Veera: Tunturia valloittamassa!

Moikka!

Tänne Levillekin alkaa jo pikkuhiljaa tulla kesä, vaikka kyllä täällä vieläkin vähän lunta on. No, kuitenkin tämä ajatus lähestyvästä kesästä sai ainakin minulle, Veeralle kevättä rintaan. Aamulla heräsin jo kahdeksan aikoihin pirteänä kuin peipponen. Jouduin siinä herättelemään Tranaa ainakin kolme tuntia! Trana nukkui niin sikeästi, että vaikka kiljuin täysiä hänen korvaansa, että, "heräätyys!" hän ei silti herännyt. Sitten vasta noin yhdentoista aikoihin tuo prinsessa laiskamato heräsi...

Trana heräilemässä.

Kerroin hänelle, millainen lamppu päähäni oli yön aikana syttynyt. Olin nimittäin keksinyt, että ottaisimme ihmiset selkäämme ja lähtisimme valloittamaan Kätkätunturia.

Lyödään viisaat päämme yhteen!

Trana oli samaa mieltä kanssani, ja niinpä veimmekin ratsastajamme Kätkätunturiin. Siellä me käymme lenkkeilemässä aina kesä- ja syysaikoihin. Tänä vuonna talvi on kuitenkin venynyt niin pitkälle, että emme ole päässeet vielä tuntureille laukkailemaan. Siellä on ollut niin paljon lunta. Tänään siellä pystyi kulkemaan jo hyvin lumesta huolimatta.

Trana ♥

Te ette osaa kuvitellakaan, kuinka hienot maisemat siellä ylhäällä oli, jos ette ole itse siellä ratsastaen käyneet. Voin sanoa, että niissä maisemissa tällaisen aina tuntureiden keskellä asuneenkin hevosen sielu lepää. Lisäksi oli mahtavaa liikuntaa kiivetä tunturia ylöspäin tallustellen lumikinoksissa. Trana otti minusta monia kuvia, kun poseerasin tuntureiden edessä. Tässä ne kuvat nyt tulevat.

Huipulla tuulee...

Ihailemassa maisemia.

Siinä oli teille suuri kuvapläjäys, kun en halunnut jättää yhtäkään kuvaa laittamatta tänne blogiin. Jos olisin vaikka päättänyt. että jätän kaksi kuvaa laittamatta, olisi ollut mahdotonta valita kuvat, joita en julkaisisi. Sellainen jaahkailija minä olen. 

Kuvaushetken jälkeen lähdimme köpöttelemään takaisin maan tasalle. 

Minä ja Trana, väsyneet, mutta onnelliset tunturin valloittajat ;)

Matkan varrelta löysimme aivan ihanan punaisen mökin, jossa ei asu ketään. Vitsailimme Tranan kanssa, kuinka voisimme ottaa sen itsellemme kesämökiksi. Asuuhan Peppi Pitkätossunkin hevonen oikeassa talossa, niin miksipä me emme voisi sellaiseen muuttaa.

Tuossa pihassa minä päivät pitkät notkuisin.

Minä, Veera.

Siellä oli herkullista ruohoakin! Täydellinen asuinpaikka siis minulle!

Tänään en viitsinyt aivan sisälle asti mennä, mutta sitten kun asetun tuonne asumaan Tranan kanssa, käytämme myös talon sisätiloja hyödyksemme. ;)

Tällainen retki minulla ja Tranalla tänään oli. Suosittelen kyllä teillekin tuntureiden valloittamista. On muuten hauskaa puuhaa! :)

Kiitokset vielä Tranalle parhaasta seurasta! ♥

Trana ♥

♥: Veera