Gjaffar: Millainen oli syyskuu?

Heips!

Mitäs teille kuuluu? Minulla menee mitä parhaiten. Huomenna alkaa nimittäin se kauan odotettu syysleiri! Siitä tulee niin kivaa. :) Näin vielä alkuun täytynee minun sanoa, että meidät löytää nyt myös Instagramista. Ihmiset laittavat sinne meistä mitä suloisempia kuvia. Käykäähän katsomassa, jos kiinnostaa! Sinne pääset tästä.

Tänään aihe, josta ajattelin teille kirjoittaa, on syyskuu. Tuntuu oudolta, että syyskuukin on nyt jo ohi ja ollaan jo lokakuussa ja pimenevissä illoissa.

Kun ajattelen syyskuuta, tulee minulle ensimmäisenä mieleen ruska. Syyskuussa ruska on kauneimmillaan. Tai oikeastaan koko kylä tuntureineen on kauneimmillaan, kiitos värikkään ruskan. Toisaalta talvella on kyllä myös niin kaunista, että huhhuh! Toivottavasti pian sataa pysyvä lumi maahan.

Minä

Ruskavaelluksella...

Syyskuussa myös tuo kaksijalkaisten pukuhuone valmistui, ja näin talli laajeni. Vaikka se ei tavallaan mitenkään minun elämääni vaikuta, olen siitä tavattoman iloinen. On ihanaa, kun koti näyttää laajemmalta. Tällä voi myös kehuskella muille hevosille. Voin kertoa, kuinka hurjan laaja kotimme nykyään on. ;)

Gjaffar, eli minä

Minä

Viime kuussa myös joka vuosi yhtä tärkeä ensilumi sateli maahan. Olimme ystävieni kanssa niin iloisia ja mietimme, että jes, tästä se talvi nyt alkaa. Valitettavasti lumi ei tullut jäädäkseen. Tällä hetkellä täällä ei ole yhtään lunta. Jos nyt sataisi, tulisi varmaan lunta. Aamulla oli nimittäin kymmenen astetta pakkasta. Muistakaa minun, Gjaffar Fra Sokkaporan sanoneeni, että syysleirin aikana sataa lumi maahan. Näin minä uskon ja toivon tapahtuvan. :)

Minä viime talvena!

Voi, kuinka kaipaankaan näitä lumisia talvimaisemia!

Kohtasin viime kuussa tuon mustan möykyn (jota myös Alluksi puhutellaan) takia kamalasti asioita, joista egoni ja itsevarmuuteni kärsi. Tuo musta, kirahvin kokoinen, joten kuten hevoselta näyttävä otus nimeltä Allu saapui Alahärmästä tänne. Olisittepa nähneet, kuinka kaikki tammat olivat hänen kimpussaan vannoen rakkauttaan häntä kohtaan. Entäs minä sitten? Minut tietysti unohdettiin heti Allun tultua. Voi, kuinka nämä tammat romuttivatkaan itsetuntoani.

"Moi tammat! Oliko teillä jo minua ikävä?"

Musta möykky matkustamassa Leviä kohti!

Allu

Varsinkin kesäihottumahevoset ovat onnellisia siitä, että nyt syyskuussa viimeisetkin ötökät katosivat. Minun ystäviänihän ei saa kiusata. Sen tajusivat lopulta polttiaisetkin, ja näin he jättivät minut ja kamuni rauhaan. Kaikki on siis minun ansiotani. ;)

Trana

Hrifla

No, mitäs blogille on tapahtunut syyskuussa?

Banneri vaihtui syksyisemmäksi, saimme pari uutta lukijaa blogiimme, blogin katselumäärät lisääntyivät, ja monet ihanat ihmiset kommentoivat postauksiimme. Kiitos kaikille!

Nykyinen bannerimme!

Luetuin postaus viime kuussa oli Tranan kirjoittama postaus "Tällainen on pussaileva talliporukka!". Se on minunkin suosikkipostaukseni blogistamme. Tässä linkki postaukseen
Suosikkikuvani tältä kuulta ovat alhaalla. Niissä esiintyy - kuka muukaan kuin minä, Gjaffar. Minullahan on tunnetusti laumastamme eniten lahjoja kameran edessä poseeraamiseen. ;)

Minä

Minä

Minä

Mitäs tykkäsitte tällaisesta postauksesta, jossa pohdin viime kuukautta?
Haluatteko lukea tällaisia lisää?
Mistä postauksestamme sinä olet tykännyt eniten viime kuussa?

♥: Gjaffar

Hrimnir: Voi niitä vanhoja aikoja!

Morjens!

Sain tänään hyvän aiheen, mistä voisin postata. Se syntyi siitä, kun tänään herätessäni haistelin ilmaa. Se tuoksui jotenkin makealta. Samalta kuin tallilla tuoksui muutama vuosi sitten. Aloimmekin muistella hevoskavereideni kanssa menneitä aikoja. Niitä aikoja, kun tallillamme oli vielä kukko, jonka nimi oli Hullu Petteri. Hän oli kyllä nimensä mukainen kukko. :D Oi niitä aikoja! Ajattelinkin kertoa teille kuvien kera, millaista oli vuonna 2011.

Jep, tuossa kuvassa olen minä. Se samainen Hrimnir, joka teille tänäänkin kirjoittelee. Näytän aivan samalta. Olen yhtä likainenkin kuin tällä hetkellä. Tosin harjani on ehkä hivenen tummempi. Näkisittepä, miltä näytin pienenä. Olin silloin aivan harmaa. Nythän minä olen valkoinen. Kröhöm, tai ainakin olisin ilman tätä likakerrosta. jonka aina turkkini päälle hommaan. ;)

Tässä tallin ikinuoret mummelit kolme vuotta sitten.

Jöra

 Irpa ei ole kyllä tästä yhtään muuttunut. Riimun väri vain on nykyään eri kuin tällöin.

Irpa

Toivottavasti tämä, että muistelemme vanhoja aikoja, ei tarkoita sitä, että olemme tulossa vanhoiksi. Onhan sitä niin paljon kaikkia muistoja kerääntynyt pääkoppaan, kun on kuitenkin jo 17 vuotta elänyt. On niitä toivottavasti myös vielä monta edessäkin.

Hrimnir, eli minä

Pakko sanoa, että ovat Irmelin poseeraustaidot ainakin vähän parantuneet. Nimittäin ensimmäinen kuva Irmelistä, joka pompahti eteeni on tuo alapuolella oleva. Nykyään Irmeli ei voisi ikinä, ei siis ikinä alkaa tehdä tarpeitaan juuri kameran kuvatessa häntä. Hyi Irmeli!

Irmeli

Minä olen ilmeisesti jo tällöin ollut tuollainen hurmuripoika, jolla huumorintajua riittää, Katsokaa nyt minun söpöilyilmettäni.

"Anna namuja!"

Veera on kyllä todellinen kaunotar näissäkin kuvissa! Veeran kanssa meillä onkin piitkä ja suloinen historia takanamme.

Veera

Ja kyllä Irmelistäkin pari poseerauskuvaa löytyi. Tuo yksi kuva hänestä oli varmasti vain jokin vahinko. Olenko muuten kertonut, kuinka Irmelin poikaystävänä toimi pari vuotta sitten koira nimeltä Turo? Voi niitä aikoja, voi niitä aikoja! Irmeli näki tällöin pelkkiä sydämiä tämän suloisen koiran takia. He pussailivat usein ja nuolivat toistensa naamoja. Kokoerokaan ei heidän rakkauttaan haitannut. Irmeli nimittäin vähän niin kuin istui yltääkseen samalle tasolle tämän turrin kanssa. 

Turo ja Irmeli ♥

Irmeli

Irmeli

Irmeli

♥

Irpa oli jo tällöin kova flirttailemaan. Hän iski aina kameralle silmäänsä siltä varalta, jos joku komea ori sattuisi hänen kuviaan katselemaan. 

Irpa

Ajatelkaa, vielä näihin aikoihin oli Jöra lauman johtaja. Irmeli jo silloin koitti kovatöisesti hakea johtajan paikkaa itselleen. Hän kun on aina ollut sellainen, ettei kestä olla muiden hevosten pompoteltavana, vaan haluaa itse päättää asioistaan. Nyt sitten, kun Jöra on saanut ikää lisää, väistyi hän johtajan tehtävästä ja antoi pestin Irmelille.

Entinen laumanjohtaja Jöra

Nykyinen ja entinen johtaja

Meillä näitä kuvia vuodelta 2011 vielä piisaisi, joten voisimme tehdä tästä joskus toistekin postauksen.

Minä´

Olemmeko me muuttuneet teidän mielestänne kolmen vuoden aikana?

Haluatteko te nähdä lisää vanhoja kuvia jossain tulevassa postauksessa?

Kertokaahan ihmeessä! :)

♥: Hrimnir

Trana: Jättisieraimia ja takkutukkia!

Heippa!

Olemme yrittäneet saada otettua hyviä kuvia. Sellaisia, joissa näyttäisimme ylväiltä, lihaksikkailta ja upeilta. Se olisi varmaan jokaisen hevosen unelmakuva itsestään. Vaikea sitä on kuitenkin alkaa itseään muuttamaan. Meidän kaikkien pitäisi varmasti käydä jokin mallikoulu, jotta ilmeemme eivät olisi huvittavia, vaan arvokkaita. Onko teillä vinkkejä, mistä sellaiseen kouluun pääsisi?

Tänään, kun Irpa oli kuvattavana, hän teki jonkun ihmeposeerauksen, jota hän usein kuvissa tekee. Irpa suurentaa nenäreikiään niin suuriksi, että näyttää siltä kuin kavio olisi työnnetty sieraimeen.

Irpa-mummo

Samaa voi kyllä sanoa Veerastakin. Katsokaas nyt hänen sieraimiensa suuruutta!

Veera

Okei, tiedän kyllä, että minun kannattaisi vilkaista peiliin, ennen kuin alan arvostella muiden poseerauksia. Itselläni nimittäin pakkaavat silmät mennä kiinni aina kameran valon välähtäessä. Aina, kun lähdemme jonnekin kuvausreissulle tunturin päälle, huomaavat ihmiset tallille tullessaan, että minulla on jokaisessa upeassa kuvassa silmät kiinni.

Minä! En muutenkaan näytä tässä kuvassa järin ihastuttavalta.

Tai sitten hiukseni sojottavat sinne sun tänne. Meillä heppa-paroilla kun ei ole edes peiliä aitauksessamme. Ihmiset vain viettävät tuntikausia peilin ääressä laittaen hiuksiaan ja hokien, olisivatko ne nyt hyvin. No, entäs me sitten? Me emme saa edes minuuttia viettää peilin ääressä, sillä emme omista sellaista.

Minä ja epäsiistit hiukseni.

Tänään olin juuri ottamassa Rossista ja Idasta kuvaa. He ovat niin hyviä ystäviä ja syövät aina niin nätisti vierekkäin. Päätin sitten ottaa näistä hyväntuulisista bestiksistä kuvan, ja tällainen siitä tuli...

Rossi

Kuten näette, kuvat eivät onnistuneet tänään kovinkaan hyvin. Rossi ilmeisesti luuli minun jo ottaneen kuvan, ja siksi hän ajatteli, että nyt hän saisi taas alkaa olla oma itsensä. Rossi kun on sellainen, että aina kuvissa hän esittää niin kilttiä, mutta heti kun kamera laitetaan pois, alkaa Rossi potkia ja purra meitä muita hevosia,

Ida ei tästä tykännyt!

Muistatteko sen postauksen, jossa Ida kertoi haluavansa tulla kampaajaksi? Tänään meillä olikin täällä tallilla nutturavillitys meneillään. Tällainen nuttura Idalla oli:

Ida

Kummalle tuollainen sykerö sopii paremmin tyttärelle vai isälle? Gjaffar otti tyttärensä Idan tyylistä mallia ja tadaa, tässä on tulos!

Gjaffar

Noh, mitäpä minä en tekisi, jos muut tekevät. Täytyihän tätä villitystä itsekin testata.

Minä

 

"Irmeli hei, älä luimistele siellä takana! Pilaat kuvani!"

En minä sentään nyt koko ajan noin hienosti kameran edessä poseerannut. Oli kymmeniä kuvia, jotka näyttivät samoilta kuin alapuolella oleva kuva. Minun silmäni kun eivät vain millään meinaa pysyä auki!

Minä

Keksin tänään myös uuden tekniikan saada hyviä kuvia. Nimittäin teline, jonka päällä päätä pidetään. Minäpäs kerron, kuinka tämä toimii! Ensin täytyy etsiä joku hyväuskoinen hölmö uhriksi. Tässä tapauksessa valitsin Gjaffarin. Aloin muka rapsuttaa häntä selän päältä, mutta sitä ei kestänyt kauan. Sitten vain laskin siihen hänen selkänsä päälle pääni ja nojasin siihen. Sai kyllä hyviä kuvia!

Minä

Ihailkaa upeita sieraimiani!

Huomatkaa myös upea nutturani!

Nyt loppuun laitan myös muutaman onnistuneemman kuvan. Minun mielestäni meistä hevosista saa parhaita kuvia alhaalta päin. Niissä näytämme söpöiltä. Silloin myös upeat turpakarvamme ovat suuressa roolissa. ;)

Hrimnir suloisine nappisilmineen!

Rossi 

"Nam nam, on kyllä niin hyvää ruokaa tänään meillä. Oikein minun lemppariani!"

Ida

Näin loppuun haluan vielä kiittää kaikkia blogimme lukijoita ja kommentoijia siitä, että jaksatte lukea postauksiamme ja vieläpä kommentoida niihin. Kiitos kaikille! ♥

♥: Trana