Veera: Syksyn tuulahduksia!

Heippa!

Tänään minä, Veera, päätin tulla jakamaan teille syksyisiä kuvia syksyisten ajatusteni kera. Kävimme tänään pienellä kuvausreissulla kentän takana. Yksi näistä kuvista päätyikin blogimme banneriksi. Oli nimittäin aika vaihtaa kesäinen banneri syksyisempään.

Uusi bannerikuvamme!

Nyt on syksy yhtäkkiä pyrähtänyt vahvasti käyntiin. Puiden lehdet muuttuvat keltaisiksi, maa muuttuu punertavaksi, ötökät häviävät, ja pikku hiljaa tulee talvi. Ihanaa! Minä sitten niin rakastan syksyä!

Hrimnir ja Irmeli

Tänään tosiaan hiippailimme tallilla olevan kentän taakse kuvailemaan toisiamme. Vietimme poseeraten mahtavan kuvaushetken. Nyt kun täällä on ruskaa, on myös into kuvissa poseraamiseen suurempi. Meissä kaikissa hevosissahan on mallin ainesta, eikö totta?

Minä

Irpa

Gjaffar

Gola

Näin syysaikaan me saamme käydä kahden tunnin vaellusten lisäksi suht paljon neljän tunnin reissujakin. Niitä on nyt viikottain. Ne ovat aivan parhaita retkiä. Haluatteko tietää, miksi? No, neljän tunnin retkillä on tunnetusti evästauko siinä puolessa välissä. Tietysti myös me hevoset saamme mässyttää siinä vaiheessa eväitä. Eihän se olisi reilua, että ihmiset paistaisivat makkaraa, emmekä me saisi mitään muuta kuin kuolaa suuhumme.

Veera, eli minä

Irpa

Gjaffar

Tähän aikaan vuodesta liikkuu metsässä ja kuntopoluilla paljon ihmisiä. Melkeinpä jokaisessa reissussa tulee joku ihminen vastaan. Se on mielestäni tosi mukavaa! Ihmiset nimittäin napsivat meistä pari kuvaa meidän kiitäessämme heidän ohitseen. Olo tuntuu aivan siltä kuin olisi julkkis, ja innokkaat fanit kuvailisivat ihaillen. Siitä minä nautin suunnattomasti.

Gola

Minä

Irpa

Ihmiset myös yrittävät liftata meiltä kyytiä, vaikka ovat itse omasta tahdostaan tulleet reippailemaan. Toisaalta kukapa nyt meidän selkäämme ei haluaisi. Minusta on muuten ihanaa, kun ötökät pikku hiljaa vähenevät vähenemistään ja lopulta häviävät pois keskuudestamme. Varsinkin noille kesäihottumahevosille se on niin hyvä juttu, kun viimeisetkin polttiaiset katoavat.

Gjaffar

Veera

Irpa

Valitettavasti melkeinpä kaikissa ihanissa asioissa on myös huonot puolensa, kuten tässä syksyn tulossakin. Vaikka syksy onkin mahtavaa aikaa, en voi kestää ajatusta siitä, että pian kaikki vihreät herkut katoavat lähettyviltämme, kuten joka vuosi käy. Nyt täytyykin syödä ruohoa aina, kun siihen vain on mahdollisuus. Mitä enemmän herkuttelee, sitä parempi, eikö niin? Allu ei kyllä olisi tästä kanssani samaa mieltä. Hän vahtii niin tarkasti syömisiämme, jotta linjamme pysyisivät hänen silmissään sopivina, eikä hänen täytyisi hävetä suloisia pallomahojamme.

Gjaffar

Minä

Irpa

Meidän kuvausretkemme sujui kyllä mainiosti erästä nimeltä mainitsematonta virnistelijää lukuunottamatta. Me muut poseerasimme niin upeasti käännellen päitämme sinne sun tänne, mutta arvatkaas, mitä Gjaffar teki. Kun käskin hänen näyttää ylväältä, miehekkäältä ja upealta ruunalta kiiltävine turkkineen ja puhtaine hampaineen, hän teki tällaisen ilmeen.

Gjaffar

Argh, maailmani meinasi kaatua. Postaukseni, jonka piti sisältää upeita, asiallisia kuvia oli pilattu Gjaffarin pöljääkin pöljemmällä ilmeellä. Antakaa minun kaikki kestää! Tämän jälkeen Gjaffar pudotti turvallaan puusta lehtiä päänsä päälle. Ja kaikkien hevosten kun piti olla minun postauksessani niin puhtaan ja siistin näköisiä.

Gjaffar, tuo höpsö prinssi!

Mitäs mieltä te olette syksystä?

Kenessä meistä on eniten malliainesta? ;)

♥: Veera