Jöra: Näin kaikki sai alkunsa!

Hellurei! Täällä olen tänään minä, Jöra. Tulin ajatelleeksi, että ehkäpä teitä kiinnostaisi kuulla siitä, miten tämä talli sai alkunsa. Kuinka kaikki lähti liikenteeseen...

Asustimme silloin vuonna 2000 Sahalan Kartanossa. Monia hevosia oli myynnissä. Myös minä ja Irpa kuuluimme niihin hevosiin. Tiesimme sen itsekin ja jännitimme, millainen uusi kotimme tulisi olemaan. Varsinkin Irpaa se jännitti. Hän oli asunut niin monissa eri talleissa, eikä niihin kaikkiin liittynyt kovin hyviä muistoja.

Samaan aikaan oli muuan perhe lähdössä kaukaa Lapista, Sirkka-nimisestä kylästä kohti tätä tallia, jossa silloin asuimme. Perheellä oli tarkoituksena tulla ostamaan Sahalasta issikka perheen lapsukaiselle. He olivat perehtyneet eri hevosrotuihin, ja tulleet lopulta tulokseen, että islanninhevonen olisi heidän perheelleen sopiva ratsu, niin kokonsa kuin luonteensakin puolesta.

Pitkän monta tuntia kestävän automatkan jälkeen perhe saapui Sahalaan. Heidän eteensä aukeni todellinen satumaa, paikka, josta he olivat jo pitkään vain haaveilleet. Pellot olivat täynnä kymmeniä erivärisiä islanninhevosia.

Silloin kohtasimme ensimmäisen kerran nykyisten omistajiemme kanssa. He silittelivät issikoita, joita koko laidun oli täynnä. Mietin, että ehkäpä nämä ihmiset tarjoaisivat minulle hyvän kodin. Seuraavana aamuna tämä sama perhe saapui luoksemme. Oli vuorossa koeratsastus. Tiesin, että sen perusteella he tekisivät kauppansa. Siinä selviäisi, kuka olisi tälle perheelle sopivin hevonen.

Irpa vasemmalla, minä Jöra oikealla.

Perheen lapsi rakastui minussa rauhallisuuteeni ja lempeään katseeseeni. Olin hänelle sopiva hevonen. Tunne oli molemminpuoleista. Minäkin pidin heti tytöstä! Niinpä perhe päätti ostaa minut. Heille kuitenkin kerrottiin, että islanninhevonen tarvitsee kaverikseen toisen hevosen. Perhe halusi, etten olisi onneton yksinäisyyteni vuoksi. Siksi he alkoivat miettiä, kuka olisi toinen hevonen, jonka he ostaisivat.

Minä :)

Katselin vierestä, kun perhe pohti, kenestä tulisi toinen hevonen perheelle. He miettivät erästä ystävääni Pökköä, joka oli todellinen sydäntenmurskaaja. Sitten he hoksasivat Irpan pelokkaat silmät ja aran olemuksen. Se veti heitä puoleensa. Salaa mielessäni toivoin, että perhe ostaisi Irpan eikä Pökköä, vaikka pidin hänestäkin. Irpa oli ollut vuokrahevosena ja joutunut kokemaan vaikka mitä. Häntä oli entisissä paikoissa kohdeltu kaltoin. Toivoin, että perhe valitsisi hänet, niin Irpakin saisi pysyvän ja turvallisen kodin.

Irpa ja minä

Huomasin ihmisten silmistä, miten he epäröivät Irpan ostamista. He miettivät, pärjäisivätkö he säikyn hevosen kanssa. Lopulta he kuitenkin ostivat Irpan. Niinpä lähdimme Irpan kanssa hevoskuljetusauton kyydissä kohti tuntemattomia seutuja.

Pahoittelen kuvan laatua!

Kun saavuimme uuteen kotiimme, siellä oli aitaus ja pihatto valmiina meitä odottamassa. Aitauksen vieressä oli ruskea hirsitalo ja mahtavat kukka-asettelut. Kaikki vaikutti täydelliseltä!

Irpa oli ensimmäiset kuukaudet todella arka ja säikky. Hän säikkyi esimerkiksi talikkoa kovasti peläten, että häntä lyötäisiin sillä. Perheen monien hänen kanssaan vietettyjen tuntien, rapsutusten ja luottamusharjoitusten jälkeen alkoi Irpa uskoa, etteivät nämä ihmiset haluaisi hänelle pahaa. He olivat kilttejä, eivätkä löisi meitä hevosia. Irpa tajusi. että hän voisi ensimmäistä kertaa elämässään luottaa ihmiseen.

Irpa ♥

Vietimme mahtavia ja ikimuistoisia hetkiä kulkien maastossa perheen ratsuina. Kuljimme samoja polkuja silloinkin, joita tallaamme nyt, 14 vuotta myöhemmin. ♥

Silloinkin laukkailimme kilpaa Kätkätunturin syleilyssä...

Ja talvisin nautimme pöllyävästä lumesta ylittäessämme jäätä...

Monien ratsastushetkien jälkeen Irpasta ja tallin isännästä muodostui todella tiivis ja läheinen pari. He molemmat luottivat toisiinsa. Irpa ei ole sen jälkeen milloinkaan poistunut kotoaan. Hän saa elää elämänsä loppuun asti tällä tallilla, kunnioitettuna ja rakastettuna perheenjäsenenä.

Irpa ♥

Minä taas tulin todella läheiseksi perheen lapsen, Susannan kanssa. Muistan ne monet laukka- ja tölttihetket, joita koimme yhdessä. 

Minä, Jöra :)

Näin talli nimeltä Lapin Saaga sai alkunsa. Minusta ja Irpasta lauma alkoi laajentua. Monina vuosina lauma on vain kasvanut ja kasvanut. Uusien hevosten myötä aloimme toimia myös asiakkaiden käytössä. Se, miten Hrimnir, Irmeli, Veera ym. tulivat, onkin aivan toinen tarina. Ehkäpä saatte kuulla siitä joskus toiste...

Nyt voimme Irpan kanssa mainiosti ja olemme todella onnellisia tästä asuinpaikasta, joka meille suotiin. ♥ Myös omistajamme ovat kuulemma meihin todella tyytyväisiä, eivätkä vaihtaisi meitä mistään hinnasta pois. Viemme asiakkaita vaelluksille, kuten nuorempinakin. Saamme vain enemmän vapaapäiviä kuin muut hevoset.

Irpa piehtaroimassa ♥

Siitä se kaikki alkoi, ensimmäisistä hevoskaupoista... 

Irpa ♥

♥: Jöra