torstai 18. joulukuuta 2014

Toukka: Joulunajan kuulumisia!

Hei!

Vau, onpas mahtavaa olla taas piitkästä aikaa täällä kirjoittelemassa teille. Kesä ja syksy tulivat ja menivät jo, ja sen ajan minä olin PowerParkissa. Minä, Toukka olen siis kirjoitellut tänne viimeksi keväällä, joten on minun jo aikakin tulla teille kuulumisia kertoilemaan.

Minä
Nyt joulun aikaan ihmisistä on kuoriutunut todellisia enkeleitä. Saamme jopa omenoita tai porkkanoita, jos oikein söpöilemme. Olen huomannut ihmisten heltyvän varsinkin silloin, jos työnnämme pienet ja suloiset turpamme tuosta oviaukosta ulos.

Selja

Baron ja Selja herkkujen toivossa ovella!
Toivon kyllä sydämeni pohjasta, että myös eteläsuomalaisille hevosille ja heidän omistajilleen tulisi valkoinen joulu. On vaikeaa kuvitella, jos jouluna lumi ei peittäisikään vihreää, herkullista nurmea. Onneksi meillä täällä Lapissa on valkoinen joulu tulossa.

Veera 
Hrimnir
Olisittepas nähneet, millaisen idean ihmiset saivat alkuviikosta. Henni ratsasti Irmelillä, ja Lotta tuli sellaisen laudan päällä perässä. Vähänkö meitä muiden heppojen kanssa nauratti, kun Irmeli pääsi vetämään sellaista lastia. :D Irmeli oli tätä mieltä asiasta, sillä hän koki itsensä nöyryytetyksi meidän naurumme takia:

"Noloa, kun nuo nauravat minulle!"
Hmm, mitenköhän selittäisin, jotta tajuaisitte, millaisen hörpäkkeen päällä se Lotta taiteili tulla Irmelin perässä... Se oli sellainen pitkä ja iso lauta, muistutti myös hieman jättikokoista porkkanaa, slurps!





Okei, pakko myöntää, että olin kyllä hieman kateellinen Irmelille, kun hän pääsi tuollaiseen tehtävään. Hänellä olikin ollut kuulema hauskaa.




Arvatkaa mitä! Rossi on kokenut huiman muodonmuutoksen. Hän on muuttunut päivässä poikamaisesta tytöstä tyttömäiseksi tytöksi. Kiitos hänen uuden riimunsa. Saanen esitellä, Ro´s Fra Nevala!




Karu totuus on kuitenkin se, että kun Rossilta riisutaan riimu päältä, näyttää hän taas omalta poikamaiselta itseltään...

Rossi
Tänään saimme otettua muutamia poseerauskuvia toisistamme aitauksessa.

Irpa

Selja kerjäämässä herkkuja!

Keila, heinäpaalin kuningatar! (ainakin silloin, kun Irmeli on reissussa)

Minä, Toukka!

Minä

Hetta :)

Gjaffar se sitten osaa tehdä omituista omituisempiakin ilmeitä...

Ida- prinsessa

Stjarni

Keila
Gjaffar ei tänään ollut poseeraustuulella. Ei sitten yhtään.

"Älkää kuvatko minua ilman lupaani!!!"

Gjaffar käänsi vain päätään pois kiukkuinen ilme naamallaan, jos koitimme kuvata häntä.
Hrimnir leikki tänään kouluratsua. Näiden kuvien kera lopetan tämän postauksen. :)




♥: Toukka

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

3. adventtisunnuntai


On valkoinen maa, ja puut hopeaa, niin rikkumaton Pohjolan talvinen luonto on... Hyvää joulunodotusta!



linkki videoon

♥: Saagan issikat

torstai 11. joulukuuta 2014

Veera: Toivekuvapostaus osa 2

Moikka! Tänään päätimme vihdoin toteuttaa toivekuvapostauksen toisen osan. Toivottavasti tykkäätte!

Talvi

Ah, talvi, tämä ihanaakin ihanampi vuodenaika! Parasta tässä on minun mielestäni se, että ympärillämme on paljon lunta. On ihanan isoja lumihankia, joihin voi upottaa jalkansa.

Trana lumihankien keskellä!
Hrimnir laukkaa

Hrimnir on kyllä niin suloinen kaveri laukatessaan. Tuollainen pienikokoinen poika pinkomassa täysiä lumihangessa saa tällaisen itsevarman tammankin hurmaantumaan. Olen varma, että Hrimnir sulattaa kaikkien sydämet laukatessaan lumihangessa. En voi olla tässä asiassa ainoa. ;)

Kuva: Pauli Riikonen/ White Clouds Productions
Uusin tulokas

Tällä hetkellä uusimpia tulokkaita ovat PowerParkin hevoset, vaikka eivät he niinkään uusia ole. Ovathan he sentään olleet täällä jo useita talvia. Aivan uutena tuttavuutena laumaamme tulivat viimeksi Trana ja Rossi syksyllä 2013, mutta siitä on jo niin pitkä aika, ainakin siltä tuntuu. Stjarni, Baron, Selja, Toukka, Hetta ja Keila ovat siis tällä hetkellä uusimpia tulokkaita, sillä he tulivat vasta vajaa pari viikkoa sitten.

Uuusimmat tulokkaat!
Heinäpaali

Se yksi elämäni tärkeimmistä asioista. Heinäpaali on myös suosituin unieni kohde, sillä jopa nukkuessani on minun ajateltava sitä.  Tässä kuvassa joku meistä hevosista on ilmeisesti kaivanut heinäpaalista pesäkolon itselleen tai jotain muuta vastaavaa.


Gjaffar ja Hetta heinäpaalin vieressä
Tallin ensimmäiset asukkaat

Irpa ja Jöra ovat tallimme ensimmäiset asukkaat. He ovat myös kaiken tämän alku. Nämä vauhtimummot tietävät kaiken tallin historiasta, joten heillä riittää paljon muisteltavaa. He ovat nähneet myös paljon elämää ennen tänne muuttoaan, joten arvostan Irpaa ja Jöraa suuresti. ♥

Kuva Jörasta ja Irpasta alku-ajoilta.
Veeran onnenpäivä

Jee, nyt saan vihdoin puhua itsestäni! ;) Minun onnenpäiväni oli ehdottomasti se, kun leirillä oli kauneuskilpailu, ja minä voitin sen. Oi, sitä tunnetta, kun ihmiset katselivat kauneuttani palvoen, ja minut julistettiin tallin kauneimmaksi hevoseksi. Voiko parempaa päivää minunlaiseni tamma toivoakaan?


Parhaat kaverukset

Tähän kohtaan laitan kaksi kuvaa, sillä tiedän kahdenlaista ystävyyttä. Minulla on parhaita kavereita, joiden kanssa saan jakaa kaikki iloni (kuten porkkanan saannin) sekä suruni (kuten sen, että joku muu hevonen saa porkkanan, mutta minä en). 

Minä ja Hrimnir
Mutta lisäksi minulla on myös toisenlaisia parhaita kavereita, joihin kuuluu koko hevoslaumamme. Hekin ovat parhaita ystäviäni, sillä vietämme koko ajan aikaa yhdessä ja kohtaamme erinlaisia arjen askareita kylki kyljessä.

Parhaita ystäviä ♥
Pitkä talvikarva

Me issikat tarvitsemme aika paksun talvikarvan, jotta Lapin pakkaset eivät tuntuisi missään. Varsinkin Ida ja Irpa kasvattavat hyvinkin tuuhean karvakerroksen. Sitten toukokuussa ilmojen lämmetessä irtoaa karvaa aika paljonkin.

Irpa ja hänen paksu lattialla oleva talvikarvansa.
Rossin ratsastusta

Tuntuu kyllä tosi oudolta, että nykyään tuolla meidän laumamme "vauvalla" voi ratsastaa. Ajattelen aina hänen olevan niin pieni, mutta sitten hätkähdän katsomaan Rossia ja huomaankin. että hän onkin jo muutamia aikuisia hevosia korkeampi. Äkkiä se aika rientää, ja nuo lapset kasvavat kyllä hurjaa vauhtia!

Trana edellä ja Rossi perässä!
Tässä tuli tämä toivekuvapostauksen toinen osa. Toteutamme näitä postauksia aina välillä, sillä lähettämiänne toiveita on onneksi vielä kuvaamatta. :)

♥: Veera



sunnuntai 7. joulukuuta 2014

2. adventtisunnuntai


Yön tähtönen tallihin loistetta luo...


Lunta sataa hiljaa, lunta valkeaa...


Hei, tonttu-ukot hyppiää, nyt on riemun raikkahin aika!


Nyt joululaulut kaikuu yössä taas ja kynttilät ne loistaa valoaan. On aika rakkauden, se täyttää jokaisen: oi, jospa aina joulun aika ois!


Joulu on taas. joulu on taas, voi, kuinka meil on hauskaa!


Kas, nythän on joulu, ja nythän on joulu, ja nythän on joulu taas, ja metsän pikkuväki juhlii, kun on rauha maas.


Oi kuusipuu, oi kuusipuu ja lehväs uskolliset! Sä vihannoitset kesäisin, tuot lehväs talven tuiskuihin. Oi kuusipuu, oi kuusipuu ja lehväs uskolliset!


Juhla se on nyt verraton, joulu tullut on, la-la-la-la-laa!


Tervehtii jo meitä joulu armahin, tuli kylmän teitä, armas kuitenkin.


On hanget korkeat nietokset, vaan joulu, joulu on meillä! On kylmät, paukkuvat pakkaset ja tuimat Pohjolan tuulokset, vaan joulu, joulu on meillä.


Taas toivotus hyvän joulun, taas toivotus hyvän joulun, taas toivotus hyvän joulun joulurauhan näin tuo.




Loista, loista, kaunis joulukuusi, loista, loista, kaunis joulukuusi!


Nyt kynttilät pienet loistaa, nyt kynttilät pienet loistaa, nyt kynttilät pienet loistaa, joulu tullut on taas!


Taas pienet tontut liikkuu ja muistiin merkitsee, niin joulupukki tietää saa, kuka lahjat ansaitsee.


♥: Saagan Issikat

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Trana: Voi, kuinka komea isäni onkaan!

Heippa!

On se kyllä ihan mahtavaa, että nyt ollaan jo joulukuussa! Parastahan tässä kuukaudessa on se, että ihmiset ovat jostain syystä ihmeellisen anteliaina jopa meitä hevosia kohtaan. Saamme herkkuja ja rapsutuksia - parhaassa tapauksessa saatamme saada myös uusia varusteita tai tarvikkeita, jotka ovat tietysti hienon värisiä. Paras lahja meille on kuitenkin ollut se, että saimme nuo kuusi heppakaveria talveksi tänne. Stjarni, Baron. Selja, Hetta, Keila ja Toukka ovat kotiutuneet erinomaisesti. Meidän ei tarvinnut tänä vuonna edes selvitellä pahemmin arvojärjestystä, kun ovat he kuitenkin jo sen verran tuttuja.

Kotoisaa makoilua...
Jo ensimmäisenä päivänä PowerParkista tulleet heppakaverimme vetivät sikeitä heinäpaalin juuressa.

Baron
Tänne on nyt myös sadellut parin päivän aikana lisää lunta, onneksi! Jouluun kuuluu se, että lunta on PALJON, joten kiva, kun sitäkin on tullut lisää.

Seljakin vietti makoilupäivää.

Stjarni
Täällä on nyt ollut mitä ihanimmat kelit lenkkeillä ja pitää kuntoa yllä. ;) Taivas on ollut kauniin punainen. Niillä asiakkailla, jotka ovat tähän aikaan löytäneet tänne ratsastamaan, on ollut tosi hyvä tuuri.




Nyt pääsee myös menemään tuonne talvireitillemme, jossa mennään esimerkiksi jäätä pitkin. Minusta on tosi kivaa saada mennä sillä reitillä, sillä onhan se kivaa vaihtelua Kätkätunturin puolella maastoiluun.

Jäällä...
Ja tiedättekös te, mikä on aivan parasta tähän aikaan vuodesta? No, ehdottomasti se, kun jää on niin mainiossa kunnossa, että siinä pääsee laukkaamaan pidempiäkin suoria. Se on aivan parasta! Myös ratsastajamme tuntuvat tykkäävän niistä pätkistä - ainakin iloisista kikatuksista päätellen.

Toukka jäällä

Ihana ilma!


No, mennääpäs sitten siihen asiaan, jonka ansiosta juuri minä, Trana Fra Nevala kirjoittelen teille tänään. Haluaisin nimittäin jakaa teille kuvan rakkaasta ja erittäin komeasta isästäni. Muistatteko sen postauksen, kun Ida kertoi äitinsä olevan maailman kaunein hevonen? Minä voisin nyt puolestani sanoa isäni olevan maailman komein hevonen. Vai onko se kauneus vain katsojan silmissä? Onko se niin, että koska pidän isästäni niin paljon, niin näen hänet maailman komeimpana? Vai onko teidänkin mielestänne Þór komea?

Kuva: Nina Auvinen www.hrimandi.fi/

Eikö isäni olekin todellinen komistus? Ei siis ihme. että minussakin on muutamia upeita ulkonäöllisiä yhteneväisyyksiä isäni kanssa. ;) Ei saa kuitenkaan unohtaa, että Þór on minun lisäkseni myös Rossin isä. Siitä ehkä johtuu Rossinkin upean kaunis olemus ;). Tässä kollaasi meistä, pienestä perheestämme.

Vasemmalta oikealle minä, isosisko Trana, isämme Þór ja pikkusiskoni Rossi.

Haluan kertoa teille lopuksi ilouutisen. Maailmaan on nimittäin syntynyt uusi, silmiä hivelevän kaunis eläinlaji nimeltään Gjaffar. Tämä eläinlaji omistaa upean persoonallisen pään. Päästä erottuu selvästi hymyilevät suupielet, pienet sierainreiät sekä sierainten alapuolella, pään reunoilla olevat kauniit silmät. Nyt annan luvan ihastella tätä komistusta! ♥ 

Suloisuus ♥
Lopetan postauksen näihin tunnelmiin. :D

Oliko isäni teidän silmäänne komea?
Onko minussa ja Rossissa mielestänne samaa näköä isämme kanssa?

♥: Trana