Hrifla: Paljastuksia hevosystävistäni osa 1

Heipparallaa!

Täällä minä, Hrifla! Ajattelin tehdä teille kaksiosaisen postauksen, jossa kerron hevosystävistäni uusia asioita. Olemme asuneet Golan kanssa täällä Lapin Saagan tallilla nyt syksystä lähtien. Olen oppinut tuntemaan uudet ystäväni jo hyvin. Nyt jaan teidän kanssanne tietoja heppakamujeni oudoista tavoista, laumakäyttäytymisestä ja ratsuna toimimisesta. Koska hevosia on niin paljon, teen tämän tosiaankin kahdessa osassa. Toivottavasti pidätte ja jaksatte lukea loppuun asti! :)

Hrifla, eli minä!

Aloitan Veerasta, siitä mustasta kaunokaisesta. Veeran outo tapa on se, että aina, kun nostetaan laukka, hän ottaa sellaisen huomaamattoman alkuhypähdyksen. Yleensä asiakkaat eivät edes huomaa sitä. Jotkut taas kysyvät, vetäisikö Veera pienen pukin, mutta ei se niin ole. Tämä ei kuitenkaan vaikuta siihen, etteikö Veeran laukka olisi tallin parhaimmistoa. :)

Laumassa Veera toimii Irmelin oikeana kätenä. Muistan, kun tulimme tänne Golan kanssa, niin Irmeli ja Veera supattivat meistä nurkan takana. En vieläkään tiedä, mitä he puhuivat. Irmeli, laumamme johtaja, kysyy usein neuvoa Veeralta, jos hän tarvitsee jossain asiassa apua.

Veera on aina leireillä todella suosittu ratsu. Viimeksikin syysleirillä kaikki halusivat mennä Veeralla. Kauneuskilpailussakin melkeinpä jokainen olisi halunnut stailata Veeran.

Veera ♥

Siirrytäänpäs Fjöduriin, kaksoisolentooni. On välillä hyvin huvittavaa, jos joku meistä muista hepoista edes uhkaa näykkäistä Fjöduria, niin heti alkaa kova kiljuminen, joka saa Fjödurin kuulostamaan suloiselta possulta. :D

Laumassa Fjödur on arvojärjestyksessä aika alhaalla. Hän ei haasta tappeluita kenenkään kanssa, vaan on jokaiselle kiltti. Paitsi joskus Fjödur ärsyttää Allua, Norjan kylmäveristä aidan toiselta puolelta. Fjödur myös syö joskus Allun aitauksen puolelta. Allulle hän uskaltaa ryppyillä, koska heidän välissään on "suojamuuri".

Minulle on kerrottu eräästä reissusta, jossa Fjödur oli Idan kanssa. Idalla oltiin menty Fjödurin edessä laukkaa, mutta Fjöduria ei oltu päästetty laukkaamaan. Hänen piti töltätä. Fjödur oli kuulemma kiitänyt sen tasaista tölttiä samassa vauhdissa kuin Ida nopeaa laukkaansa. Ratsastajat mahtoivat olla tyytyväisiä Fjödurin tölttäystaitoihin. :)

Fjödur ♥

Seuraavaksi vuorossa on lauman johtaja, Irmeli. Ihmettelen erästä hänen tapaansa. Nimittäin Irmeli haluaa aina tallata omia polkujaan. Reissuissakin häntä ei kiinnostaisi mennä edessä kulkevan hevosen perässä. Ei hän ohitse lähde, vaan menee vain toiselle puolelle kaistaa.

Niin kuin moni tietääkin, Irmeli on siis nykyään laumamme johtaja. Mielestäni hän on hyvä sellainen. Esimerkiksi, jos jotkut hevoset tappelevat, Irmeli menee heidän väliinsä ja käskee lopettaa turhanpäiväisen kinastelun. Me muut hevoset tottelemme ja kunnioitamme Irmeliä. :)

Irmeli on myös sellainen hevonen, jonka monet haluavat puunata leirillä kauneuskilpailussa. Johtuu varmaan siitä, että Irmelin kanssa tulee aina pärjäämään tuollaisissa kisoissa. Hänellä on niin paljon viehätysvoimaa ja karismaa, että pienelläkin työllä voi päästä pitkälle. 

Irmeli ♥

Sitten Jöra, entinen laumamme johtaja. Nykyään tuntuu oudolta, että Jöra on joskus ollut tämän lauman pomo. Nykyään hän on niin kiltti kaikille. Tänäänkin varsamme Rossi ajatti Jöraa ja Jöra-parka juoksi karkuun, minkä jaloistaan pääsi. Rossi taitaa olla tuleva laumanpää... Sitten, kun Irmeli joskus väistyy. 

Jöralla on pitkä pinna, niin ratsuna kuin laumanjäsenenäkin. Mutta jos me muut hevoset ärsytämme häntä liikaa, osaa hänkin näyttää kaapin paikan. Jöra tykkää elää sovussa hevosten ja ihmisten kanssa. :)

Tosiaankin Jöra on aloittelijoille todella hyvä opettaja. Hän on niin kiltti! Vuosien varrella Jöra on oppinut aistimaan ratsastajien tunteita. Kerron nyt yhden esimerkin. Jos Jöran selässä on kokematon henkilö, joka jännittää paljon laukkapätkällä, kokee Jöra turvalliseksi vaihtoehdoksi pysytellä ravissa laukan sijaan.

Jöra ♥

Seuraavaksi vuorossa on Irpa, vauhtimummojen kuningas! Irpakin on jo kokenut konkari. Aina, kun ollaan reissussa, ja hän kuulee ihmisten puhuvan, että kohta voitaisiin laukata, niin Irpa on jo menossa. Hän on oppinut tunnistamaan elämänsä aikana kymmeniä sanoja. Esimerkiksi töltti ja laukka. ;)

Laumassa Irpa on erikoinen tapaus. Hän ei halua olla niin kovasti esillä kovistelemalla muille hevosille, mutta silloin, kun hän haluaa, me kaikki hevoset tottelemme Irpaa. Jopa lauman johtaja eli Irpan tytär Irmeli. Tänäänkin, kun meille laitettiin kahteen erilliseen kaukaloon kivennäisiä, me muut söimme yhdestä pienestä kaukalosta yhdessä, ja Irpa söi yksin isosta kaukalosta. Itsekään en uskaltanut mennä syömään hänen kanssaan, vaikka houkutus oli kyllä suuri!

Irpa on myös todella kiltti. Hän ei ole ikinä pukitellut niin, että ratsastaja on ollut selässä. Ei, vaikka kuinka olisi haluttanut. Irpa tahtoo pitää maineensa puhtaana. Aitauksessa hän sitten pukitteleekin sydämensä kyllyydestä!

Irpa ♥

Hrimnir, suloinen maalaispoika. Häneltäkin löytyy outo tapa. Katsokaas hän rakastaa sitä, että hänen korviinsa työnnetään sormet, ja niitä pyöritellään siellä. :D Yleensä me hevoset tykkäämme, että meitä rapsutetaan turvasta, kaulalta tmv, mutta Hrimnir on tässä asiassa selvä poikkeus! Näkisittepä Hrimnirin ilmeen, kun hänelle tehdään niin...

Laumassa Hrimnir on kaikille ystävällinen. Muistan kuitenkin sen päivän, kun tulimme tänne Golan kanssa. Silloin luulin Hrimniriä lauman johtajaksi. Hän ei millään halunnut meitä laumaansa. Kun muut hevoset olivat aivan rauhassa, niin Hrimnir tappeli kanssamme. Muistan, kun hän jopa kaatui selälleen ja kierähti ympäri maassa. Silti hän jatkoi heti kanssamme taistelua. Nyt tulemme kuitenkin hyvin toimeen Hrimnirin kanssa. Kun häneen on tutustunut, olen huomannut hänen olevan kiltteyden perikuva!

Hrimnir on myös asiakkaiden kanssa superkiltti. Siksi hän kantaakin melkeinpä aina selässään lapsia tai kokemattomia aikuisia. Mutta näkisittepä silloin, kun Hrimnir harvoin pääsee eteen ratsuksi! Silloin hän on oikea vauhtihirmu ja vaikea pideltävä. Hrimnir osaa siis käyttäytyä myös vauhkommin. Sitä hän ei kuitenkaan tee koskaan asiakkaille, niin tunnollinen Hrimnir on.

Hrimnir ♥

Gjaffar, sydäntensulattaja. On outoa, että hänellä on vieläkin paljon orimaisia piirteitä, vaikka Gjaffar ruunattiin jo noin neljä vuotta sitten.

Gjaffar tykkää leikkiä aitauksessa. Minulle on kerrottu, että silloin, kun Gjaffar tuli tänne tallille, niin hän ja Hrimnir tappelivat kovasti. Itse en ole ollut sitä näkemässä, sillä tulin tänne vasta pari vuotta myöhemmin. Nykyään Hrimnir ja Gjaffar ovat kuin veljekset. Gjaffar rakastaa viettää aikaa kavereiden kanssa!

Tämä ruuna herättää monia mielipiteitä ihmisten keskuudessa. Toiset rakastavat Gjaffaria yli kaiken ja pitävät häntä ehdottomana suosikkihevosenaan. Gjaffarilla, kun on niin täydellinen laukka, ja hänen sydämensä on kultaa. Toiset taas eivät pidä Gjaffarista, eivätkä millään haluaisi mennä hänellä maastoon. Kaikki se johtuu varmasti Gjaffarin laiskuudesta. 

Gjaffar ♥

Nyt kerron Idasta, sinisilmäisestä neidistä. Idan outo tapa on se, että kun hän tulee lenkiltä, Ida menee aina pihattoon hinkuttamaan itseään. Hän hinkuttaa itseään pihaton seinää vasten koko painollaan. Silloin tuntuu, että koko pihatto kaatuisi. Yleensähän hevoset piehtaroivat, eivätkä tee niin, kuten Ida. No, erilaisuus on rikkaus :).

Laumassa Ida on alimpana. Hänen parhaita kavereitaan ovat Veera ja Allu. Idan löytääkin usein syömästä Allun aitauksesta. Ida ja Allu syövät ihan sovussa ja tulevat yllättävän hyvin toimiin, vaikka onhan välillä ryppyjä ystävyydessäkin.

Olen kuullut ihmisten puhuvan, että Idan selkä on täydellinen ratsastaa ilman satulaa tai lätkäsatulalla. Idalla ei siis tunnu luut ratsastaessa. Idalla mennäänkin harvoin oikealla satulalla.

Ida ♥

Sitten mennään minulle tutuimpaan ja pitkäaikaisimpaan kaveriin Golaan. Mietin pitkään, mitä outoja puolia Golalla on, enkä keksinyt mitään. Ainoa ajatus joka mieleeni tupsahti, on se, että hän antaa ottaa kaviot paljon paremmin sisätiloissa kuin ulkona. Kai se johtuu siitä, että hän on tottunut siihen edellisellä tallillaan.

Meidän muiden hevosten kanssa Gola on sellainen, että jos hänelle ollaan mukavia, hänkin on mukava. Jos taas Golalle ryppyillään, hän antaa samalla mitalla takaisin. Meillä on säilynyeet hyvät välit jo pitkään. :)

Katselin kerran aitauksesta, kun talliväkemme kokeili, mitä Gola sanoo pienistä esteistä. Gola hyppäsi ne hienosti ja oli innoissaan hyppimässä. Golasta voi tulla vielä vaikkapa mitä...

Gola ♥

Tässä oli tämän postauksen ensimmäinen osa. Toivon hartaasti, että edes joku jaksoi lukea loppuun asti. :D Minä, kun aina niin innostun kirjoittelemaan. Pian kuulette minusta lisää täällä blogin puolella! 

Hyvää viikonloppua kaikille! Muistakaahan levätä, kuten meidän laumassammekin tehdään! ♥

Gjaffar ♥

Trana ♥

♥: Hrifla