Gjaffar: Oma koti kullan kallis!

Heipparallaa!

Kuten Hrimnir viime postauksessa jo kertoikin, olemme me PowerParkissa kesän viettäneet hevoset taas saapuneet tänne Lappiin. Sen ansiosta näiden postauksien kirjoittajatkin vaihtelevat useammin, kun meitä on enemmän. Minusta on ihanaa, kun pääsin taas pitkästä aikaa kirjoittamaan tänne blogiin! Olen siis Gjaffar! Mutta mennäänpäs asiaan, eli siihen, kuinka me olemme kotiutuneet.

Meitä on nyt kuitenkin jo 11 hevosta, niin välillä syödessämme heinäpaalilla, saattavat päämme mennä solmuun. Yksi kurkottaa syömään toisen kaulan alta, toinen taas pään päältä ja kolmas mahan alta. Sellaista se välillä on näin tiiviissä laumassa.

Vasemmalta Irpa, Irmeli, Veera ja Trana.

Monet hevoset ovat saaneet Rossista vaikutuksia. Katsokaa nyt esimerkiksi Irmeliä. Hän koittaa syödä jalkaansa! Huhhuh... On siinä vain lauman johtaja. 

Irmeli on ilmeisesti ottanut mallia Rossista. Se pikkuinen haluaisi nimittäin syödä aina ihmisten kenkiä. Tosin Irmeli koittaa syödä omaansa. 

No, mitäs minulle sitten kuuluu? Minulla menee paremmin kuin hyvin. Irmeli on päästänyt minut pois arestista, ja nyt saan syödä heinäpaalilla kaikista cooleimpien tyyppien kanssa. Irpa näyttää vieläkin olevan rakastunut minuun. Kai minä sitten olen niin charmikas. Ihmeellistä, että tässä alhaalla olevassa kuvassa Irpa on minusta jopa heinäpaalin verran kauempana. Yleensä hän hakeutuu aina kiinni kylkeeni. 

Minä ja Irpa ♥

 

Täällä heinäpaalilla minä saan olla!

Tyttärelläni Idalla on omanlaisensa paikka ruokailussa. Tottakai hänkin välillä käy heinäpaalilla napostelemassa, mutta suurimmaksi osakseen hän on heinäpaalin vieressä. Siihen on nimittäin jäänyt heinää. Varmaan siitä tippunut, kun heinäpaali on siirretty paikoilleen. Siinä Idan kelpaa syödä. Ei tarvitse olla ahtaasti, vaan saa yksin nauttia ruokarauhasta. Pitää harkita, jos minäkin joskus kävisin siellä syömässä!

Idan oma ruokailupaikka!

Täällä Levillä on vielä vähän polttiaisia. Minua ne eivät ollenkaan häiritse. Sen verran vähän niitä on. Kesäihottumahevoset ovat niin herkkiä kaikille ötököille, että he viettävät suurimmaksi osakseen aikansa pihatoissa, vaikka polttiaisia todella vähän onkin. Kymmeniä ruokataukoja lukuunottamatta. ;)

Hrifla ja Jöra!

Olemme kotiutuneet tänne Lappiin hyvin! On taas kivaa olla pitkästä aikaa tunturimaisemien ympärillä! Tietysti noita Levillä kesää viettäneitä hevosiakin minulla on ollut ikävä. Tuo Tranakin on niin suloinen, että on ihanaa olla taas hänen seuranaan. ♥

Ihana ystäväni Trana ♥

Koska meitä hevosia on niin paljon yhdellä heinäpaalilla, täytyy jokaikisestä heinänkorresta taistella hampaat irvessä, kuten Ida tässä kuvassa tekee.

"Minä saan sen, minä saan sen!"

Ratsuiksi meistä "uusista" tulokkaista on jo osa päässyt, mukaanlukien minä, Gjaffar. Esimerkiksi Jöran satulaan ei olla vielä keritty hyppäämään.

Jöra ♥

Vaikka lauman arvojärjestys alkaakin jo pikkuhiljaa olla selvillä, täytyy aina välissä varmistaa, ettei joku alempi laumalainen ala isotella ja kuvitella olevansa ylempänä kuin on.

Minä

Veera

Tässä vielä muutama kuva heppakavereistani!

Hrifla ♥

Rossi ja minä ♥

Gola ♥

Ida ja Hrifla ♥

Olemme me kerinneet bileetkin pitää! ;) Naapurit ovat saattaneet ihmetellä täältä talliltamme kuuluvaa ääntelyämme, jota me kutsumme lauluksi. Omien hirnahteluidemme tahdissa olemme sitten rokanneet kunnolla. Tässä esimerkkikuva, kun Irpa heiluttaa harjaansa "musiikin" tahdissa ♥.

Klup, toivottavasti Irpa ei suutu minulle, kun lisäsin tämän kuvan nettiin!

Kiitos, kun luitte postaukseni! :)

♥: Gjaffar