Irmeli: Salainen tutkimusmatka pukuhuoneeseen!

Moikka!

Eilen illan alkaessa hämärtää ja ihmisten alkaessa sammutella valoja taloistaan toteutin minä yhden tuhansista haaveistani. Päätin lähteä öiselle tutkimusmatkalle. Olin suunnitellut koko pitkän päivän, kuinka auringon laskettua hiippailisin tallin ulkopuolelle. Ei, en totisesti tehnyt sitä ilkeyttäni. Tein sen vain ja ainoastaan sen takia, että olen niin kiltti. Niin kiltti, että rikoin omistajieni laatimia sääntöjä vain saadakseni kuvata teille materiaalia blogiin.

Emme ole tainneetkaan kertoa teille, että tallia on laajennettu kesän aikana. On tullut uusi tila tallirakennuksen jatkoksi. Tässä tilassa on pukeutumistila asiakkaille. Siellä ihmiset saavat rauhassa vaihtaa vaatteensa ja juoda pillimehunsa. Itse asiassa minä en vielä ennen tätä yötä saanut tietää, mitä ihmiset täällä rakennuksessa puuhailevat. No, yöllä kävinkin ottamassa asiasta selvää. Pahoittelen kuvien laatua, sillä toteutin tutkimusretkeni tosiaan hämärällä, jotteivat ihmiset huomaisi touhujani.

Kun kerroin ystävilleni, mitä tulisin tekemään, he kauhistelivat, kuinka uskaltaisin. He olivat sen verran jänishousuja, että antoivat minun johtajana hoitaa homman. Itse he jäivät vain kurkkimaan ovelta.

"Reitti selvä, joko mennään?"

"Eihän ketään näy?"

Rossi, Veera, Gjaffar ja muut hepsut ihmettelivät, kuinka uskalsin tehdä sen.

Nyt se on menoa. Ei muuta kuin ulos tallista!

Säikähdin hieman huomatessani pukuhuoneeseen johtavan oven olevan lukossa. Onneksi oveen oli jäänyt avain. Olin tietysti jo etukäteen suunnitellut, kuinka tartun avaimeen hampaillani ja väännän oven auki.

"Se on auki!"

Mietin aika pitään ovella, uskaltaisinko astua portaille. Painan kuitenkin aika paljon, niin olisihan se noloa, jos ihmiset aamulla huomaisivat portaiden olevan räsähtäneet. He varmaan luulisivat jonkun elefantin tulleen Afrikasta rikkomaan heidän uudet portaansa. 

"Edessäni on portaat, uskallanko minä, USKALLANKO?

Ja sitten se upea näkymä avautui edessäni. Sisällä oli monia erimakuisia pillimehuja. Oli omenaa, vadelmaa, appelsiinia yms. Olisin niin halunnut ahmia mehut sisääni, mutta en voinut, jotteivat ihmiset ajattelisi jonkun janoisen elefantin tulleen Afrikasta imemään mehut kärsällään pillistä.

"Jaahas, jaahas, vai tuolta tuolla näyttää..."

Tällöin minulle selvisi myös, että huone oli pukeutumistila, sillä se oli täynnä kypäriä, hanskoja, takkeja ym. turhia vermeitä, mitä ihmiset laittavat päälleen lähdessään ratsastamaan meillä. 

Olin toteuttanut yhden unelmistani. Onnellisena lähdin köpöttelemään takaisin aitaukseen. Vastassa ovella olikin Ida, joka katseli minua uteliaan kysyvästi. Raukka oli pelännyt, että jäisin matkastani kiinni. Pah, en minä nyt niin huono hiippailija ole!

"Onhan kaikki kunnossa?"

Pukeutumistilasta napsaisin äkkiä kuvan, jotta näkisitte hieman, miltä se näyttää. Valitettavasti kavioni tärisivät jännityksestä niin paljon, että kuva näyttää tältä:

No, tällaista minulla tällä kertaa! ;)

Tekevätkö teidän hevosenne koskaan tällaisia tempauksia, kuten me teemme? ;)

♥: Irmeli