia on muuttunut. Ainakin muutamaksi päiväksi. Minulla on nyt nimittäin täällä tallillani kuusi lasta kaverina. Ehei, ei tänne ole tullut kuutta varsaa, vaan talli kuhisee ihmislapsista. Tänne tuli siis lauantaina leiriläisiä pitämään minulle seuraa. Jäisivätpä he tänne ikuisesti viihdyttämään minua hauskoilla leikeillään. :)

Kuten kuvasta voi huomatakin, on tänne satanut lunta!

On niin huvittavaa katsella, kuinka he leikkivät minua juosten kentällä "pukkeja" heitellen. Mukana heidän leikissään ovat myös kouluttajat, jotka koettavat epätoivoisesti saada kuritonta varsaa tottelemaan. Aivan kuten minä. Paitsi, että minä en tietenkään ole kuriton, vaan mitä ihanin koulutettava. No, mennään asiaan!

Sunnuntaina järjestettiin tallilla perinteiset kauneuskilpailut, joissa leiriläiset laittoivat valitsemansa hevoset mahdollisimman upeiksi. Kuten arvata saattaa, olin näiden lapsukaisten makuun jo valmiiksi liian kaunis, joten he eivät valinneet kisaan minua. ;) 

Hrimnir -pojun upea kampaus!

Miksen minä saanut tuollaista rusettia häntääni??

Irpaa kaunistetaan!

Voin sanoa, että lähtökohdat olivat aivan hirveät. Ainakin Hrimnirin osalta. Tuo sotkuinen kakara oli niin likainen, että hävetti. Ottaisi mallia minusta. ;) Tässä kuvat ennen näiden taitavien leiriläisten käsittelyä.

Gola

Hrimnir

Olisin halunnut samanlaisen kampauksen otsaharjaani kuin Irmelillä oli. Toisaalta, kuten kuvan taustalta näkee, jos tarkasti katsoo, olen juuri parhaillani aitauksessa rapsuteltavana. En olisi kyllä halunnut vaihtaa sitäkään hetkeä, joten ehkä oli ihan hyvä tyytyä pelkkiin rapsutuksiin. Sitä paitsi tuo hienoksi laittautuminen on isompien tammojen ja ruunien hommaa. Ei minun. Minun tarkoitukseni on vain olla söpö, ja sehän onnistuu!

Irmeli! Minä olen tuolla aitauksessa, Irmelin oikealla puolella.

Irmeli

Ida ei osallistunut kauneuskilpailuun, sillä hän toimi tällöin ratsuna. Minä en saanut tehdä kumpaakaan! Epäreilua!

Kaunotar

Toinen kaunotar eli minä

Jöran mummostyleäkin oltiin muokattu vähän tyttömäisemmäksi.

Lettipää Jöra

Jöra

Kuten tiedättekin, Gola ei ole mikään maailman tyttömäisin tamma, niinkuin minäkään en ole. Golan perusilme on aina tämä:

Gola

Silti tytöt saivat Golan näyttämään näinkin paljon tyttöhevoselta.

Golan ihana häntä!

No, nyt on Golallakin hieman erilainen ilme!

Myönnän kyllä olevani vähän (ja vähän enemmänkin) kateellinen persoona. Minua alkoi niin ärsyttää, kun katselin noita lettipäitä aidan takaa. Oli ärsyttävää huomata, millaisia kaunokaisia heistä tulikaan. Niinpä koitin turvallani hieman sotkea heidän harjojaan aidan toiselta puolelta. Harmi vain, että pieni pääni jäi kiinni aitojen väliin.

Näin upeita yksitiskohtia lapset loihtivat! Hrimnirin otsaharjaan sopii niin hyvin tuo sininen rusetti.

Ja Hriflalle tämä liila!

Nyt tahtoisin, että kertoisitte tuonne alas kommenttiboxiin, kuka hevonen teidän mielestänne oli laitettu kauneimmaksi. :)

Hrimnir

Irpa

Hrifla

Irmeli

Jöra

Gola

Tässä vielä loppuun muutama kuva kampauksista! Hyvää loppuviikkoa kaikille! Minä ainakin aion nauttia loppuleiristä täysin siemauksin syömällä lasten kenkiä. ;)

Golan häntä 

Hriflan häntä 

Hrimnirin häntä

Hrimnir

♥: Rossi