Irpa: Ihahaaa, hellettä pukkaa!

Iltoja!

Aamulla herätessäni katselin ympärilleni ihmetellen, miten vihreältä maailma näytti. Muutenkin kaikki oli toisenlaista kuin pari viikkoa sitten. Oli nimittäin tullut kesä. Koo, ee, äs, ää, ke-sä! Linnut lauloivat, aurinko paistoi, koivunlehdet vihersivät, kukat kukkivat, ja nurmikko oli houkuttelevamman näköinen kuin koskaan. En tiedä, olenko ollut jo pitkään sokea tälle kaikelle, mutta vasta tänä aamuna tunsin todella, että kesä oli tullut.

Minä, Irpa!

Koivunlehdet vihertävät...

Nurmikko vihertää...

Kukat kukkivat...

Eikä siinä vielä kaikki. Lisäksi oli todella lämmin. Itse tykkään lämpimistä kesäilmoista ja auringonotosta, kunhan vain pidän huolta näistä kahdesta asiasta:

On tärkeää juoda vettä!

Välillä täytyy myös malttaa tulla auringosta pois ja mennä jonnekin varjoon.

Tänään me kaikki pääsimmekin syötettäviksi pihalla olevalle pellolle. Tai, no kaikki me hevoset Rossia lukuunottamatta. Sen ikäiset eivät saa herkutella ihan joka päivä, jotta heidän hampaansa pysyisivät tuon ikäisinä vielä hyvässä kunnossa, niin ettei reikiä tulisi.

Minä toimin tänään kuvaajana, kun muut söivät. Ensin pellolle pääsi Veera. Naureskelimme Veeran kanssa, kuinka hauskaa tätä postausta oli tehdä, kun sai vain syödä vihreää heinää ja poseerata sen ympärillä. 

Veera ♥

Veera ♥

Veera oli kyllä harvinaisen vaikea kuvattava. Hän ei ole perinyt niitä kameran edessä poseeraamistaitoja. Jokaisessa kuvassa joko hänen silmänsä olivat kiinni, katse oli jossain aivan muualla kuin kamerassa, tai oksat olivat hänen päänsä edessä tiellä. Neuvoin sitten Veeralle kädestä pitäen, kuinka hänen tulisi poseerata puun kanssa ja tässä on tulos:

Veeruska ♥

Seuraavana oli vuorossa Hrifla. Hän oli kerrankin luopunut "muodikkaasta" hyttyspuvustaan. Johtuen varmaan siitä, että tuuli mukavasti, eikä hyttysiä ollut lähimaillakaan. Mietimme Hriflan kanssa, että tällaiset ilmat kannattaa käyttää hyväkseen. Nimittäin nyt on lämmin ja kesä, mutta silti täällä ei ole vielä paria yksilöä lukuunottamatta hyttysiä. Parhaat kelit syödä ruohoa ja lenkkeillä tunturissa.

Tällainen kaunotar tuo Hrifla on ilman kaapuaan. ;)

Hrifla ♥

Näen Hriflassa paljon samoja piirteitä kuin minussa silloin, kun olin nuori. Hänessä on paljon samaa näköä kuin minussa. Lisäksi nyt, kun olen käynyt hänen kanssaan muutaman kerran kahdestaan lenkillä, olen hoksannut hänen omaavan samanlaisen pikakäynnin kuin minulla on. Lisäksi Hrifla on aina pirteänä menossa, aivan kuten minäkin!

Hrifla ♥

Hrimnirin kanssa tuli juteltua vähän erilaisemmista asioista. Juttelimme hänen kanssaan tulevasta kesästä ja kesäsuunnitelmista. Tietenkään me hevoset emme ikinä voi varmaksi sanoa, mitä kesällä puuhailemme, sillä emme sitä aina itse päätä. Ja vaikka monia asioita aavistammekin, eivät ennustuksemme välttämättä toteudu.

Hrimnir ♥

Hrimnir ♥

Sen voin kuitenkin aika varmasti sanoa, että tänne on tulossa uskottavasti kesäleiri. Olemme pohtineet tätä Hrimnirin kanssa jo pitkään, emmekä keksi syytä, miksei kesäleiriä tänä vuonna olisi. Nimittäin se on ollut nyt viimeiset kolme vuotta ainakin, joten miksipä kesäleiriä ei tänä vuonna olisi. Olemme myös kuulleet tallilla olevien ihmisten puhuvan jotain kesäleiristä. Lisäksi olemme miettineet sen ajankohtaa ja tulleet siihen tulokseen, että leiri olisi nyt tällä tai ensi viikolla. Se on ollut nimittäin aina näihin aikoihin, kun on parhaat säät ratsastaa.

Hrimnir ♥

Kerroin Irmelillekin minun ja Hrimnirin uskovan, että kesäleiri tulee tänäkin vuonna. Siihen Irmeli vain totesi, että onpas mukavaa päästä taas voittamaan kauneuskilpailut. Hän on niin itsevarma persoona. Ehkä olen kehunut häntä liikaa varsana. Kehuin häntä kyllä aivan jokaisesta asiasta. Jopa siitä, että hän joskus kiukutellessaan näykkäisi minua. Silloin sanoin hänelle, että onpas hän fiksu, kun opettelee, kuinka täytyy toimia, jos haluaa päästä hevoslauman pomoksi. No, nythän Irmeli onkin pomo, ylin laumastamme.

Irmeli, rakas tyttäreni ♥

Irmeli ♥

Ei sitten kannata ihmetellä, jos sattuu ajamaan tallimme ohi silloin, kun joku meistä hevosista on syömässä. Saattaa säikähtää, että nyt jonkun hevonen on päässyt irti. Ei asia oikeasti niin ole. Meidät on silloin vain päästetty pihalle syömään. Ei ole epäilystäkään, ettemmekö me pysyisi pihassa. Mikäs siinä on vihreää syödessä. Minne silloin pitäisi lähteä? Ei minnekään.

Irmeli ♥

Trana oli aika höpsö. Hän vain käveli ruohotupsulta seuraavalle, eikä malttanut jäädä syömään paria sekuntia pidemmäksi ajaksi, sillä heti kulman takana häämötti aina Tranan mielestä vihreämpi ruohotupsu. Tranahan onkin vielä nuori, joten ei ihme, että hän oli niin malttamaton pysymään paikoillaan yhden ruohotupsun kimpussa.

Trana ♥

Trana ♥

Minä taas olen sellainen makeansyöjä, että poimin suuhuni jokaikisen ruohotupsun, joka edestäni löytyy. Vasta sitten siirryn eteenpäin, kun kaikki siinä kohtaa olleet ruohotupsut ovat kadonneet mahani salaisiin käytäviin. Yleensä käykin niin, etten kerkiä liikkua paljoa minnekään, ennen kuin minut jo haetaan takaisin aitaukseen. Teen niin huolellista työtä. Joten ne, jotka kaipaavat huolellista ja tarkkaa työtä tekevää nurmikonleikkaajaa, ottakaa yhteyttä minuun, Irpa Fra Holmahjaleiguun.

Ei siis tähän, huolimattomaan nurmikonleikkuriin nimeltä Trana!

Lopulta, vihdoinkin, näette siitä hevosesta kuvia, jonka pärstää olette koko pitkän postauksen ajan odottaneet. Nimittäin kuvia minusta!

Ihailkaa minua, hoikassa kunnossa olevaa nuorta kaunokaista!

Minä, minä, minä, minä!

Rakensin viereisistä puista tuollaisen puisen veneen, jotta voisin poseerata sen vierellä. Eikö olekin kaunis? Rakensin sen itse omin pienin kätösin kavioin. Okei, nyt taidan hieman höpötellä omiani. En minä sitä oikeasti ole itse väsännyt. ;) Se on ollut siinä jo pitkään.

Minä!

Hyvää kesää kaikille! Nyt kannattaa ehdottomasti varata lennot tänne Lappiin. Täällä on nimittäin yhtä lämmin kuin Espanjassa... Tai ainakin melkein! :)

♥: Irpa