Irpa: Kas kummaa, aurinko unettaa

"Aurinko paistaa ja vettä ei sada, taitaa tulla kesä..." Vai miten se laulu nyt meneekään. ;) Mutta terve vain kaikille! Minä olen se tallin paras ratsu ja vaatimattomin persoona. Jokos arvaatte nimeni? Olen Irpa! 

Arvatkaa mitä! Tuo auringonpaiste tekee meidät hepat omituisiksi. Ensinnäkin laulattaa ja naurattaa kumman paljon. Tosin se koskee onneksi vain minua. Toiseksi me hevoset olemme aitauksessa todella laiskoina. Meistä melkeinpä jokainen löhöilee ja nauttii auringosta. Minä olen varsin huvittavan näköinen tällä hetkellä. Makaan tässä heinäpaalin vieressä silmät puoli kiinni hohotellen, virnistellen ja lauleskellen tuota ylhäällä mainittua laulua.

Minä!

Nyt pidätte minua varmaan vähintään outona. Täytyy puolustella itseäni sillä, että kyllä muutkin vain makoilevat, Pakko myöntää, että minä olen silti heistä tällä hetkellä erikoisin tapaus. Eivät he sentään virnuile ja laula, kuten minä...

Selja on käpertynyt heinäpaalia vasten. Hänellä on päivänokoset meneillään. Näyttääpäs hän kyllä lutuiselta ja pieneltä. Tulee tunne, että pitäisikö tuolle pienokaiselle käydä viemässä nalle kainaloon ja tutti suuhun. Niin minä tein lapselleni Irmelille hänen ollessaan vauva. Vaikka oikeastihan tuo Selja on jo 10-vuotias iso tyttö. 

Selja ♥

Gjaffarkin makoilee, mutta on kuitenkin hereillä. Hän puhuu Stjarnin kanssa varmaankin politiikasta. Sen verran vakavalta ja järkevän oloiselta hän näyttää. Mutta muistakaa, että ulkonäkö voi pettää! :D Ei Gjaffar aina niin vakava ja järkevä ole. 

Gjaffar ♥

Fjödur taas on unenpöpperössä. Hän on todella kova tyttö kuorsaamaan! En ole ikinä tavannut noin kovaäänistä kuorsaajaa kuin Fjödur on. Hän myös nautiskelee kovasti vapaapäivästään, kuten kuvasta huomaa. 

Fjödur ♥

Palaan vielä tuohon kuorsaamisasiaan. Minua nyt kyllä ottaa päähän. Olin juuri saanut unen päästä kiinni, ja näin unta lentävästä porkkanasta. Sitten heräsin Fjödurin kuorsaukseen juuri silloin, kun porkkana oli lentämässä suuhuni. Kiukkuisena yritin herättää Fjöduria, että hän pyytäisi minulta edes anteeksi, mutta ei. Hän vain nukkui sikeästi. 

No, makoilen silti, vaikka en nukkusikaan. :)

Toukka on tuolla meitä muita vähän kauempana. Hänkin makoilee, kuten melkeinpä jokainen. Katse hänellä on suuntautunut Keilaan, jolle laitetaan juuri riimua päähän. Tänään on siis vaellus.

Toukka ♥

Tuo Keila on kyllä jännä tapaus. Jopa laiskottelupäivänäkin hän on reippaana. Tuolla sisällä se hirnuu meille ja voivottelee, miten hänellä on noin laiskoja kavereita, etteivät tee muuta kuin nukkuvat. 

Keila ♥

Sillä välin Jöra harmittelee täällä aitauksessa, miksi tuon Keilan pitää hirnua niin kovaa, ettei saa nukuttua. Ymmärrän Jöraa täysin. Olemme molemmat jo vanhempia rouvia, joiden pitäisi ansaita nukkua rauhassa. Niin, etteivät toiset hevoset herättäisi meitä omalla kuorsauksellaan tai hirnumisellaan.

Jöra ♥

Kaiken huippu on vielä se, että vaellus on alkamassa, ja oppaamme vain nukkuu kanssamme heinäkasassa. Onneksi Trana on niin viisas ja tunnollinen tyttö, että menee herättelemään opasta varovaisesti. Tranalla huolestuttaa, jos asiakkaat tulevat, eikä kukaan ihminen ole ottamassa heitä vastaan. ;)

"Herääätyyys!" Trana huutaa. :D

Kuten tämäkin postaus todistaa, kevään tulo tekee niin hevoset kuin ihmisetkin hulluiksi. Joskus villeiksi ja joskus unisiksi, kuten tänään. Hyvää laiskottelupäivää vain sinnekin! :)

♥: Irpa

Baron: Vaihtelu virkistää!

Hellurei!

Arvatkaas, kuka täällä ruudun toisella puolella tällä kertaa on? Minä Baron tietenkin. ;) En olekaan postannut tänne koskaan, joten nyt on korkea aika aloittaa netissä surffailu! Muistelimme tänään kavereideni kanssa ensimmäisiä hetkiä täällä Lapin Saagassa. Päätin tulla jakamaan niitä muistoja teidän kanssanne. Tietysti kuvien kera!

Kaikki alkoi siitä, kun minut, Selja, Stjarni, Toukka, Hetta ja Keila lastattiin kuljetusautoon, kohti tuntematonta. Siitä alkoi pitkä matka tänne Lappiin, tuntemattomien hevosten luokse.

Minä Baron :)

Muistan ensimmäiset päivät tarkasti. Me kuusi hevosta olimme hyvin tiivis porukka. Pysyttelimme ensimmäiset päivät syrjempänä uusista ystävistämme. Selja oli meistä rohkein. Hän uskalsi käydä katselemassa pihattoakin. Aitauksessa oli kaksi heinäpaalia: meidän heinäpaalimme ja uusien tuttaviemme heinäpaali. Juoma-astian luokse emme yksin uskaltaneet mennä. Muistan niin hyvin sen tunteen, kun oli kova jano, eikä uskaltanut mennä juomaan yksin. Silloin menimme aina koko porukalla.

Muutaman päivän me sitten selvittelimme uuden, isomman lauman arvojärjestystä. Jos erimielisyyksiä tuli, jouduimme hieman kinastelemaan. Muuten sopeuduimme huomattavan hyvin, eikä kotiutumisessakaan kestänyt kauan.

Tässä kuvassa Hrimnir on jo kanssamme syömässä sopuisissa tunnelmissa. :)

Sitten kun olimme käyneet jo muutaman kerran talliväen kanssa maastossa, pääsimme asiakkaiden käyttöön. Minä ja Stjarni saimme asiakkaat selkäämme ensimmäisinä, sillä olimme jo heti alkuun niin rauhallisia.

Me satuloituina.

Välissä tuli kesä, ja lähdimme takaisin Power Parkkiin. Seuraavana talvena palasimme uudelleen tänne tuntureiden keskelle. Silloin emme enää vierastaneet Lapin Saagan issikoita, sillä olivathan he meille jo tuttuja ystäviä :). 

Vaelluksella... ♥

Mikäpä siinä oli ihanissa Lapin maisemissa vaeltaa. Itse ainakin lähdin jokaiselle reissulle reippain mielin mukaan ja niin lähden edelleenkin.  :)

Olen kyllä onnellinen, että saamme olla täällä Levillä aina talvisaikaan. Onhan se kivaa vaihtelua! Tuolla Power Parkissa, jossa olemme kesät, on ihanaa laukkailla pelloilla ja nauttia kesästä ja sääskettömyydestä. Täällä Lapissa taas on aivan erilaista. Täällä olemme esimerkiksi laukanneet umpihangissa ja taivaltaneet tunturissa ♥. Tulee niin paljon kaikkia ihania muistoja mieleen, kun alkaa ajatella tarkemmin! En vaihtaisi kyllä mitään hetkeä pois. Kaikki ovat olleet niin ihania omilla tavoillaan :). 

♥

Nyt me olemme olleet täällä jo muutaman talven, ja hauskaa on ollut ja varmasti tulee aina olemaankin. Toivottavasti piditte postauksestani, ja haluatte lukea kirjoituksiani toistekin. :)

♥: Baron

P.S Muistakaahan kommentoida! :)

Stjarni: Talutusratsuina koiratapahtumassa!

Terve ystäväiset! ♥ 

Minä Stjarni ja ystäväni Hrimnir pääsimme tänään vähän erilaisempiin työhommiin. Olimme Gondolilla talutusratsuina. Siellä oli koiratapahtuma, jossa oli koiranäyttelyitä, kiihdytyskilpailuita yms. Aamulla lähdimme Hrimnirin kanssa tallilta köpöttelemään kohti lapsia ja koiria. Ihmettelin, miksi lähdimme toiseen suuntaan kuin yleensä. Hrimnir tuumasi, että olemme varmaankin menossa talutusratsuiksi, ja oikeassahan hän oli. Hrimnir on ollut kuulemma joka vuosi talutusratsuna tuollaisissa tapahtumissa. Hänelle tuo on ihan tuttua puuhaa. Olen minäkin yhdesti täällä Levillä tuollaisissa hommissa ollut, ja onneksi se kerta ei jäänyt ainoaksi. :)

Vas. minä Stjarni ja oik. Hrimnir :)

Kun saavuimme paikan päälle, katselimme ympärillemme. Tämä Gondoli oli meille molemmille uusi paikka. 

Ennen kuin kerkesimme edes kissaa sanoa, olimme pienten lasten ympäröiminä. Meillä on tuon Rimpan kanssa niin suuri karisma, että vedämme asiakkaita kuin magneetteja puoleemme. ;) No, pääsimme sitten heti töihin! 

Hrimnir ♥ 

Aina silloin, kun Hrimnir oli yksin töissä, minä räpsin itsestäni kuvia. Mitäs pidätte? :)

Minä poseeraamassa!

:)

Ja sillä välin, kun minä olin töissä, Hrimnir vuorostaan pelleili kameran edessä. Se höpsö laittoi ratsastajan kypärän päähän!

Hrimnir turvallisissa varusteissa...

Tällä pojulla huumorintajua riittää :D

♥ 

Sitten aina, kun tuli hiljaisempaa, eikä meillä ollut ratsastajia selässämme, me kuiskuttelimme koirien ulkonäöistä. Pohdimme, mikä koira meidän mielestämme ansaitsisi voiton näytteyissä. Teimme tämän kuitenkin kuiskutellen, jotta koirat eivät kuulleet, kun arvostelimme heidän ulkonäköään. 

Hrimnir (oikealla) kertomassa mielipidettään minulle erään koiran turkin kiiltävyydestä. :)

Asiakkaita riitti mukavasti. Muutenkin tapahtuma oli kyllä kiva kokemus. Ei sitä joka päivä tuollaisiin hommiin pääse. :) Kiitos kaikille, jotka olivat siellä meitä katsomassa ♥.

Minä ihastuttamassa ihmisiä. ;)

Hrimnir piristämässä jonkun lapsen päivää ♥ 

♥: Stjarni

Jöra: Lepoa ja hauskanpitoa töiden vastapainona

Heipä hei pitkästä aikaa!

Aika on vierähtänyt todella nopeasti näin sesongin ohella. Siksi emme olekaan kerinneet tänne tietokoneen äärelle postailemaan. Vapaa-aika taas on mennyt nukkuessa, syödessä ja noita olympialaisia katsellessa. :) Mutta minä olen siis Jöra! Ajattelin kertoa teille hieman kuulumisiamme.

Minä Jöra :)

Taas kevät on tulossa! Vähän aikaa sitten oli vielä kaamos, ja nyt jo aurinko möllöttää taivaalla. Tämän postauksen kuvissakin saattaa näkyä tuo auringon valo ♥!

Katselin tänään Tranaa ja Rossia ja mietin kuinka erilaisia mielenkiinnonkohteita minulla ja heillä on. No okei, onhan meillä ikäeroakin melkeinpä parisenkymmentä vuotta, että kyllä sekin tietysti asiaan vaikuttaa. Heitä on kerrassaan suloista katsella, kun ajattelee, että tuollainen minäkin olin lapsukaisena. ♥ 

Nyt kerron, mitä me aikuiset hevoset tykkäämme tehdä aitauksessa. Yksi paras juttu on ehdottomasti syöminen, kuten varmaan arvasittekin. ;)

Gjaffar ruokailemassa ♥

Irpa ♥

Toinen mielestäni kaikille tärkeä asia on lepo. Kaikkien, jopa varsojen pitäisi malttaa levähtää! Me aikuiset hepat nukumme aina, kun väsyttää. Sitten jaksaa taas jatkaa syömistä. ;)

Irmeli päiväunilla ♥

Hrimnir "puhtaana" nukkumassa :D ♥

Minä Jöra :)

♥

Ja tietysti tykkäämme viettää aikaa ystävien kanssa. En tiedä, mitä tekisin ilman hevoskamujani ♥

Hihi, seurailin sivusta, kun Trana ja Rossi ottivat mallia isommista hevosista, ja hekin rapsuttivat toisiaan. Rossi ei kylläkään jaksanut sitä pitkään. Kuvassakin hän on jo suuntaamassa muualle leikkimään.

Sitten kerron nuorempien hevosten, eli Tranan ja Rossin mielipuuhista. Tietysti he syövät, juovat ja nukkuvat, kuten mekin...

Trana ♥

Rossi ♥

...mutta heidän elämänsä on paljon värikkäämpää! Olen tarkkaillut heitä näinä muutamana päivänä. He tykkäävät kuvailla toisiaan ja poseerata. Tässä esimerkkejä eiliseltä. Kuvissa mallina toimi siis Trana, ja Rossi hoiti kuvaamisen. 

Trana poseeraa puun kanssa ♥

Naurahtelin itsekseni, kun katselin noiden suloisuuksien leikkejä. 

He ovat myös harvinaisen läheisiä tuon Allun kanssa. Joka päivä heitä näkee halailemassa Allua. ♥  

Ja tietysti tämän vauvan (Rossin) ja vähän isomman vauvan (Tranan) joka päiväisiin touhuihin kuuluu piehtaroiminen. ;) Trana tekee sen ensin, ja sitten Rossi perässä. Muutenkin Rossi ottaa paljon mallia parhaasta kaveristaan!

"Elämä on ihanaa!"

Tässä postauksessa tulikin nyt kerrottua, millaiselta Rossin ja Tranan elämä näyttää vanhempien hevosten elämään verrattuna. Ja millaiselta heidän elämänsä näyttää minun silmissäni. Olen aina ollut sellainen persoona, että en halua korostaa itseäni. Nytkin pidin enemmän ajatuksesta tehdä postaus Rossista ja Tranasta eikä minusta.

Mutta tällaista minulla tällä kertaa! 

♥: Jöra

Fjödur: Piilokameran kohteena

Heippa!

Minä Fjödur täällä tänään! Olen niin innoissani... Nimittäin minulla on tänne blogin puolelle jotain hieman erilaista materiaalia ;). Katsokaas, olin käynyt Irpan kanssa lenkillä. Kun tulin sieltä kotiin, olin hieman väsynyt, mutta onnellinen. En huomannut, että Irpa tekisi mitään ihmeellistä. Luulin, että hän on mennyt jo heinäpaalille. Niin ei kuitenkaan ollut käynyt. Irpa oli kuvannut minua koko ajan! Koko sen ajan, kun saavuin aitaukseen. Nyt minulla onkin teille siitä pari pientä videoa. :) Videoilla näkyy esimerkiksi, kun piehtaroin. Viimeisen videon lopussa Irpa kertoo minulle, että olen piilokamerassa. Ilmeeni on katsomisen arvoinen, joten kannattaa katsoa ihan loppuun saakka. ;) Tässä ne tulevat! Toivottavasti pidätte...

♥: Fjödur :)

Hyvää Ystävänpäivää Kaikille!

Toivottelevat: Lapin Saagan issikat & Allu ♥